Tänään on 26.05.2019 16:44 ja nimipäiviään viettävät: Minna, Vilma, Vilhelmiina, Miina, Mimmi ja Vilhelmina. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Iso J, Pikku R:

Vaaleanpunaisia elefantteja

Julkaistu: · Päivitetty:

En ole enää aikoihin pysynyt juhlapyhissä mukana. Oli täällä sitten helatorstai, helluntai, vappu tai mikä tahansa, kutsutaan näitä päiviä yleisesti "Férie". Toukokuu on täynnä Férie päiviä, tähän mennessä ollut jo kolme, eli ei yhtään kokonaista työviikkoa. Viime torstain Férie innosti minut ja Kathin ottamaan henkilökohtaisen lomapäivän perjantaiksikin ja lähtemään Belgiaan, Gentiin. Lauantai aamuna suorimme sitten asemalle, jossa haluamaamme junaa ei näkynyt missään. Tyypillinen hämmennys ranskalaisessa valtakunnassa valtasi mielemme ja muutaman kysymyksen jälkeen löysimme bussin, joka korvasi junalinjan raiteiden huoltotöiden vuoksi. Pari Australialaismammaa oli aivan hukassa ja autoimme heidät siinä samalla sitten oikeaan bussiin ja saimme kutsun vierailla Melbournessa. Aurinko paistoi ja mutustimme takapenkillä patonkeja ja muffinsseja. Olimme päättäneet jäädä Gentiin yöksi edellisenä päivänä. Aamulla emme vielä tienneet mihin joutuisimme, mutta yhteisen ystävän ja sattuman kautta (tähän Herman sanoisi, ettei ole olemassa sattumaa, kaikki on tarkoitettu tapahtuvaksi) tapasimme sohvasurffarimajoittajamme keskellä Gentin keskustaa pyörän selästä matkalla onneen. Herman 50 vuotta. Kamarikuoro laulaja ja klassisen musiikin ystävä, Belgialaisen kaljan ikuinen ihailija ja mestari. Siitä alkoikin matka kohti pinkkien elefanttien maailmaa. Herman tilasi kaljaa, eikä kertaakaan erehtynyt mausta. Minun kalja oli täydellistä minulle ja Kathin Kathille. Ihmemies. Söimme intialaisessa ja Hermanin uskomatonta anteliaisuutta ja ystävällisyyttä kuvasi hänen visakorttinsa. 130€ illallinen ja vastusteluistamme huolimatta hän vaati maksaa koko laskun. Terve! Ja kaljakierros jatkui; en ole koskaan juonut yhdessä illassa näin paljon kaljaa! Kotimatka oli pitkä mutta kyllä kannatti; pysähdyimme pissalle African Baariin ja pyörähdimme muutaman tahdin hevibaarissa. Neljältä olimme Hermanin kotona. Hattua olisin hänelle nostanut, jos sellaisen olisin siinä vaiheessa omistanut; 50 vuotta ja aamuneljään ulkona kaksikymppisten likkojen kanssa! Nukahdin tyytyväisenä Kathin kainaloon, viimeinen Piraat taisi olla hieman liikaa ("Piraat 11%, only for real Pirates!") ja silmissäni vilisivät ne kuuluisat vaaleanpunaiset norsut Delirium tremens kaljan kyljistä... Breakfast is ready girl! Rise and Shine ja klassinen musiikki herätti meidän sunnuntaina, minä ja Kathi sanoisimme, että sunnuntai aamuna, Herman ehdottaisi iltapäivää. Kaupunkikierros ja ranskalaiset, Kathi uskaltautui vielä oluen ihanaan maailmaan, minä tyydyin kokikseen... Katetraalia ja kanaalia ihailimme, kunnes koitti ilta. Vaihdoimme halit ja kolminkertaiset poskipusut asemalla ja kipaisimme junaan; laatikko täynnä Geuzeä, Brugsia, Kriekia ja sitä Delirium tremensiä.

Avainsanat: ystävä viimeinen vierailla vappu valtakunta vaihe vaaleanpunainen tyypillinen toukokuu torstai tavata sunnuntai silmä rise real ready ranskalainen päivä pyörä pysyä pari olut muutama musiikki muffinssi minä mestari matka maksaa löytää laulaja lauantai lasku laatikko kysymyksen kuvata kutsu kotona kotimatka koko klassinen keskusta kalja kainalo juna ilta illallinen ikuinen ihmemies hän hukassa herätti henkilökohtainen helluntai helatorstai hattu bussi breakfast baari aurinko asema


blogivirta.fi