Tänään on 13.11.2019 14:01 ja nimipäiviään viettävät: Kristian, Ano ja Krister. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Iso J, Pikku R:

Ostetaan oikea lääkäri

Julkaistu: · Päivitetty:

Hyppään pyörän selkään ja polkaisen 10 minuuttia kohti pyhän Paulin sairaalaa. Marssin liukuovista sisään, vilautan henkilökorttiani lukijaan ja päädyn päivystyksen käytävälle täyteen kaaokseen. Hipsin rivakasti pukukaapille vilkuillen samalla tulevia potilaita, jotka makaavat sängyillään käytävillä, pesuhuoneissa ja milloin missäkin. Takki heilumaan ja hommiin. Otan käsiini ensimmäisen potilaani kansion; nilkkavamma. Tai polvivamma. Tai olkapäävamma. Tai mahakipu. Tai pyörrytys. Tai jotain älytöntä, joka ei ole päivystyksen aihe. Kiljaisen odotushuoneeseen potilaan nimen ja säikytän potilaan. Aine ne säikähtävät minua. Kiitollinen katse silmissä siitä hyvästä, että joku on vihdoin tullut tutkimaan, vaihtuu peloksi; Pikkutyttö, napit korvissa, punainen tukka ja mitä tuo on tuo sen puhuma kieli?!?!?! No eipähän siinä, tutkimukset hoidetaan, kirjoittelen röntgenpyynnöt, konsultoin senioria ja kirjoitan potilaan ulos. Siis MINÄ KIRJOITAN ranskaksi hoitavalle lääkärille ohjeet, kuinka toimia ko. potilaan kanssa :D No, rapatessa roiskuu, kirjaimellisestikin. Läträän kipsin kanssa ympäriinsä ja farkut roiskeissa jatkat matkaani seuraavan potilaan luo. Huoneessa odottaa rouva kulmakarvat kurtussa. Esittelen itseni, yritän aloittaa tutkimuksen. ROuva uiskaa tyttärelleen; "Mitä tuo lapsi täällä tekee?" Tytär rauhoitteelee ja kertoo, ettei huoneessa mitään lapsia ole. Lähestyn potilasta ja hän kiljaisee; "elä anna tuon lapsen tutkia minua!" Punastun, rykäisen, ja alan selvittää asiaa. Posket hieman punoittaen päivä jatkuu. Soittelen kontrolliaikoija potilaille, teen labralähetteitä ja jatkan traumapotilaiden kanssa. Lounastauon keskeyttää Mr. Chef, eli päivystyksen ylilääkäri tai siis pomo. "No niin, mitäs täällä istutaan, töihin siitä!" Mr. Chef onkin asia erikseen. Päivystyslääkärin perikuva, sanoisin. Tupakkaa kuluu ja kiharatukka hulmuaa ympäriinsä kun hän kiitää pitkin päivystyksen käytäviä ja koko sairaalaa. Jos potilaita ei ole miljoonaa yhtäaikaa, hän turhautuu ja käy muiden potilaiden kimppuun. Eilen hän työskenteli koko pivän rikkinäisissä silmälaseissa. Oli ilmeisesti toinen sanka jäänyt vauhdissa jälkeen... Lounas siis ohi ja hommat jatkuu. Eräs rouva vaatii nähdä oikean lääkärin. Joka kerta ku kävelen ohi, eri paikka on kipeä. Avaudun Mr. Chefille. " Tietenkin ne tahtovat nähdä oikean lääkärin, mitä sinä kuvittelet? Sun ranska on omituista, naamasi näyttää nuorelta, eikä tuo punainen tukka paljon paranna asiaa. Mutta ei ne ole potilaat täällä ketkä määrää, sinä sanot niille että sinä olet oikea lääkäri! Onko selvä?" "kyllä pomo." Eikä tämä siis tullut vihaisesti, vaan ymmärtäväisesti. Kyllähän minulle naureskellaan, mutta hyväntahtoisesti. Ei sitä tuossa sekasotkussa töitä tekisikään ilman huumoria. Ranskalainen päivystys on kuin hiroshima pommin jäljiltä.

Avainsanat: takki sinä selvittää sanka rouva ranskalainen ranska päivä päivystys pyörä pyhä punainen potilas pommi paikka yrittää ympäri töihin työskennellä tytär tutkimus tutkimaan tutkia tupakka tuleva tukka teen ostaa onko omituinen ohje odottaa näyttää nähdä mr mitä lounas lapsi kävely minä minuutti marssi lääkäri lounastauko koko pomo kirjoittaa kipeä kiitollinen katse jälki hän huumori huone farkut esitellä anna aine aihe käsi kulmakarva


blogivirta.fi