Tänään on 21.05.2019 00:07 ja nimipäiviään viettävät: Kosti, Konsta, Konstantin ja Conny. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Iso J, Pikku R:

God save the Queen (and me)

Julkaistu: · Päivitetty:

Kipaisi Brysselissä hakemassa Epun Ranskan ihmemaailmaan tai patonkimaahan, kuten Eppu sitä kutsui. Vettä satoi ja edellisen viikon kesäkeleistä oli tallella enää sumuinen muisto alitajunnassa. Ei ollut siis muuta mahdollisuutta kuin shoppailla ja syödä. Tehtiinkin oikein suomalainen malliateria keskiviikkona ranskalaisille ystävilleni ja muille vaihtareille; lohikeittoa ja makaronilaatikkoa. Ei sekään ihan putkeen mennyt ketsupin jäädessä kaupan hyllylle, mutta onneksi kelpasi! Mitä enemmän vettä tuli ja mitä enemmän ranskaa ympärillä kuului, sitä enemmän Eppu odotti perjantai-aamuista junamatkaa Lontooseen, jossa kaikki olisi ihanampaa ja helpompaa kun ihmisetkin puhuisivat normaalisti eikä patonkikieltä. Ja olihan se Lontoo mahtava!!! Maailman vanhin maanalainen on hellyyttävä, samoin punaiset bussit ja cabit. Yritettiin tosissaan pelastaa Britannia talouskriisin kynsistä; sen verran täynnä oli kassit paluumatkalla, että taisi jopa yritys onnistuakin ;) Pubikierros päättyi Burger Kingiin kun lähdettiin liikkeelle liian myöhään, pubit menevät kiinni jo keskiyön aikoihin. Ja vielä kontrastina Lillen sateisiin ja Lontooseen verrattuna vähäiseen kulttuuriin, päätti Britannian aurinko sitten paistaa kirkkaalta taivaalta koko viikonlopun. Okei Eppu, veit voiton, on se Lontoo kivampi ku Lille, mutta ranskankieli on silti kauniinpaa!!!! Lempikaupunginosakseni sanoisin ilman muuta Camden Townin. Haluan muuttaa sinne kun olen iso, mutta en aikuinen!!! Kun on kyllästynyt Lontooseen, on kyllästynyt elämään, sillä Lontoossa on kaikki mitä elämä voi tarjota. Samaa mieltä olen kanssasi anonyymi kirjailija, joka tämän sanoit. Epun lähdettyä sunnuntaina alkoi minun oma tarinani, joka on taasen luokkaa, kellekään muulle ei käy näin. Minun piti mennä yhden sohvasurffaaja naisen luo kahdeksi seuraavaksi yöksi, mutta kas kummaa, hän ei vastannut puhelimeen koko viikonloppuna. Sunnuntaina pimeän tullen sitten hätäännyin ja kävin tirauttamassa oari kyyneltä yksistäni Hyde Parkin puiston penkillä. Hostellit olivat kaikki täyteen buukattuja, koska Lontoossa oli G20 maiden huippukokous ja sen johdosta myös alakokousten eli mielenosoitusten edustajia. Onneksi sain erään toisen sohvasurffarin kiinni ja menin hänen luokseen ensimmäiseksi yöksi ja seuraavaksi yöksi sain hostellin keskustasta, koska hänelle oli tulossa kaksi muuta sohvasurffaajaa. No Illalla tämä alkuperäinen majoittajani lähetti sitten viestin "im home, Shade", eikä muuta. Minulla oli siinä vaiheessa jo kaikki hyvin ja olin pelastunut yöltä London Bridgen alla, credit puhelimesta lähes finaalissa, joten en vastannut. Tunnin päästä tuli toinen viesti, että oletko tulossa. Miten voi olettaa että ilmestyn jonnekin Lontoon esikaupunkiin tuosta noin vain yö myöhään, jos ei ole koko päivänä vastannut puhelimeen. Sanoin, etten ole tulossa ja yllättäen tästä on nyt kasvanut kamala sota, jossa nainen väittää minua valehtelijaksi ja hyväksikäyttäjäksi ja ylpeäksi paskiaiseksi, koska en vain ilmestynyt hänen taloonsa ja annoin hänen odottaa minua :D No, elämä. Ilonsa kelläkin. Maanantaina aloitin turistikierroksen siirrettyä tavarani hostelliin. Buckinham Palacessa oli täysi tohina päällä ja poliisit ympäröivät palatsia. Vihdoin paraati alkoi ja hassut vartijat polkaisivat torvisoittokunnan turvin esiin. Hevosia oli liuta ja kunnialaukauksia ammuttiin. Yksi hienoimmista autoista, jonka olen koskaan nähnyt ajoi kunniakujan läpi. Otin kuvan ja leukani loksahti auki ja kamera olisi tippunut kädestäni ellei se olisi ollut remmillä kiinni. Autossa oli aito ja oikea ELISABETTI Englannin kuningatar!!! Siellä se hymyili ja vilkutteli pinkissä leningissään ja lierihatussaan!! Ajoi vielä toisen kerran ohi hevoskärryillä, kuten oikean kuningattaren pitääkin. Tuuria oli minulla siis voihdoinkin, Mexicon presidentti oli vierailulla ja tämä paraati oli järjestetty sitä varten. Illalla nautitiin musikaali Grease sta, Aivan mahtava! Hieman erilainen meininki kuin Oulun kaupunginteatterissa... Sillä energialla, mitä musikaalista sain pärjään nyt ainakin kaksi viikkoa! Tiistai aamuna heräsinkin sitten palohälytykseen. Aluksi luulin, että joku kämppäkavereistani ei sulje herätyskelloaan, mutta palohälytyshän se oli ja minä 400 muun nuorisomatkalaisen kanssa vääntäydyin yöasussa ulos. Osa oli paljasjaloin ja todellakin vain pikkutopissa. Minä olin onneksi saanut housut ja kengät jalkaan, joten menimme Sophien (tyttö, joka nukkui samassa huoneessa) kanssa aamukahville. Onneksi kyseessä oli väärä hälytys; joku älypää oli polttanut tupakkaa palohälyttimen alla. Fiksut ihmiset eläköön! Tein vielä viimeiset ostokset ja junailin takaisin Lilleen, joka otti taas minut vastaan auringon sätein. Nyt on viimeinen lomaviikko ennen kahden kuukauden harjoittelu-urakkaa, ensimmäinen kuukausi gynekologialla ja toinen päivystyksessä. Mutta nyt lähden Lillen yöhön ja odottamaan Maijua, joka saapuu huomenna. Saa nähdä onko koko Pohjois-Ranska palasina tämän viikonlopun jälkeen; Maijun kanssa saa aina mukavan hulinan päälle :)

Avainsanat: olettaa odottaa nähdä nainen muuttaa paistaa oulu ostos onni onko olin puhelin presidentti poliisi pimeä perjantai penkki pelastaa paraati paluumatka viikoloppu viikonloppu viesti vartija vanhin vaihe tupakka tuli tiistai tarjota taivas syödä suomalainen sota shoppailla save ranska queen päästä punaiset ystävä yritys yrittää väärä voi viimeinen musikaali muisto mitä minä maiju maa lähetti luokka lontoo lomaviikko kuva kuukausi kuningatar kulttuuri koko kirjailija keskusta kengät kamera kamala järjestää iso ilta hän hymyillä hylly hyde housut hevonen harjoittelu g20 finaali erilainen eppu englanti energia elämä edustaja credit bussi burger brysseli britannia auto aurinko anonyymi ampua alkuperäinen aito


blogivirta.fi