Tänään on 25.05.2019 22:48 ja nimipäiviään viettävät: Urpo ja Urban. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Iso J, Pikku R:

Matkatarinoita

Julkaistu: · Päivitetty:

10.2 Raiteet polttivat alla. Söin matkanamit ennen kuin pääsin junaan ja reissu alkoi hieman pahoinvoiden. Amsterdamin valot ja ilotalot muuttivat kuitenkin tunnelman ja olihan siina Leolla ja Tuomaksellakin jotain tekemistä sen kanssa. Siis tunnelmanmuutoksen. Viikkoani tässä tulppaanien ja vapaiden tunteiden luvatussa kaupungissa väritti vuosisadan rakkaustarian à la Tuomas ja Leo. Herkkää ja kaunista. Homoloma. Ilmeisesti myös amsterdamilaiset lapset ovat tajunneet miten ilo Damissa otetaan irti ja hyötyneet vapaamuotoisesta kasvatuksesta; piirileikit homomonumentillä ja päiväkodit red light districtillä olivat suomalaiset sysimetsäturistin silmään hieman hämmentäviä. Haagissa vierailin YK:n oikeuden palatsia katselemassa ja siinähän se viikko sitten menikin. Keli oli pilvinen. 17.2 Kiihdytin taas pitkin raiteita, suuntana Köln ja Hachenburg , jossa olin Kathin (saksalainen vaihtari täältä Lillestä) kotona ja Bonnissa ja Kölnissä vietimme sitten kuuluisia karnevaaleja. Saksan junat olivat samaa tasoa kun VR:n veikkauslinjat; jouduttiin hyppäämään raiteelle kahden pysäkin välillä ja vaihtamaan kaiken muun karnevaalikansan kanssa junaa. Polizei joutui puskemaan minut rinkkani kanssa ylös laiturille ja sain siinä touhussa yhden reiän sukkahousuihini lisää... Punkkariasuni oli hieno. Kymmenet ihmiset tulivat kyselemään, olenko muistanut pukeutua. Vastasin, että mites sinä, Caesar olet uskaltanut valtakunnastasi poistua tai Missä Maija Mehiläinen on Ville Mehiläisesi? Seuraava viikko. Pitkä ajomatka, heräsin tullissa Sveitsin ja Saksan rajalla. Suuntana Breil/Brigels eli Alpit ja viikko puhdasta lunta, raitista vuoristo ilmaa, hyvää seuraa ja lumilautailua. Meitä oli kahdeksan, kolme ranskalaista, kolme saksalaista ja sveitisläinen, jonka vanhempien asunnossa vuorilla majoituimme, ja tietnkin minä, la salope. Reissusta löytyi myös rakkaus. Rakkaus vuoriin, rakkaus siihen vapauteen, jonka voi kokea vain kun kiitää itsestään pitkin puuterilunta alaspäin aivan kaatumisen rajoilla ja edessä näkyy vain valkeutta, puhtautta ja vuoria, joiden rinteillä aurinko hymyilee. Se tunne on uskomaton; korvat menevät lukkoon, maailmassa on vain minä, vuoret ja lumilauta. Viimeinen omaloma viikko. Löysin varavanhemmat Sveitsin pienestä Stettfurtin kylästä. Lehmät tervehtivät aamuisin naapurista ja Riitta ja Ueli aamiaispöydässä; Riitalla eväät valmiina ja Uelilla miljoona karttaa ja reittiehdotusta. Zürich, Konstanz, Reichenau saari, Winterthur, Frauenfelt... Luostarisaari Reichenaulla lukitsivat minut yksityispuutarhaan. Meinasi tulla äitiä ikävä. Polizei oli rajalla ystävällinen kun riehakkaasti polkaisin Saksasta takaisin Sveitsiin. Konduktööri junassa oli sitävastoin hieman takakireä; tuli rähinäsähinä saksaa siitä, miksi en ole ripustanut pyörää kattokoukkuun. Yritin, hikoilin, olin yksinkertaisesti liian pieni. Katsoin konduktooriä halveksuen; I can't, I'm too short! Vasta myöhemmin tajusin, että olisin osannut sanoa saman saksaksikin; Ich kan nicht! ja sen hän olisi varmasti tajunnutkin. Ja toisena kotimaisena myös ranska olisi voinut upota paremmin. No seuraavalla kerralla sitten. Supisuomalainen sauna saunan jälkeisine juustoineen ja punaviineineen oli rentouttava, ihana ja kaikki ylistyssanat tähän perään. Luzern, Interlaken, Bern ja Geneve oli loppuviikon planning. Hieman sumua oli havaittavissa ja märkiä varpaita, joten parhaasta Sveitsistä en saanut nauttia, vuoret kyllä vihdoin näin! Junamatka Luzern-Interlaken on maailman kaunein. Se on kokonaan vuorilla ja jotenkin vissiin Euroopan korkein junarata. Aikaa kyllä meni, ei tainnut pikavuoro osua minun reitille, mutta ei haitannut ollenkaan, en voinut kuin ihmetellä luonnon kauneutta, taas kerran. 9.3 Seurasin Genevessä kylttejä "France". TGV Pariisiin, kotiin. Aurinko otti tyttärensä lämmöllä vastaan, tuttu kieli, tutut asemat, metro, jossa minulla on rauhallinen olo, vaikka se ei olekaan Lillen tuttu ja turvallinen automaattimaanalainen. Lillessä tuuli tarttui tukkaan ja aseman ovelta kurkistin tämän vuotista kotikaupunkiani. Hymyilin, olin tullut kotiin. Siristin silmiäni ja mitä näinkään! Vanhus keskellä suojatietä, pyörätuoli ei liiku, jalankulkijoiden valot loistavat punaisina ja autot tööttäävät. Sisäinen sankaritar pisti juoksuksi; " Vous venez où?" Minne teillä on matka? Kärräsin papan tien yli, asemalle oli menossa. Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia.

Avainsanat: maija lämpö limu light leo lehmä lapsi laituri köln kylä kotona konduktööri asema alppi ajomatka aika aamu kokea kieli keli kaupunki kaunis kauneus kartta kahdeksan juna jonkinlainen ilma ikävä ihmetellä ihana ich hän hieno herkkä eväs eurooppa caesar auto aurinko asunto mehiläinen sisäinen sinä silmä siina seuraava sauna ranska rakkaus raja pyörä pyörätuoli pukeutua puhdas pieni pariisi osua olo olin oikeus nauttia mitä minä miljoona metro saksa saksalainen saari rinkka riitta rentouttava reissu rauhallinen ranskalainen tytär tuuli tuttu turvallinen tuomas tunne tunnelma tuli taso tarttua sveitsi vanhus valo vaihtari tässä äiti ystävällinen yk vuosisata vuori vr vous voi ville viimeinen viikko vihainen varvas vapaus


blogivirta.fi