Tänään on 16.10.2019 22:32 ja nimipäiviään viettävät: Sirkka, Sirkku, Stella, Vesta ja Diana. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Come to the DYKESIDE:

Jätä - tai tule jätetyksi

Julkaistu: · Päivitetty:

Anteeksi kaikille pienen päivityskatkon vuoksi! Aika on kulunut kuin siivillä ja kaikenlaista on ehtinyt tapahtuakin. Pakkeja saatu ja sitä enemmän annettu - siis pakkeja. Sydän on ollut sairaslomalla muutamaan otteeseen, mutta itsekin on tullut heitettyä muutama seinään. Pari exääkin on tullut kierrettyä läpi. Viimeksi mainitun idean laadusta voidaan olla montaa mieltä (OK, oli se ihan hauskaa). Elikkä siis peruslesboelämää vietetty tässä nämä muutamat kuluneet kuukaudet. Lisäksi L-koodikin alkoi taas riemuksemme telkkarista (tosin se on katsottu jo!), joten ehkäpä saamme lähiaikoina muutaman lesbon lisää tähän maailmaan - kiitos Shanen. Päivän aiheemme on tänään, kuten eräässä aiemmassa kirjoituksessamme lupailimme, oma kusipäisyytemme muita naisia kohtaan. Kiitämme onneamme siitä, että kirjoitamme anonyymisti, sillä tämä kirjoitus tuskin nostaisia pisteitämme naisten silmissä. Jostain syystä olemme mekin joskus onnistuneet valloittamaan naisten sydämiä. Ikävintä tässä vain on se, että itseämme eivät ole yleensä nämä viehättävät (....) neidit kiinnostaneet enempää kuin eilispäivän lehti. Syitä on ollut useita, esimerkkeinä mainittakoon rumuus (" jos haluan seurustella hevosen kanssa, seurustelen hevosen kanssa "), huono itsetunto (" sun ei tarvitse pyydellä anteeksi joka asiaa "), elämäntilanne (" kiva, että olet melkein kolmekymmentä ja asut äitisi luona... ") tai että kyseinen nainen ei vain ole yksinkertaisesti sytyttänyt millään tasolla. Näissä tilanteissa on itsekin huomannut - yleensä jälkeenpäin - toimineensa kusipäisesti. Jättäminen on aina ikävä asia, eikä se ole lähes koskaan mukavaa tai helppoa kummallekkan osapuolelle, olit sitten se joka itkee, tai se joka saa itkemään. Jättäessä pitää aina pohtia sitä, kerrotko toiselle osapuolelle totuuden, osan totuudesta vai koitatko vain olla lempeä ja hokea kliseisiä lauseita siitä että eihän tämä sinusta johdu vaan minusta ja että olet upea nainen. Kumpi sitten on kusipäisempää, se että kerrot totuuden (mikäli se on se että toinen ei vain miellytä) vai se, että valehtelet ja annat turhaa toivoa, jolloin nainen jää vielä roikkumaan sinuun muutamien varomattomien 'ehkä vielä joskus' -lauseiden jälkeen, ja joudut aina vain satuttamaan uudestaan. Tietysti tilanne voi olla myös se, että seurustelukumppanisi on upea ihminen ja toisessa tilanteessa voisitte olla vaikka mitä yhdessä. Silloin käyttää molempia metodeja, kertoo että olet upea ja en haluaisi tätä, mutta ei vain ole vaihtoehtoja. Näinkin on käynyt, ja silloin sattuu molempia vähintään yhtä paljon. Mutta tietysti te haluatte kuulla siitä, kuinka olemme olleet kusipäitä. Kuinka olemme vain jättäneet vastaamatta viesteihin, selittäneet olevamme ulkomailla matkoilla, jääneet kiinni pettämisestä, vetäneet perseet ja pikkutunneilla soittaneet että " en mä susta oikeesti koskaan tykänny! Tää on ohi! " tai yksinkertaisesti katoamalla kokonaan. Katoamisesta pitää vain mainita se, että ei ole mukavaa kun pussailet uutta ihanaa naistasi tanssilattialla, ja sitten erotat kun baaritiskiltä tuijottaa liiankin tuttu tyttö, jolla kimaltaa sormessaan se sinun antama kihlasormuksesi. Jotenkin onnistut kuitenkin välttelemään kyseistä henkilöä koko illan, kunnes lopulta suudellessasi taksijonossa, hän ilmestyy taaksesi, ojentaa sormuksen takaisin ja toteaa kylmästi: " Eikös sun pitänyt olla vielä siellä Luxemburgissa? " (Huom. Kaupungin nimi vaihdettu!) Pahimmassa - ja realistisimmassa tapauksessa (mikäli on omaa elämää uskominen) - menetät molemmat. No niin. Tästä on opittu, että jos on pakko olla paskamainen, on yksinkertaisempi tapa itselle vain soittaa ja kertoa, että en muuten halua nähdä enää ikinä. Simppeliä, helppoa ja varma tapa saada tunnevammaisen maine. Mikäli tunnevammaisen maine ei miellytä, toinen helppo vaihtoehto on kertoa " no mulla on yksi toinen ", oli tämä sitten totta tai ei. Tämä temppu tosin toimii korkeintaan muutamia kertoja. Kymmennen kerran jälkeen olet ansainnut kuuluisan "pleijerin" maineen (mikä ei ole niin hienoa kuin L-Koodi antaa ymmärtää) ja kukaan ei ota suhteitasi enää vakavasti - mikäli sellaisia enää edes tulee. Näitä tarinoita nyt riittäisi vielä paljon enemmän, mutta emmehän sentään halua että viimeisetkin naiset juoksevat meitä karkuun kusipäisyytemme vuoksi. Emme me niitä kusipäitä ole, kaikki muut naiset ovat. Oikeasti.

Avainsanat: kertoa kaupunki jää jättää jolla itsetunto itku ikävä ihminen hän huono hevonen henkilöä helppo elämä asut antaa aika nainen muutama muut mitä me mainita maine lehti lause käyttää kuulla kulunut koodi koko kirjoitus valehtelu seurustelu l-koodi kusipäisyys eroaminen dtm äiti voi varma vaihtoehto upea ulkomailla tässä tyttö tuttu totuus toivoa tilanne temppu televisio tarvita tarina tapa sydän sormus soittaa siivilä seinä sairasloma saada päivä pohtia pitää pieni pari onnistuneet nähdä nimi


blogivirta.fi