Tänään on 25.05.2019 00:33 ja nimipäiviään viettävät: Urpo ja Urban. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Come to the DYKESIDE:

Love Forever - or not?

Julkaistu: · Päivitetty:

Viime aikoina on tullut mietittyä suhteiden kestävyyksiä. Monesti kun joku ystävä alkaa seurustelemaan, mietimme heti - kyynisiä kun olemme - että koskakohan nuokin eroavat, tai että tuo suhde nyt ei ainakaan tule kestämään. Tietysti sitä koittaa samalla olla iloinen toisen puolesta (paitsi jos kyse on exästä!) ja lopettaa itsesäälissä rypemisen, kun itsellään ei ole mitään tai ketään, paitsi niitä ikuisia yhden illan juttuja. Kun olet tottunut ajatukseen, että kaksi ihmistä on yhdessä ja seurustelee, siitä tulee toisaalta oikeasti hyvä olo: nuo kaksi ovat rakastuneita ja se on aitoa. Jos he ovat löytäneet toisensa, niin kyllä minäkin vielä löydän jonkun, jonka kanssa viettää loppuelämä. Ja sitten seuraa aina se ero. Vaikka se ei olekaan oma ero, vaikka et olisi edes niinkään läheisissä väleissä kyseisen parin kanssa, on se silti taas yksi tappio lisää listaan. Kun on tottunut ajatukseen, että omat ihmissuhteet eivät kestä, ja sitten eivät kestä muidenkaan, miten sitä jaksaisi enää edes uskoa rakkauteen, kun se ei näytä toimivan kenellekään? Pitkään yhdessä olleiden, oikeasti rakastuneiden ja rakastavien parien varaan on helppo rakentaa omia uskomuksia ja pilvilinnoja siitä, että itsekin saa kokea sen taas joskus. Kaikkien niiden kipeiden erojen jälkeen joita on omassa elämässään kokenut, saa sittenkin vielä tuntea sen kaiken hyvän uudestaan - ja ikuisesti. Kuinka monta kertaa ihminen voi elämänsä aikana löytää ihmisen, joka koskettaa niin syvältä ja ainutlaatuisesti, että kun hän lähtee pois elämästäsi, tuntuu, ettei sillä ole enää tarkoitusta. Ja sitten kun niin on tapahtunut jo muutaman kerran, ja on aika varma että nyt on mahdollisuudet melko vähissä, onko elämässä enää mitään järkeä, kun edessä häämöttää selkeästi vain loppuelämän yksinäisyys? Mutta kuitenkin aina lopulta, kun toivo on jo täysin mennyt ja elämä on synkkää ja pimeää, astuu jostain se unelmien nainen - jälleen kerran - ja antaa elämälle taas tarkoituksen. Ja sitten elämä on taas ihanaa seuraavaan eroon, koko maailman romahtamiseen asti jolloin kaikki on turhaa, kamalaa ja yksinäistä ja sitä vain pohtii, että onko tässä muka mitään järkeä kun kaikki kuitenkin tulee aina päättymään. Kannattaako sitä oikeasti enää edes yrittää vai antaa vain olla ja hyväksyä faktat? Tätä jäämme miettimään. Takaisin lesboaiheisiin. Tuli kuitenkin tehtyä Mama-reissu viime viikonloppuna, mutta eipä siitä paljoa muistikuvia mieleen jäänyt. Eikä uusia puhelinnumeroita kännykkään. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä - taas. Joten ei siitä sen enempää.

Avainsanat: aito aika iloinen ikuisesti ihmissuhde ihminen hän hyväksyä helppo erota ero elämä astua antaa ajatus paska onko olo nainen muutama muka miettiä löytää lopettaa kännykkä koskettaa koko kokea järki jaksaa tässä tuntea tuli toivo tappio suhde reissu rakkaus rakentaa varma varaa uskoa unelma lesbous eroaminen dtm ystävä yrittää voi viikonloppu viettää suhteet seurustelu


blogivirta.fi