Tänään on 16.06.2019 23:33 ja nimipäiviään viettävät: Päivi, Päivikki, Päivä, Eugen ja Eugenia. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Tulihan Tehtyä:

Kierroksella

Julkaistu: · Päivitetty:

Kesäiset viikonloput alkaa taas täyttymään mielenkiintoisista tapahtumista. Joka puolella on monta kivaa kohdetta, joista on välillä vaikea valita mihin mennä. Nappasin viikolla kuvan miähelle, että Teijon Masuunissa Ruukki kukkii ja käsityöläiset tuovat tuotteensa markkinoille lauantaille. Sain vastauksen, eikö me käyty jo täällä viime kesänä? No ei käyty, ei. Jos nyt mentäis ja otetaan naapurikin mukaan. Karttaa lukemalla selvitettiin menomatkan reitti, johon saimme hyvin ujutettua käynnin tyttären perheellä. Saimme maittavan aamubrunssin ja ihan parasta seuraa, pienet tehotytöt. Halausten saattelemana lähdimme koti määränpäätämme Teijon Masuunia . Jo yhdellä käynnillä saa jonkinlaisen käsityksen paikasta, jolla on pitkä historia . Lisää Teijon ruukkikylistä voi lukea täältä . Uhkeat rakennukset on pidetty hyvässä kunnossa ja käynti paikasta toiseen on helppokulkuista ja selkeää. Maaston korkeuserot on kyllä huomattavat, varsinkin kirkolle kuljettaessa. Suuri näyttelytila antoi jälleen mielenkiintoa herättäviä ajatuksia. Vaihtuvissa näyttelyissä nyt nähtävillä Katarina Lillqvistin töitä. Masuunin kahvilassa pidimme ruokatauon ja ihastelimme kauniin kesäpäivän antia. Katsoimme kohteet useamman kerran ja jokaisella kerralla näimme jotain uutta. Pihalla oli paljon käsityöläisiä, joilla oli taidokkaita töitään myynnissä. Itselleni lähti mukaan käsikoru ja puikkomitta, sekä taimimyynnistä tomskun- ja spaghettikurpitsan taimet. Kiersimme laajalti aluetta, aina masuunilta meren rantaan. Kurkimme suljettua porttikonkia ja yksityispihaa. Kuvittelimme itsemme käyskenetelemään näille maille. Ratsukon talliin ja sinisen meren välkkeen. Kujanteen päiväkävelyille, joka muuttuu vuodenaikojen mukaan. Rakennukset ovat vanhoja, kauniita ja ajanpatinoimia. Kivoja yksityiskohtia, joissa historia näkyy. Tutkimme alueen karttaa ja jatkoimme matkaa. Löysimme hautausmaan, jonka takareunassa on lähes huomaamaton suuri risti. Rannan tuntumassa kasvaa valtaisia puita, joista yhden runko on kauniisti kuvioitunut. Ilma oli lämmin, lähes tuuleton. Rannassa on paljon erilaista toimintaa ja pienteollisuutta. Onneksi kaikkea vanhaa ei ole tarvinnut purkaa pois. Lopulta päädyimme takaisin kirkon juurelle. Kipusimme jyrkähköä mäkeä Suomen pienimmän kivikirkon sisään. Jopa minä jouduin kumartumaan mahtuakseni seisomaan takimmaisten penkkirivien kohdalla! Takaa noustaa urkuparvelle kapeita tikarappusia pitkin. Pienuus ei takoita matalaa kirkkoa, vaan kyllä tämä on todella pieni kirkko. Kotoisa ja idyllinen. Kuvasin ulkona pihalyhdyt. Uskotteko, kun sanon, että kaksi naista nousee juuri kuvanottohetkellä tuon puunrungon takaa kohti kirkkoa. En ole muokannut tätä kuvaa. On se vaan uhkean näköinen. Niin korkealla, ryhdikäs ja kaunis muodoiltaan. Oli aika jatkaa matkaa, lukea jälleen karttaa. Lähteä, eksyä, palata taas lähtöpisteeseen, kiertää kolaripaikkaa, luulla osaavansa ja löytää tuttu tie. Tätä kotimaanmatkailua tulemme jälleen tänä kesänä harrastamaan. Lähdimme aamulla kasilta, olimme kotona n.23, 480 km tällä kierroksella.

Avainsanat: matka yksityiskohta vuodenaika voi viikonloppu vastaus valita vaikea tytär tuttu toiminta tie tapahtuma taimi suuri suomi sinisen seisoa ruukki runko risti reitti ratsukko ranta rakennus purkaa puita pieni pitää palata onni näyttely näköinen nähdä nainen minä meri me markkinat löytää lämmin lähteä luulla lukea käsitys kuva kuvata kotona koti korkealla kohde kirkko kierros kesä kaunis katarina kasvaa kartta kahvila jolla jatkaa ilma historia harrastus alue aika


blogivirta.fi