Tänään on 23.10.2019 06:07 ja nimipäiviään viettävät: Severi, Severin ja Sren. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Vivre pour manger:

Kokemuksia Keski-Suomesta

Julkaistu: · Päivitetty:

Jyväskylä kulminoituu mielessäni ennen kaikkea henkeäsalpaaviin pinnanmuotoihin (läski hengästyy jo Harjua katsoessaankin), hyviin tyyppeihin ja Sohwiin. Kevyesti liioittelematta söin viime viikonloppuna Sohwissa elämäni toiseksi parasta pastaa; parempaa on tähän asti ollut tarjolla Aucklandin High Streetillä sijaitsevassa Vivace-ravintolassa. Lähtökohtana lauantaipäivän sosiaaliselle toiminnalle oli "lievä" krapula, loiventelutarkoitus ja huhupuheet Sohwin ruokien oivallisuudesta. Kun vaelluksemme keskustan toiselta laidalta Sohwille oli viimein päättynyt, ravintolan edustalle sijoitettu ruokalista toi darrasta liikuttuneelle ihmiselle tipan linssiin. (Aina säännöllisin väliajoin vaihtuvalle ruokalistalle voitte muuten käydä tirauttamassa kyyneltä osoitteessa http://www.sohwi.fi) Sisätiloissa liikutus laantui ensimmäisen tasoittavan siiderin osuessa makuhermoon. Mikään ei raikasta kissan paskomaa suuta kuin uusi kissanpaska. Sitten tuli aika tilata. Ruokalistalta löytyy apetta niin karnivoreille kuin vegaaneillekin, ja itse päädyin monen arvonnan kautta metsäsienipastaan. Keittiöllä piti kiirettä (meidän 25 hengen porukka saattoi vaikuttaa asiaan hieman), joten ruokaa sai odotella jonkin aikaa, mutta täytyy muistaa, että kaljaa saa hanasta pientä maksua vastaan, joten odottelu ei kiusannut. Sitä paitsi kollektiivisen krapulan poteminen julkisella paikalla on ihanan dekadenttiä touhua, anteeksi vaan kaikki eläkeläispariskunnat, jotka satuitte todistamaan läsnäolomme. Sienipastan saapuessa pöytään olin viimein päässyt krapulassani siihen vaiheeseen, että uskalsin jo ajatella kiinteää ruokaa. Ja mikäpä siinä oli ajatellessa: edessäni oli houkuttelevan näköinen annos kermaista pastaa kahdella paahdetulla patonkipalasella höystettynä. Iskin kiinni ja rakastuin. Kastike oli juuri sopivan tuhtia ja sienet ns. maullaan, luulisin jopa että ne olivat Ihan Oikeasti Metsäsieniä. Sipulia oli rutkasti ja pastakin oikealla tavalla kypsää. Koska olen aina vähän nälkäinen, söin kaiken hyvällä ruokahalulla, mutta en jäänyt kaipaamaan lisää. Annoskokokin oli siis mitä sopivin. Kuulin jäljestä, että Sohwilla ovat pienentäneet annoskokoja jonkin verran viime aikoina, mikä on kyllä varsin mainio juttu, koska olisi ollut sääli jättää niin hyvästä ruuasta edes hitusta possuille. Sunnuntaiaamuna (vai olikohan se jo päivä - en osaa sanoa) kävimme pizzeria Mariassa jälleen kerran enemmän tai vähemmän krapulassa. (Itse tosin lauantai-iltana väsyin kaikesta ruuasta niin paljon, että jätin kemut väliin. Olen nössö.) Otin simpukka-ananas-oliivipizzan, jota jouduin taas odottelemaan sen verran kauan, että meinasi alkaa nälkäistä kiukuttaa. Vaan jälleen kerran ruoka oli saapuessaan varsin mainiota, pohja oli kypsä ellei suorastaan rapsakka, ja täytteitä hillitysti mutta sopivasti. Hinta-laatusuhteeltaan Maria on siis oivallinen sunnuntaiolon taittamispaikka, kaikkineen maksoin ateriastani 6,50 euroa. Tavoitteena olisi päästä käymään Jyväskylässä useamminkin, jos ei Sohwin niin ainakin kahden muun aiemmin mainitsemani seikan puolesta. Hyvistä tyypeistä tulee aina krapula ainakin vähän.

Avainsanat: pasta osoite olin odottaa nössö näköinen muistaa mitä maria maksaa lauantai käydä kypsä krapula kissa keskusta kermainen kastike kalja jättää jyväskylä viikonloppu vaikuttaa uusi tuli toiselta todistus tilata tarjota sääli suomi sisätila ruokalista ruoka ravintola rakastua pöytä päättyä päästä päätyä päivä porukka pohja sipuli simpukka sijoitettu sieni juttu julkinen ihminen http hinta henki hana arvonta annos ananas ajatella aika


blogivirta.fi