Tänään on 16.06.2019 23:35 ja nimipäiviään viettävät: Päivi, Päivikki, Päivä, Eugen ja Eugenia. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Sukututkijan loppuvuosi:

Kamariurkujen varhaiset valmistajat maassamme

Julkaistu: · Päivitetty:

Mathias Weckströmin keräämien 1800-luvun alkupuolen erikoisyksilöiden (*) joukossa on useita "kamariurkujen" tekijöitä. SAOBiin kurkistus kertoo, että kammarorgel on "för boningsrum l. skolsalar l. kapell o. d. avsett orgelartat instrument med fritungor o. av den spelande själv trampade bälgar, orgelharmonium". Eli harmoni, joiden varhaishistoriaa sanomalehdistä hakiessani käytin siis väärää termiä! Tai sitten en. Ainakin allaolevassa 1800-luvun lopun Ruoveden pappilaa esittävässä kuvassa kamariurut näyttävät enemmän uruilta kuin harmonilta. Toini Kallion piirros . CC BY 4.0 Weckströmin lähteenä kamariurkujen osalta tuntuu olleen sanomalehdet, joihin hän ensimmäistä tapausta lukuunottamatta suoraan viittaakin. Mutta muistiinpanojeni mukaan hän ei nostanut esiin turkulaista puuseppää C. P. Sundqvist, jonka Åbo Underrättelser esitteli 20.7.1844 huomauttaen, että mies oli saanut jo aiemmin julkisuutta Åbo Tidningarissa 26+29.5.1841, jolloin kerrottiin Sundqvistin keksimästä heinänsiemenen keräyslaitteesta. Sundqvist oli syntynyt vuonna 1804 Ahvenanmaalla ja 15-vuotiaana matkustanut Tukholmaan, jossa hänen oli ollut tarkoitus opiskella urkujentekijä Strandin luona. Lupaongelman takia oleskelu jäi vain muutaman viikon mittaiseksi ja nuori mies vaihtoi suuntaa opiskellen Pietarissa puusepän taitoja. Turkuun asetuttuaan hän ei malttanut pysyä huonekalujen parissa vaan alkoi ominpäin yrittää viulujen ja kitaroiden valmistusta. Pietarissa opitulla saksan kielellä hän sai soitintentekoon kirjaoppia ja pystyi jopa kirkkojen urkujen valmistukseen. Mutta vuoden 1844 jutun aiheena oli se, että Sundqvist oli tehnyt nimenomaan pienoisurut. Espoolainen 35-vuotias puuseppä Carl Johan Hemnell ei kesällä 1850 Turussa käydessään tutustunut Sundqvistin teoksiin vaan tuomiokirkon urkuihin, joiden pohjalta hän teki pienoisurut, jotka kelpasivat Henrik Heikelille Maarian pappilaan. Tästä kertoi Åbo Underrättelser 7.10.1851. Helsingfors Tidningar oli 25.10.1843 kertonut Uudenkaarlepyyn karstantekijä Granholmista, joka omaksi ilokseen 1830-luvun loppupuolella rakensi urut yhdessä nuoren sukulaisensa kanssa. Kuvauksen kirjoittajaksi epäilen Topeliusta. Sivistyneistö ei halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi ja Borgå Tidning raportoi 11.10.1851, että sekä Joutsenon kirkkoherra Gabriel Österberg että Luumäen kirkkoherra Georg Magnus Järnefelt olivat valmistaneet omaan käyttöönsä kamariurut. (*) Uppgift om sådana personer bland allmogen i Finland, som framför andre i ett eller annat afseende förtjena uppmärksamhet. XXV Diverse, s. 229-247. Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmat Coll 255, kotelo 13

Avainsanat: taito syntyä sundqvist saksa rakentaa pysyä pystyä piirros pietari turku tuomiokirkko tukholma tekijä tarkoitus tapaus henrik helsingfors musiikki kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmat 1800-luku åbo yrittää väärä vuotias valmistaja vaihtaa tutustua gabriel finland espoolainen cc carl by aihe muutama mies magnus maa kuvaus kuva kotelo kirkkoherra kieli kesä kansalliskirjasto kallio järnefelt julkisuus instrument hän huonekalu opiskella nuori


blogivirta.fi