Tänään on 17.06.2019 00:02 ja nimipäiviään viettävät: Urho, Biger ja Börje. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Juha Molari:

Ruhjottu ukon käppänä köpötteli

Julkaistu: · Päivitetty:

Lauantaina kaaduin pyörällä - etujarrulla pysähdyin liian rajusti ja lensin ohjaustangon yli asvaltiin saaden kasvoihin ja kämmeniin hiukan hiertymiä. Pahinta oli polvitaipeen ruhje, jossa on nyt suurehko mustelma (ks. kuva).  Luulen, että polvitaipeen ruhje olisi hiukan vähemmän paha, mikäli en olisi kaatumisen jälkeen köpötellyt polkupyörää taluttaen ja reppua kantaen luonnottomassa asennossa Keravalta Helsinkiin. Nyt ruhjottu polvi sai myös puolimaratonin verran iskutusta kestopäällysteellä. Yritin pitää ryhdin hyvänä, mutta asento ei ollut täydellinen.  Myös muutoin kuntoliikuntani taustaan nähden puolimaraton on aivan liian pitkä matka minulle, joka olen lähinnä juossut lyhyitä intervalleja.  Olin päättänyt ennen kaatumista, että tästä viikosta alkaen uudistan hiukan kuntoliikuntaa, joka ikääntyessä jää kovin helposti liian vähäiseksi. Niin en enää mene aamuöisin bussilla siivoamaan, vaan kuljen matkat polkupyörällä. Niin olen myös tehnyt!  Työmatkapyöräilyn tarkoituksena ei ole mikään tehotreeni, hapenottokyvyn kehittäminen hengästyttävän kovalla tempolla. En toki polje pyörällä myöskään ihan hissukseen. Sellainen tolkullinen aerobinen aamulenkki. En tiedä, onko joillakin sähköpyörät, mutta kyllä muutama henkilö on mennyt ohitseni pyörällä.  Lähden pyörällä liikkeelle noin kello 4:15. Matka on noin 14-15 km. Erityisesti Viikissä on muutama hyvä ylämäki reitillä, paluumatkalla ne tuntuvat enemmän.  Muutama vuosi sitten juoksin suunnilleen tämän työmatkan jokainen arkiaamu. Nykyisin en tahdo sellaista maratonlenkkeilyä. Aamuisin kello 4 tai aiemmin koen todella pahalta, jos ja kun pitää asvaltilla juosta reppu selässä. Nivelet, lihakset ja luut eivät ole vielä heränneet siihen "iskutukseen".  Polkupyörällä työmatka taittuu terveellisemmin ja mielekkäämmin.  Eilen menin ensimmäistä kertaa tänä keväänä polkupyörällä. Tänään oli toinen kerta. Kello 5 jälkeen pääsin jo aloittamaan siivoustyöni ja vähän ajan kuluttua olin taas paluumatkalla.  Vähän jälkeen kello 7 ennätin Liikuntamyllyyn. Niin on tarkoitus tehdä säännöllisesti jokainen arkiaamu, paitsi joskus sateen uhka estää työmatkapyöräilyn. Silloin riittää tyytyä bussiin ja paluumatkalla metroon. En ryhdy fanaattiseksi, vaan valitsen mukavuuden mukaan, mitä ja miten teen.  Lauantaina sattuneesta polkupyörällä kaatumisesta oli yhä ruhjottu olo. Ulkoisesti ylähuulessa ja leuassa on näkyvimmät merkit. Kipeintä tekee kuitenkin oikean käden peukalon kynnen alla, josta tuli lauantaina myös verta. Lisäksi ranteet ovat sen verran kipeät, että penkkipunnerrusta en viitsi vielä harrastaa.  Juoksua häiritsi eniten polvitaipeen ruhje. Tänään juoksujen jälkeen oli ajatuksena kuntosalilla tehdä pohjeliikettä, mutta tajusin telineeseen istuutuessa, että tätä liikettä en vielä tee. Pehmuste painoi ruhjetta kipeästi.  Pohkeita ja nilkkoja harjoitin siten, että pehmeällä matolla hypin yhdellä jalalla eteenpäin, taaksepäin ja sivulle. Se oli hyvä treeni tänäänkin.  Kello 7 olin siis pyöräillyt kaikkinensa noin 30 km, josta töiden jälkeen 15 km. Paita oli lämmin ja hikinen, kun pääsin Liikuntamyllyyn. Siellä hölkkäsin kilometrin verryttelyksi, minkä jälkeen käytin kohtuullisesti aikaa venyttelyyn.  Pääpointtini oli Liikuntamyllyssä juuri venyttelyt. Niin tällä kertaa, koska lauantain perintönä kehoni oli "jumissa". Eilen Pukinmäessä junioreiden treeneissä alkoi kuitenkin jo tuntua vapautuminen pahimmista ongelmista. Myös Pukinmäkeen ja sieltä kotiin menin pyörällä. Vielä eilen en viitsinyt hölkätä tuota matkaa, josta kertyisi yhteensä 14 km. Joskus toiste sekin hölkkä sopii hyvin.  Verryttelyhölkän jälkeen juoksin tänään aamulla edelleen verryttelyn tarpeisiin kiihtyvästi 200m, aina välillä venytellen. Missään tapauksessa ensimmäinen ei saa olla kovaa, koko ajan etsitään kehon vapauttamista jännityksistä. Täyttä ei saa vielä juosta!  Niin ukon käppänänä köpöttelin 5x200m (36, 35, 33, 32, 31s). Tämän jälkeen siirryin punaiselle radalle, joka on tarkoitettu juoksemiseen, eikä hölkkään niin kuin nuo edelliset köpöttelyt.  Nyt juoksin 5x100m todella reippaasti, mutta yritin pitää mielessä, että juoksisin enemmän mailerin tai puolimailerin tekniikalla, kuin sprintterinä. Sitten siirryin pikajuoksusuoralle ja juoksin 5x80m. Nämä 100m ja 80m juoksin kävelypalautuksella (noin 45s). Muutama askellus oli aivan maksimissaan, mutta ei koko matkaa.  En juossut tällä kertaa enemmän toistoja. Tämä vähäinen määrä perustui moneen tekijään harkinnassani. 1) Lihakset eivät olleet sen oloisia, että ne toimisivat laadukkaasti. Pakottaa ei kannata, vain vähän herätellä. 2) Polvitaipeen ruhje teki hiukan kipeää. Niin halusin pitää tolkun päässä, että ruhje saa toipua.  Juoksujen jälkeen kävin hetken kuntosalilla. Lopuksi ajoin vielä pyörällä kotiin 4 km.  Tämä on nyt kesäkuussa pääsääntöisesti aamupäivän kuntoiluni. Toki yleensä juoksen ja hypin aamulla enemmän sekä kuntosalilla teen kunnon treenit.  Iltapäivällä käyn kesäisin myös juoksemassa mahdollisesti mäkijuoksua tai hiukan pitkäkestoisemmin reippaasti.  Jos into on hyvä, niin joskus myös ennen iltapäivän juoksua poljen kuntopyörällä tunnin tai pari parvekkeella sekä illalla joko intoilen junioreiden yleisurheilutreeneissä tai käyn omalla ripeällä 3 km iltalenkillä.  Tänään tyydyn pelkkään aamuun. Ruhje saa parantua. Olisin normaalisti tehnyt hiukan enemmän tänäänkin, mutta poikani oli vatsaongelmien takia kotona enkä saanut nukuttua päiväunia. Nämä päiväunet ovat eräs tärkeimmistä kriteereistä, jotka määrittävät sen, miten iltapäivän kuntoliikunta toteutuu! Tänään juoksussa ei ollut parasta iloa eikä tehoakaan. Ihailin HKV:n sprintteriä M55-sarjasta, joka treenasi SM-viestejä varten. Muistan, kuinka vähän aikaa sitten juoksin ihan tasaväkisesti hänen rinnallaan. Kenties nyt olen kolhittuna ja muutenkin vanhentuneena ruhjottu ukon käppänä, joka ei enää pysyisi vauhdissa mukana. En tiedä, että seurastamme olisi tulossa viestijoukkueet veteraanien SM-viesteihin. Olen kuntoliikkujana siinä tunnossa, että en olisi valmis myöskään kakkosjoukkueen köpöttelijäksi, jos joukkueet syntyvät. Periaatteessa ikämiehiä olisi paljon. Viime maanantaina M35 - sarjan pari miestä kysyi, josko juoksisin heidän kanssaan 100m ja 400m viestissä. Vastasin, että ikäni puolesta voisin olla teidän isänne: esikoispoikani on jo kolmekymppinen. Seuraava tavoitteeni on M60-sarjassa, jos kisoihin pitäisi valmistautua. Tänään HKV:n miehelle korjasin, että en ole maileri, vaan kuntoliikkuja, joka tahtoo huolehtia fyysisestä kunnosta ikääntymisen lieveilmiöitä vastaan. Vaaka kertoi tänään julmasti, että painoni oli jo 68 kg, mikä on 6 kg enemmän kuin parhaimmillaan viime kesänä. Syynsä on ylipainoon se, että olen nykyään syönyt leipää ja juustoa sekä mysliä. Viime vuonna en syönyt lainkaan niitä. Lisäksi olin viikon verran nuhassa, jolloin en kuntoillut lainkaan, mutta tyypillisesti minulle syön sairastaessa paljon enemmän kuin normaalisti. Terveisin Juha 

Avainsanat: syödä seuraava sade sarja vuosi viikko viesti valmistautua valmis vaaka ukko uhka työ täydellinen työmatka tyytyä tuntua tuli treenit reppu reitti rata päiväuni pyörä polvi poika pitää peukalo perintö parveke pari treeni terveys tekniikka teen tee tarve tarkoitus tahdo parantua paluumatka pakottaa paita paino paha onko ongelma olo olin nukkua muutama mitä mies metro merkki matto matka maksimi lämmin lyhyt liike lihas leipä laadukas käsi kynsi kuntosali kotona koko kisa kilometri kg juosta juoksu jokainen iltapäivä ilta henkilö helsinki harrastaa bussi aerobinen aamu aamupäivä kesä kesäkuu kello keho kehittää jää juusto


blogivirta.fi