Tänään on 17.06.2019 16:19 ja nimipäiviään viettävät: Urho, Biger ja Börje. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
KastehelmiB:

Miten vuodet muuttavat

Julkaistu: · Päivitetty:

Miten olen muuttunut vuosien saatossa, vai olenko?   Se aika kun lapset olivat pieniä ja tarvitsivat hoivaa täyspäiväisesti on ohi. Ruuhkavuosien kiireessä oli vaikea löytää omaa aikaa ja stressi syntyi usein riittämättömyyden tunteesta, kun oli työ, koti, lasten harrastukset, kaverit ja kaikkea muutakin. Toisaalta oli helpottavaa kun sain pitää lapset siipieni suojassa turvassa. Tiesi mitä lapset tekivät ja missä olivat. Vanhemmuus on rikasta aikaa ja siihen liittyy paljon ihania muistoja. Lasten kehitysvaiheiden seuraamista, kasvamista lapsesta aikuiseksi. Ainahan he ovat minun lapsia. Muistoarkun kansi on edelleen auki.   Muistatko biologian kirjan kuvan, jossa oli kuvattu ihmisen elinkaari vauvasta vanhuuteen. Pieni avuton vauva kasvoi isommaksi lapseksi ja lopulta aikuiseksi, sen jälkeen selkäranka alkoi kumartumaan vanhuuden lähestyessä ja kävelykeppi ilmestyi käteen. Jostain tuo kuva tuli mieleeni ja siitä lähti tämä kirjoituksen aihe.   Vanhetessaan elämän arvot muuttuvat. Aika moni ikäiseni on todennut, ettei materiaan tarttuminen tuo elämään onnea, vaikka se nuorena oli tärkeässä roolissa. Onni löytyy aivan muualta. Onnellisemmat hetket sisältävät kiitollisuutta siitä mitä ympärillä on, aineettomista lahjoista ja siitä mitä elämässä saa kokea. Toinen asia minkä vanhetessa olen huomannut muuttuvan, on elämään ja ihmisiin suhtautuminen. Mustavalkoisuus ja ehdottomuus ovat kadonneet. Asioita ei ota enää liian vakavasti ja niistä voi olla myös erimieltä aiheuttamatta riitaa. Ihmisetkin ovat erilaisia ja hyvä niin. Toisen mieliksi eläminen ei ole järkevää. Ikä tuo tullessaan myös tietynlaista nöyryyttä. Olen lukenut, että tunneäly kehittyy vanhemmiten ja kyky tunnistaa tunteiden merkitys paranee. Ongelmatilanteiden ratkaisu helpottuu tämän taidon myötä. Erilaiset näkökulmat asioihin voi hahmottaa  helpommin, kun oivaltaa, että moniin asioihin ja mielipiteisiin liittyy vahvasti tunteet. Pitääkö tuttu sanonta "vanhana viisastuu" paikkansa? Ehkä, ehkä ei. Ainakin hiljainen tieto ja elämän kokemus karttuu iän myötä. Sitä kautta ongelmiin löytyy usein ratkaisu helpommin. Minusta nuoret ja nuoret aikuiset ovat tavattoman fiksuja ja taitavia tosi monessa asiassa. Vaikka lapset ovat lentäneet jo pois pesästä maailmalle, omille teilleen, niin äitinä kannan edelleen huolta heistä. Kunpa säilyisivät tässä maailmassa mahdollisimman pienin vastoinkäymisin ja terveenä. Siihen en usko, että kukaan selviää elämässä ongelmitta. Elämä kolhii kaikkia. Toisella kuoppia on enemmän ja toisilla vähemmän. Stressikynnys myös vaihtelee ihmisillä. Olen sitä mieltä, että onnellinen elämä rakentuu nousuista ja laskuista. Ilman niitä en minäkään olisi se ihminen, joka tällä hetkellä olen. Vaikeudet ovat kasvattaneet arvostamaan elämää ja osaan olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä minulla tänään on. Lapset ovat minulle kaikki kaikessa. He kulkevat jo omaa polkuaan, haluan silti kulkea tiiviisti heidän rinnallaan liikaa tungeksimatta. En päästä naruja vielä kokonaan irti. Koitan olla puuttumatta heidän elämäänsä, arvostelematta heidän tekemiään ratkaisuja, mutta olen tavoitettavissa kun he minua tarvitsevat. Yritän myös olla avuksi heidän perheidensä arjessa. Olen ymmärtänyt myös sen, että oma näkemykseni asioista ei ole aina se oikea. Asioita voi katsoa muustakin suunnasta. Minun elämänarvot ovat omiani ja muilla ihmisillä on omansa. Niiden ei tarvitse olla samanlaiset.   Lapsiperheen arki on välillä yhtä kaaosta ja jotta pyörät pyörivät, niin tukijoukkojen apu on tärkeää. Olen itse saanut omalta äidiltäni apua, silloin kun lapset olivat pieniä ja arki kolmen tenavan kanssa oli kiireistä. Toivon, että minusta on myös apua lapsilleni. Haluan olla lähellä lapsenlapsiani. Toivon, rakentavani heihin tiiviin ja lämpimän yhteyden. Teen heidän kanssaan ihan tavallisia asioita, tarjoan kokemuksia ja tuon ripauksen historiaa tarinoiden muodossa. Moni tarina onkin heistä ollut kiinnostava ja niitä joutuu ketomaan aina uudelleen ja uudelleen.   Yritän tuoda lastenlasten elämään asioita, jotka eivät välttämättä tule heidän vanhemmilleen mieleen. Keräämme metsämansikoita heinän varteen, teemme nokat vaahteran siemenistä, käymme katsomassa lehmiä ja lampaita, veistämme pajupillejä ja kaarnaveneitä, talvella leikimme lumella, rakennamme lumiukkoja ja -lyhtyjä, käymme teatterissa, konserteissa ja museoissa, askartelemme ja välillä hassuttelemme oikein kunnolla. Koitan yökyläilyllä miettiä aina jotain yhteistä tekemistä, ettei tarvitsisi tuijotella kännykän pelejä. Seison vapaapäivänä lempipaikassani merenrannalla. Olen yksin. Katson lintujen kaartelua veden päällä ja kuuntelen niiden kirkumista. Elämää on jo paljon takana ja mielessä on monta asiaa, jonka olisi voinut tehdä toisin. Nyt ollaan kuitenkin tässä. Olen huojentunut siitä, että olen aina tehnyt asiat siinä hetkessä parhaan ymmärrykseni mukaan ja rehellisesti sydäntäni kuunnellen. Katson nyt elämää laiturilta eteenpäin. Olen onnellinen. Vaikka ryppyjä on ilmestynyt silmäkulmiin ja huulien ympärille, ne ei haittaa. Alan muistuttamaan ulkonäöltä enemmän ja enemmän omaa nuorekasta äitiäni. Voisiko meitä kohta luulla siskoiksi? En tiedä. Ikänäön kanssa on ollut ongelmia jo vuosia, mutta kun silmälaseja on joka puolella kotia, niin pärjää hyvin. Notkeus on kadonnut kehostani ja välillä liikun nivelrikkoni kanssa kuin puu-ukko. Selviän kuitenkin. Vähän aikaa kun veryttelen, niin pääsen vauhtiin ja pystyn liikkumaan normaalisti. Paikallaan olo jäykistää nivelet. Haluan liikkumalla haastaa itseäni. Päätin, että aina kun on mahdollista, pyöräilen 12 kilometrin työmatkan (mummopyörällä). Nautin kesäpäivien pitkistä pyörälenkeistä, kävelyistä luonnossa ja Lapin hiihtolenkeistä. En halua jäädä paikoilleen. Saan liikunnasta ja luonnosta valtavasti voimaa jaksamiseen ja se on tärkeä osa elämää. En tavoittele suuria urheilusuorituksia, vaan rauhallista liikuntaa lempeästi nautiskellen. Välillä tarvitsen hinausapua ja meripelastusta, kun omat taidot eivät riitä. Tämän päivän tietokone ja some keskeisessä maailmassa on toisinaan vaikea pysyä mukana. Tarvitsen niissä lasteni apua. Onneksi heiltä voi kysyä kaikkein tyhmimpiäkin kysymyksiä. Nauramme yhdessä töppäyksilleni. Yritän pysyä kuitenkin ajan hengessä mukana, oppia uutta ja olla kiinnostunut uusista asioista. Olen aina ollut valmis kokeilemaan uusia juttuja. Oppiminen on ehkä hidastunut, mutta kyllä vanhakin voi omaksua uutta. Vanhasta poisoppiminen on kuitenkin hankalampaa. Vapaa-aika on tässä kohtaa elämää rauhallisempaa ja seesteisempää, vaikka joskus on hoppua yllin kyllin. Huomaan, että työ vie osan mehuista ja arki-iltaisin olen aika väsynyt. Silloin on helppo lösähtää sohvan nurkkaan. Parempi olo tulee kuitenkin siitä, jos saa itsensä liikkeelle. Nyt kun illat ovat valoisia ja pitkiä, niin lähteminen on helpompaa ja illalla ehtii tekemään vaikka mitä kivaa. Työ on edelleen tärkeä osa elämääni ja siitä on joskus vaikea irrottautua. Toisinaan päivät venyvät ja ajatukset pyörivät työasioissa pitkään. Vapaa-ajalla syntyvät usein tärkeimmät oivallukset ja ratkaisut työhön liittyviin ongelmiin. Kun saa hieman etäisyyttä työpöydästä, niin kokonaiskuva hahmottuu selkeämmin. Olen kunnossa ja terve, mutta silti mietin välillä vanhuutta. Mitä jos sairastun vakavasti, jos en saakaan elää sellaista vanhuutta, josta unelmoin. Totuushan on, ettei elämää voi hallita, joten siihen ei kannattaisi tuhlata liikaa aikaa. Voimme kuitenkin tehdä valintoja, jotka ovat meille hyväksi. Sellaisia, joilla on positiivinen vaikutus elämäämme ja terveyteemme. Nämä ovat valintoja, jotka yritän pitää mielessä, jotta pysyn mahdollisimman hyvässä kunnossa pitkään.   - liikun säännöllisesti ja monipuolisesti - nukun riittävän pitkät yöunet (nukahtaminen on välillä vaikeaa) - syön ravinteikasta ja terveellistä ruokaa - aktivoin aivojani uusilla asioilla - vältän stressiä - etsin asioista positiivisuutta   Tänään on loppuelämän ensimmäinen päivä. Kiitollisena siitä, että juuri  sinä olet siellä.   Mari

Avainsanat: perhe omaelämä hyväolo elämä äiti yöuni yrittää yksin yhteys väsynyt vuosi voima voi usko ukko tässä työ vauva vauhti vapaa vanhuus valmis valinta vaikutus vaikea suunta suoja suhtautua stressi some tullessaan tuli tiivis tietokone tieto terveys terveellinen terve teen teatteri sohva sinä tarvita siemen selvitä sanonta onnellinen tarina talvi taitava tuttu turva tuoda tunne ryppy ruoka rooli ratkaisu rakentua taito onni ongelma omille syödä kirjoitus kirja kilometri päivä pyörä pyöriä pysyä puu lämmin lyhty luulla luonto lumiukko lintu liikunta liikkua olo nuori nuorena lapsi lappi lammas lahja käsi kysyä kyky kuva kulkea lapsenlapsi lapsiperhe kiitollinen kiinnostava kehittyä kaveri koti positiivinen pitää pieni pesä parantua oppiminen museo musti mitä miettiä merkitys oppia päästä mari maailma löytää katsoa kansi kadonnut kadota kokemus kokea ikä ilta ihminen ihana historia hetki helppo harrastus hallita hahmo haastaa biologia arvo arki apua apu aikuinen aika aihe


blogivirta.fi