Tänään on 20.08.2019 15:19 ja nimipäiviään viettävät: Sami, Samuli, Samu, Samuel ja Sam. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Ajattelemisen pensaita ja puistoja:

Näin kunniaväkivaltaa vähennetään

Julkaistu: · Päivitetty:

Viime aikoina on esiin tullut tärkeä kysymys: miten kunniaväkivaltaa vähennetään ja miten se tunnistetaan? Aihe on tärkeä myös siksi, että Suomen allekirjoittama ja ratifioima ns. Istanbulin sopimus ( Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta ) velvoittaa sopimusvaltioita aktiivisiin toimiin "kunnian" nimissä tehtyjen rikosten ehkäisemiseksi. Istanbulin sopimuksen toimeenpanovastuu Suomessa on erityisesti sosiaali-ja terveysministeriöllä, jonka toimeenpanosuunnitelmaan 2018-2021 sopimusta koskien voi tutustua tässä . Jokaisen kannattaa tutustua siihen, mitä toimeenpanosuunnitelma sanoo ennaltaehkäisyyn, uhrien suojeluun sekä tekijöiden vastuuseen saattamiseen liittyen.  Ensin täytyy kuitenkin määritellä selkeästi se, mitä kunniaväkivalta on. Se ei ole lähisuhdeväkivaltaa jossa uhrina tai tekijänä on kulttuurisen vähemmistön edustaja. Hyvät lähtökohdat kunniaväkivallan määrittelemiselle, tunnistamiselle ja vähentämiselle antaa Ihmisoikeusliiton aiheesta tekemä selvitys " Kunniakäsitykset ja väkivalta ". Ihmisoikeusliiton mukaan "Kunniaan liittyvällä väkivallalla tarkoitetaan sellaista väkivaltaa, jolla pyritään suojaamaan tai palauttamaan perheen, suvun tai yhteisön kunniaa tai mainetta. Tekojen taustalla on epäily siitä, että henkilö ei noudata tai ei aio noudattaa sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä käyttäytymissääntöjä. Tekijöitä voi olla monta ja he voivat oleskella useassa maassa. Yhteisössä saatetaan ajatella, että näissä tilanteissa väkivalta on oikeutettua." Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sivuilla on hyödyllistä tietoa ja hyvin tiivistettynä se, mitä kunniaväkivalta on: " 'Kunniaan' liittyvän väkivallan tai sillä uhkaamisen taustalla voi olla esimerkiksi seurustelu, jota suku tai perhe ei hyväksy, avioero tai avioliitosta kieltäytyminen, siveetön pukeutuminen tai pelkät huhut siveettömyydestä. Väkivalta voi ilmetä esimerkiksi tiukkana liikkumisen ja ystäväpiirin rajoittamisena, uhkailuna, painostamisena tai jopa ihmisen surmaamisena. Vaikka 'kunniaan' liittyvä väkivalta kietoutuu voimakkaasti naisten ja tyttöjen ajateltuun siveellisyyteen, voi sitä kuitenkin kohdistua myös poikiin ja miehiin. Erityisesti homoseksuaalit miehet voivat olla tälle alttiita. 'Kunniaan' liittyvällä väkivallalla on usein myös yhteisön tuki. Tällöin vakivallan teot sallitaan ja yhteisön jäsenet voivat voimakkaastikin painostaa perheen miehiä siveellisyyttä suojeleviin tekoihin. Myös naiset voivat osallistua yhteisöjen naisia kontrolloivan järjestyksen ylläpitämiseen." Rebwar Karimi tiivisti jo 2009 muutamia keskeisiä seikkoja kunniaväkivallan erityispiirteistä ( katso luento kokonaanYoutubesta ).  - Toisin kuin perheväkivallassa, kunniaväkivalta on aina kytköksissä sukupuolimoraaliin  - Toisin kuin perheväkivallassa, kunniaväkivallan tekijä voi olla perheen ulkopuolinen  - Kunniaväkivallalla pyritään välittämään viesti perheen ulkopuolisille tahoille uhrin häpeällisen käyttäytymisen torjumisesta - Kunniaan liittyvässä väkivallassa ympäröivällä yhteisöllä on merkittävä rooli, perheväkivallassa yksilö toimii tavallisesti yksin - Kunniaväkivaltaa esiintyy vain tietyissä kulttuureissa, perheväkivaltaa kaikkialla Kunniaväkivallan vähentäminen voidaan jaotella Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelman mukaisesti kolmeen osakokonaisuuteen: ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, uhrien suojeluun liittyviin toimenpiteisiin sekä toimenpiteisiin, jotka liittyvät tekijöiden saattamiseksi vastuuseen.  Ennaltaehkäisevät toimenpiteet Kunniaväkivaltaa ehkäisevää työtä pitää tehdä sekä kunnallisissa peruspalveluissa että yhteisöissä. Yhteisöissä tehtävä työ Yhteisöissä tehtävää ennaltaehkäisytyötä on Suomessa toteutettu vuosien varrella useissa järjestöissä joko omana perustoimintana tai hankerahoituksella. Jossain määrin yleinen ennakkoluulo liittyy siihen, että ihminen ei voisi muuttaa asenteitaan suhteessa siveyskäsityksiin ja niiden kontrolliin. Asenteet kyllä muuttuvat, mutta onnistuminen on kiinni siitä, millä tavalla muutostarve esitetään. Onnistuminen on todennäköisintä silloin, jos ihmiselle tulee kokemus siitä että hänen arvokkuutensa, kulttuurinsa, uskontonsa ja moraalinsa säilyy, vaikka hän antaisikin jälkeläiselleen omaa päätäntävaltaa enemmän kuin mitä hän itse nuoruudessaan sai. Kunniaväkivaltakeskustelussa on kiinnitetty yllättävänkin vähän huomiota miesten kokemuksiin ja miesten kanssa tehtävään työhön. Miehen kokemus kohdatuksi ja kuulluksi tulemisesta omana itsenä on kuitenkin avainasemassa sen suhteen, tapahtuuko asenteissa ja toiminnassa kestävää muutosta. Rebwar Karimi on kirjoittanut " Kunnia Konfliktina"-kirjan ennaltaehkäisevää työtä koskevaan osioon hyviä perusasioita miesten kanssa tehtävästä työstä käytännönläheisesti, ja samassa osiossa on myös osuudet Kurdistanissa, Jordaniassa ja Turkissa tehdystä työstä ja sekä yhteisöissä tehtävästä tiedottamistyöstä yleisemminkin.  Tällä hetkellä yksi tärkeimmistä yhteisötyötä tekevistä tahoista on Loisto Setlementti ry:n toiminnan alainen SOPU-työ  sekä Tampereella toimiva DIDAR . Toimintaa tehdään sekä yksilötyönä että ryhmämuotoisesti. Kuten Karimin miesryhmätoimintaa koskevasta kirjoituksesta näkee, yhteisöissä tehtävä työ on vaativaa ja edellyttää työntekijältä hyvää perehtyneisyyttä paitsi aihepiiriin, myös siihen kuinka ryhmän kanssa työskennellään. Käytännössä edellytetään kunnon kokemusta kriisi- ja väkivaltatyöstä:  "Ohjaajan tulee riittävän usein muistuttaa osallistujia heidän mielipiteidensä arvokkuudesta ja keskusteluun osallistumisen merkityksestä. Näin erityisesti, kun keskusteluissa esiintyvät aiheet ovat sisällöllisesti negatiivissävytteisiä ja aihealueeltaan raskaita. Keskustelut sujuivat usein parhaiten silloin, kun ohjaaja osallistui niihin vain ”ulkopuolisena” jäsentäjänä, ei niinkään sisältöön puuttuen. Ohjaajan oli purettava ”suljettu kehä” – keskustelun jumittuminen yksityiskohtiin/tiettyihin teemoihin. Väkivaltateemoja käsiteltäessä on erittäin tärkeää, että ohjaajalla olisi valmiuksia tuoda esiin vaihtoehtoja ulospääsyyn väkivaltakierteestä." Järjestöjen toteuttama yhteistyö on mahdollistanut sen, että sensitiivisen aiheen käsittelyyn pystytään varaamaan riittävä aika. Siveyskäsityksiä koskevat käsitykset eivät muutu yhden infotilaisuuden, vanhempainillan tai tapaamisen myötä, vaan sekä yksilö- että ryhmätapaamisia pitää järjestää useita ja asiakkuuksien kestää pitkään. Kuten väkivaltatyössä yleensäkin, keskeistä on löytää korvaava ja toisen integriteettiä kunnioittava toimintamalli niihin tilanteisiin, joissa aikaisemmin väkivallan käyttämistä on pidetty yhtenä ratkaisutapana. Miehen Linjan DUSTI-kirjassa on tästä käytännön työstä enemmän. Ennaltaehkäisy viranomaistyössä Kuten kunniakäsitykset ja väkivalta -selvityksestä käy ilmi, yhteisöissä toteutettavaa väkivaltaa ennaltaehkäisevä työtä järjestöjen toteuttamana ei ole saatavilla kaikkialla, vaan useimmiten vain isoimmissa kaupungeissa ja niissäkin jonot ovat pitkiä. Jokaisella kunnalla ja viranomaistoimijalla on kuitenkin velvollisuus kehittää omia palvelujaan siten, että kaikkiin erilaiset väkivallan muodot tulevat oikealla tavalla tunnistetuiksi ja että niihin pystytään puuttumaan pitkäjänteisesti. Tässä kohtaa on tarpeellista kerrata tärkeä perusasia: kaikki maahanmuuttajien kohtaama lähisuhdeväkivalta ja perheväkivalta ei ole kunniaväkivaltaa. Kunniaväkivalta on oma väkivallan erityismuotonsa, ja ammattilaisen pitää pystyä tunnistamaan kyseinen väkivallan muoto siinä kuin kaikki muutkin väkivaltamuodot. Ennaltaehkäisy  kouluissa ja aikuisoppilaitoksissa Koulujen ja kotoutumiskoulutusta järjestävien tahojen pitää jo opetussuunnitelman nojalla käydä monipuolisesti läpi ihmisen oikeudet ja velvollisuudet, ruumiillisen koskemattomuuden kunnioittaminen sekä esimerkiksi se, mikä on väkivaltaa. Kouluissa ja kotoutumiskoulutuksessa pitää myös käydä monipuolisesti läpi se, mihin pitää olla yhteydessä jos on kokenut väkivaltaa, käyttänyt väkivaltaa tai pelkää käyttävänsä väkivaltaa. Aiheesta on olemassa sekä videomateriaalia   että opasmateriaalia useilla eri kielillä , mikä voi helpottaa opettajaa työssään. Koulut ovat paikkoja, joissa nuoret ovat päivittäin tekemisissä kasvatusalan ammattilaisten kanssa joihin on mahdollista rakentaa hyvä luottamussuhde. Koulun henkilökunnalla on  lastensuojelulakiin perustuva ilmoitusvelvollisuus tilanteissa, joissa on syytä epäillä väkivaltaa, myös kotona, oli kyse sitten kunniaväkivallasta tai ei. Lakisääteiset velvollisuudet on aina hyvä kerrata, mutta tärkeämpää on tunnistaa toisen ihmisen lähtökohdat ja esimerkiksi se, että virheelliset käsitykset lastensuojelua koskien voivat nostaa monen ihmisen kynnystä ottaa asioita puheeksi. Usein sekä maahanmuuttajat että kantasuomalaiset luulevat, että lastensuojelu tekee pelkkää huostaanottoa, mikä on yksiselitteisesti virheellinen käsitys . Puheeksiottaja saattaa pelätä lähipiirin vastatoimia ja maahan muuttaneiden kohdalla usein myös viranomaisten väärinymmärryksiä ja ylireagointia. Tämän vuoksi hyvän luottamuksellisen suhteen rakentamiseen nuoren kanssa on hyvä varata kunnolla aikaa. Jokaisessa koulussa pitää jo lakisääteisesti olla opiskeluhuollon psykologi tai kuraattori, jonka kanssa jokaisen opiskelijan pitää pystyä puhumaan luottamuksellisesti kaikista sensitiivisistä asioista ja myös siitä, mitä tukitoimia on mahdollisesti tarjolla erilaisissa kriisitilanteissa. Jos lastensuojeluilmoitus pitää tehdä, nuorta tukeva henkilö -esimerkiksi koulukuraattori tai opettaja- voi olla avainasemassa siinä että lastensuojelu pystyy arvioimaan tuentarpeet oikein ja tarjoamaan sellaisen tuen joka auttaa. Usein voi hyvinkin olla niin, että kunniaväkivalta ei ilmene fyysisenä väkivaltana ja voi myös hyvin olla, että oppilaan oma perhe ei ole siihen millään tavoin osallisena. Joskus voi olla niin, että väkivalta ilmenee ikätovereiden harrastamana koulukiusaamisena ja painostamisena. Tässä kohtaa on hyvä muistaa se mikä yleensäkin: väkivalta on väkivaltaa, vaikka se tapahtuisi koulussa, ja henkinenkin väkivalta on väkivaltaa. Kunniaväkivaltaan ei pidä suhtautua myöskään liian mystisenä asiana: se on yksi väkivallan muoto joka koulukiusaamisen muotoja saadessaan on asia, jonka poistamiseen koululla on lakisääteinen velvollisuus. Tarvittaessa voidaan tehdä yhteistyötä poliisin, sosiaalitoimen ja nuorisotyön kanssa. Oppilashuolto pitää olla asianmukaisesti järjestetty myös aikuisoppilaitoksissa ja kaikissa kotoutumiskoulutusta tarjoavissa paikoissa. Ei ole mitenkään mahdoton ajatus, että kotoutumiskoulutuksen opettajalla voi herätä huoli aikuisen opiskelijan -miehen tai naisen- tilanteesta. Tällaisen henkilön kanssa pitää pystyä käymään tarvittaessa myös luottamuksellisia keskusteluja, tarvittaessa tulkin välityksellä yhteistyössä kunnan maahanmuuttajapalveluiden työntekijöiden ja myös poliisin kanssa. Vaikka aikuisesta ei voi tehdä lastensuojeluilmoitusta,  toimivia välineitä väkivallan ehkäisyyn on paljon .  Ennaltaehkäisy sosiaalipalveluissa ja yhteistyö palveluiden välillä Sosiaalitoimen alaiset palvelut kuten kunnan maahanmuuttajapalvelut ovat avainasemassa kaiken väkivallan, myös kunniaan liittyvän väkivallan, tunnistamisessa, ehkäisemisessä ja siihen puuttumisessa. Kunnan maahanmuuttajapalvelut ovat etenkin maahantulon alkuvaiheessa omien asiakasperheidensä arjessa hyvin intensiivisesti mukana, koska asumaan asettumisen lisäksi lakisääteiset perusasiakkuudet koulussa, varhaiskasvatuksessa, TE-toimistossa ja terveydenhuollossa pitää saada käyntiin ihmisten kielitaidosta huolimatta. Työskentelen itse Lohjan kaupungin maahanmuuttajapalveluissa, joten sosiaalitoimen toimintaperiaatteet ovat itselleni kaikkein tutuimpia. Pitkässä ja intensiivisessä yhteisessä työskentelyssä rakentuu luottamussuhde, joka mahdollistaa myös sensitiivisempien asioiden läpikäymisen jos sellaisia ilmenee.  Maahanmuuttajapalveluilla on jo lakisääteinen velvollisuus kartoittaa jokaisen asiakkaan ja asiakasperheen elämäntilanne ja myös seurata sitä systemaattisesti. Kotoutumisen systemaattinen seuraaminen alkukartoituksen, henkilökohtaisen kotoutumissuunnitelman sekä tarvittaessa perheen kotoutumissuunnitelman avulla tuo rakennetta ja selkeyttä kotoutumista koskeviin tavoitteisiin paitsi työntekijöiden, myös asiakkaiden itsensä kannalta. Tärkeää on se, että tarvittaessa perheenjäseniä voi tavata myös erikseen ja että tähän on riittävästi aikaa. Luottamuksen saaminen ja asiakkaan ohjaaminen oikeaan paikkaan Olen työurallani kohdannut (tapaus ei ollut Lohjalla enkä itse tehnyt työtä ko. perheen kanssa vaan olin ainoastaan harjoittelija) yhden selkeän kunniaväkivaltatapauksen, jossa perheen täysi-ikäinen tytär oli kieltäytynyt avioliitosta, josta oli ilman hänen suostumustaan päätetty jo kun hän oli ollut murrosikäinen. Tämä kieltäytyminen oli ollut isälle ja äidille pettymys, mutta saattanut myös isän hankalaan välikäteen: häntä pidettiin ihmisenä joka oli rikkonut tärkeän sopimuksen ja joka myös salli tyttäreltään käytöstä joka ei ollut sovinnaista. Yhteisöllinen painostaminen ei siis kohdistunut ainoastaan tyttäreen vaan myös hänen isäänsä. Tyttären lisäksi myös hänen isänsä oli henkisen yhteisöllisen väkivallan kohde. Tilanteen purkamisen ja eskaloitumisen ehkäisyn kannalta olennaista oli se, että tyttären lisäksi isän kanssa tehtiin aktiivista ja systemaattista neuvottelutyöskentelyä. Itse en tätä työskentelyä tietenkään harjoittelijan ominaisuudessa tehnyt, vaan sitä varten oli oma koulutettu ammattilaisensa jonka työnkuvaan kuuluu pitkäjänteinen työskentely väkivallan tekijöiden kanssa.  Kunniaväkivalta on maahan muuttaneillakin paljon harvinaisempaa kuin suomalaisillakin kohdattavat lähisuhdeväkivallan muodot, jotka voivat kummuta mustasukkaisuudesta, oman heikon taloudellisen tilanteen (ja rahankäyttöerimielisyyksien) aiheuttamasta pitkittyneestä unettomuudesta ja stressistä, piilevistä ja diagnosoimattomista mielenterveysongelmista, päihteidenkäytöstä (yleinen myytti on että maahan muuttaneet eivät käyttäisi päihteitä) ja esimerkiksi uuden lapsen syntymisestä seuranneesta elämäntilanteen muutoksesta.  Itse olen kunniaväkivaltaa kohdannut siis yhden kerran, mutta edellä mainittuja suomalaisille tuttuja lähisuhdeväkivallan tai lähinnä sen uhkan muotoja useammin (niitäkin kuitenkin erittäin harvoin). Varhainen puuttuminen on estänyt isommat ongelmat. Tarvitseville on löytynyt asianmukaisia tukitoimia: ehkäisevää perhetyötä , tukihenkilötyöskentelyä , kasvatus- ja perheneuvontaa  ja tarvittaessa myös järjestöjen tarjoamaa tukea. Paljon työtä on pitänyt tehdä sen eteen, että edellä mainitut palvelut ja niiden tarkoitus tulevat asiakkaalle oikeasti tutuksi ja jotta ihminen pääsisi eroon sellaisesta ajatuksesta, että avun vastaanottaminen olisi heikkoutta. Itse koen, että oman todellisen tilanteen tunnistaminen ja tunnustaminen on vahvuutta ja onnellisuusmuurin ulkoinen ylläpitäminen ennemminkin sitä heikkoutta joka ei pidemmän päälle kanna. On luonnollista, että ihminen puhuu ensin luottamukselliset asiansa entuudestaan tutulle työntekijälle ja haluaisi että tämä toimisi tukena kaikissa tilanteissa. Usein tämä tuttu työntekijä on alkuvaiheen ohjauksen ja neuvonnan (maahanmuuttajapalvelut) työntekijä. Päällekkäisyyksien välttäminen, työmäärän ja toimenkuvan pitäminen selkeänä sekä myös asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu edellyttää kuitenkin sitä, että esimerkiksi perhetyötä tarvitseva ohjataan perhetyöhön , sellaiselle ammattilaiselle jonka perustyöhön kuuluu pitkäjänteinen työskentely juuri tietyn kysymyksen kanssa. En itse voi ruveta tekemään työtä johon minulla ei ole oikein pätevyyttäkään, ja on kotoutumisenkin kannalta tärkeää että ihminen oppii yhdenvertaisesti käyttämään samoja palveluita kuin muutkin kuntalaiset. Mikään ei kuitenkaan estä sitä, että tuttu henkilö on tukena ja mukana kun asiakas saatetaan uuden palvelun piiriin. Tämä voi ehkäistä turhaa työtä, väärinymmärryksiä ja samojen asioiden tekemistä uudestaan. Se mahdollistaa hyvän tutustuttamisen uuteen asiakkaaseen myös uudelle työntekijälle. Kliseinen sanonta "saattaen vaihtaen" on varsin hyvä periaate. Lastensuojelun erityinen rooli  Jokaisella kunnalla on  velvollisuus tehdä ehkäisevää väkivaltatyötä  ja jos osaamista kunniaan liittyvään väkivaltaan liittyen ei ole, henkilöstöä pitää  kouluttaa . Voi hyvinkin olla että huoli ja epäily väkivallasta ei synnykään maahanmuuttajapalveluissa vaan ihan toisessa paikassa, esimerkiksi päiväkodissa, koulussa tai neuvolassa. Jokaisella kunnan työntekijällä pitää olla selkeä ohjeistus siitä, mitä pitää tehdä jos huoli väkivallasta herää. Kunniaväkivaltaan tulee suhtautua yhtenä lähisuhdeväkivallan muotona. Vaikka se sisältää omat erityispiirteensä jotka liittyvät erityisesti yhteisölliseen painostamiseen jota voi tulla Suomen ulkopuoleltakin, se ei ole mikään mystinen ilmiö johon ei voisi ollenkaan olemassaolevilla lähisuhdeväkivallan vähentämismekanismeilla puuttua. Olennaista on että näitä mekanismeja kuten l astensuojelulain  antamia velvollisuuksia, päästään toteuttamaan käytännössä. Lastensuojelun käsikirja  on erittäin hyödyllinen ja tarpeellinen muillekin kuin lastensuojelun työntekijöille ja samalta sivustolta löytyy myös tietoa esimerkiksi lapsiavioliittojen ennaltaehkäisyä koskien. Velvollisuus tehdä rikosilmoitus ja lastensuojeluilmoitus on varsin monilla eri toimialoilla, joten lastensuojelun periaatteita on hyviä tuntea niidenkin jotka eivät ole lastensuojelussa töissä. Sosiaalipalveluista  lastensuojelu on erityisen kriittinen toimija , koska lapsia koskevissa tilanteissa lastensuojelulla on velvollisuus selvittää kunkin lapsen ja perheen tosiasiallinen tilanne ja löytää sopivat välineet ongelmien ratkaisemiseen. Sillä on myös välineitä puuttua vakavimpiin ja kärjistyneimpiin tilanteisiin tarvittaessa poliisin virka-apua käyttäen. Lastensuojeluviranomainen voi päättää esimerkiksi kiireellisestä sijoituksesta . Lastensuojelu on myös varsin epäkiitollisessa roolissa: resurssit ja suunnitelmalliselle työskentelylle suotu työaika on vähäistä, ja julkisuudessa lastensuojeluun kohdistuu paljon kärjekkäitä stereotypisoivia mielipiteitä. Lastensuojelu on joko rasisti joka vie lapset asiakasta kuulematta tai sitten "rasistiksi leimautumisen pelossa" antaa kaiken pahan tapahtua. Todellisuus on useimmiten jotain muuta.  Sen kuitenkin voi todeta, että riski ylireagointiin tai alireagointiin on suoraan verrannollista asiakasmäärään per työntekijä. Kuten kaikessa sosiaalihuollossa, peruslähtökohtana myös lastensuojelussa pitää olla asianmukainen henkilöstömitoitus sellaisena kuin Talentia on sen kirjannut. Mistään väkivaltakoulutuksista ei ole hyötyä, jos sosiaalihuollon ammattilainen ei käytännössä pääse työmääränsä vuoksi tutustumaan asiakkaaseen ja tekemään suunnitelmallisesti sitä työtä, jota varten hänet on palkattu. On hyvin todennäköistä, että monien maahan muuttaneiden mielikuva lastensuojelusta on vielä mustavalkoisempi kuin valtaväestöllä keskimäärin. Siksi kynnys avun hakemiseen voi myös olla paljon korkeampi. Avun hakemista voi hankaloittaa myös puutteellinen kielitaito sekä erilaiset huhut. Siksi on perusteltua madaltaa kynnystä antamalla lastensuojelusta selkeää tietoa esimerkiksi kotoutumiskoulutuksissa tai järjestöjen organisoimassa toiminnassa. Tässä auttaa esimerkiksi Lastensuojelun keskusliiton lastensuojelu.info-sivusto , joka antaa tietoa lastensuojelusta monilla eri kielillä. Kuten kunniakäsitykset ja väkivalta - selvityksestä käy ilmi, lastensuojelulla on toimivaltaa myös tilanteissa joissa lapsi on viety ulkomaille tai häntä aiotaan viedä ulkomaille. Tilanteista joissa voi epäillä lapsen viemistä taistelualueelle on myös selkeä ohjeistus . Peruslähtökohta kunniaväkivallan vähentämiselle lastensuojelun kontekstissa on kuitenkin se, että työntekijäresurssi turvataan ja työntekijät koulutetaan kohtaamaan ja tekemään työtä kaikenlaisten asiakkaiden kanssa, koska asiakasryhmät voivat poiketa toisistaan siinä, miten pitkään luottamuksen rakentuminen kestää, kuinka helpoksi avun hakeminen koetaan ja kuinka hyvin edes tiedetään, mitä lastensuojelu tekee . Ennaltaehkäisy terveydenhuollossa Kunniakäsitykset ja väkivalta - raportissa tuodaan esiin myös terveyspalveluiden avainrooli kunniaan liittyvän väkivallan tunnistamisessa. Esimerkiksi kouluterveydenhuollosta kirjoitetaan näin: " Useammat naispuoliset haastateltavat, joiden elämä on ollut nuorena hyvin rajattua ja valvottua, kertovat kouluterveydenhuollon ammattilaisten olleen erityisessä asemassa kuuntelijoina ja eteenpäin ohjaajina. Heidän luokseen on voinut mennä kouluaikana keskustelemaan luottamuksella ilman lähipiirissä herääviä epäilyjä ja valvontaa. " Maahantulotarkastuksessa pitää kysyä omista kokemuksista ja osassa terveyspalveluista (esimerkiksi perheneuvoloissa ja laajoissa terveystarkastuksissa ) lähisuhdeväkivallan kokemuksia tulee seuloa systemaattisesti . THL on tehnyt hyvän perussabluunan lähisuhdeväkivallan kartoittamisesta ja siihen puuttumisesta, ja periaatteessa lähisuhdeväkivallan suodatin- ja kartoituslomake pitää sisällään myös kaikki ne väkivallan muodot, joita kunniaväkivallassakin voi olla. Jokaisen terveyspalveluita tarjoavan paikan pitää kouluttaa henkilöstönsä lähisuhdeväkivallan kohtaamiseen ja puheeksiottoon ja tässä yhteydessä myös kulttuurisen kompetenssin vahvistamiseen. Kulttuurinen kompetenssi ei tarkoita sitä että pitäisi tietää kaikki "niiden kulttuurista", vaan esimerkiksi sitä että tunnistetaan asiakkaiden erilaiset odotukset sekä kynnykset hakeutua palveluiden piiriin ja osataan tukea ihmistä näiden kynnysten ylittämisessä. Kulttuurinen kompetenssi kaipaa vahvistamista esimerkiksi silloin, jos kokenutkin työntekijä uskoo jo etukäteen ennen asiakkaan tapaamista, ettei osaa työskennellä maahanmuuttaja-asiakkaan kanssa. Se kaipaa vahvistamista myös silloin, jos "me toimimme kaikkien kanssa samalla tavalla"-asenteen johdosta ei edes yritetä ymmärtää niitä lähtökohtia ja pelkoja, joita toisella voi olla jonka seurauksena ihminen jää palvelukatveeseen. Kulttuurisesta kompetenssista on olemassa monia malleja ja nimiä, mutta itse olen kokenut Kirsti Sainola-Rodriguezin väitöskirjassa olevan taulukon transnationaalisen osaamisen osa-alueista selkeimmäksi esitykseksi siitä, mistä on kyse. Se toimii myös jokaiselle kätevänä muistilistana ja itsearvioinnin välineenä. Kulttuurisen kompetenssin vahvistamisen tärkeys ei tietenkään rajoitu ainoastaan terveydenhuoltoon, vaan sen pitää läpileikata kaikki asiakastyö, oli kyse sitten opetusalasta, poliisin työstä, sosiaalialan tehtävistä tai mistä tahansa tehtävistä, joissa ollaan tekemisissä eritaustaisten ihmisten kanssa. Terveydenhuollon kohtaamisissa kyse on kuitenkin erityisen kriittisestä perustaidosta, koska ilman kyseistä taitoa on vaara, että haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten kynnys hakea apua ja puhua todenmukaisesti kokemuksistaan nousee liian korkeaksi. Väkivallan suodatin-ja kartoituslomakkeen oikeanlainen, systemaattinen ja ammattitaitoinen käyttö mahdollistaa väkivallan vaarassa olevan ihmisen tunnistamisen ja sen, että systemaattinen väkivallan vähentämistyö niin uhrin kuin tekijöidenkin kanssa voidaan aloittaa joko MARAK:n muodossa tai aiemmin kuvatun SOPU -työskentelyn ja muun yhteisötyön muodossa. Uhrien suojeluun liittyvät toimenpiteet Osa edellä mainituista toimenpiteistä luetaan Istanbulin sopimuksen täytäntöönpano-ohjelmassa myös uhrien suojeluun liittyviksi toimenpiteiksi. Ennen kaikkea sosiaali-ja terveyspalveluiden asianmukainen saatavuus sekä se, että kaikki saavat tietoa olemassaolevista tukipalveluista, on äärimmäisen tärkeä perusasia jonka edistämisessä pitää edelleenkin tehdä paljon töitä sekä vastaanottokeskuksissa että oleskeluluvan saaneiden kansssa.  Joskus väkivaltatilanteet kärjistyvät ja silloin yksi tärkeimmistä uhrien suojeluun liittyvistä konkreettisista toimenpiteistä on turvakotiin ohjaaminen. Turvakotien resurssien vahvistamista tarvitaan kiireellisesti, koska esimerkiksi vuoden 2018 kesällä turvakodit ruuhkautuivat pahasti ja vuonna 2017 jouduttiin tilanpuutteen vuoksi ohjaamaan muualle 1723 asiakasta (kasvua edellisvuodesta 43,8%) .  On varsin todennäköistä, että kunniaväkivallan uhrien hakeutuminen ja ohjaaminen turvakoteihin on vielä vaikeampaa kuin kantaväestön, koska tiedonpuutteet, kielihaasteet ja viranomaisia kohtaan koettu epäluulo voivat olla yleisempiä kuin valtaväestössä. Sosiaali-ja terveysministeriön tavoitteena on ollut " osana turvakotipalvelujen kehittämistyötä lisätä turvakotihenkilöstön osaamista liittyen lähisuhdeväkivaltaan ilmiönä, kriisi- ja traumatyöhön turvakodeissa sekä lasten, vammaisten ja ikääntyneiden kanssa työskentelyyn turvakodeissa". On selvää, että myös kulttuuriset vähemmistöt ovat yksi keskeisin kohderyhmä jonka kanssa työskentelyä pitää vahvistaa mikäli kunniaväkivaltaa on aikomus vähentää.  Toinen keskeinen uhrien suojeluun liittyvä toimenpide on turvasuunnitelma joka kuuluu MARAK:iin . MARAK:n vaikuttavuudesta lähisuhdeväkivallan vähenemiseen on myös robustia näyttöä ja vaikuttavuutta lisäävä mekanismi liittyi ennen kaikkea tiedonkulkuun eri viranomaisten (terveydenhuolto, poliisi, sosiaalitoimi) välillä.  Kolmas äärimmäisen tärkeä kehittämiskohde on sen turvaaminen, että tapaamis- tai huoltajuusoikeuksien käyttäminen ei vaaranna uhrin tai lasten oikeuksia ja turvallisuutta. Niin sanotussa Haagan puukotustapauksessa (jossa mieshenkilö puukotti lastaan ja vaimoaan valvotun tapaamisen jälkeen) lastensuojelun vastuuhenkilöitä epäillään rikoksesta, nimikkeinä virkavelvollisuuden rikkominen ja vaaran aiheuttaminen törkeällä huolimattomuudella. Poliisin mukaan valvotun tapaamisen järjestelyt eivät vastaa sitä ennakkotietoa, mitä uhri oli yrittänyt viranomaisille kertoa tilanteestaan. Yksittäisestä tapauksesta on vaikea mitään sanoa, mutta selvää on että tiedonkulku uhrilta lastensuojelulle ja yksityiselle palveluntarjoajalle jolta lastensuojelu on tapaamispalvelun ostanut, ei ole ollut tässä tapauksessa riittävää. Pakosti käy mielessä, aiheuttaako pääkaupunkiseudun lastensuojelun liian alhaiset resurssit sen riskin, että tieto ei kulje ajoissa.  Neljäs keskeinen uhrien suojeluun liittyvä toimenpide on se, että pakkoavioliitot kriminalisoidaan , josta Ihmisoikeusliitto on kampanjoinut monipuolisesti. Toimenpiteet tekijöiden vastuuseen saattamiseksi Tilanteissa joissa henkilö on syyllistynyt väkivaltaan, pitää määrätä rikoslaissa määrätyt rikosseuraamukset. Kunniaväkivallalle tyypillinen sanallinen painostaminen ja uhkailukin ovat rikoslain kieltämää väkivaltaa (laiton uhkaus) josta voi määrätä enimmillään kaksi vuotta vankeutta. Samoin kunniaväkivallalle tyypillinen kehottaminen, yllyttäminen ja taivuttaminen tahalliseen rikokseen tai rikoksen rangaistavaan yritykseen ovat tuomittavia tekoja. Rikoslain mukaan yllytys on rangaistavaa, ja yllyttäjä tuomitaan kuten rikoksen tekijä. Rangaistavuus edellyttää sitä, että tekijä syyllistyy rangaistavaan tekoon tai vähintään sen rangaistavaan yritykseen. Uskallan väittää, että moni maahan muuttanut ei tiedä sitä että yllyttäjä tuomitaan kuten rikoksen tekijä. Tieto asiasta saattaisi nostaa kynnystä lähteä tekoihin. Vaikeampaa mutta ei mahdotonta on puuttua tilanteisiin joissa painostaminen ja yllyttäminen tapahtuu ulkomailta käsin. Ulkomaalaislain perusteella on mahdollista karkottaa henkilö, jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin. Näin ollen laittomaan uhkaukseen syyllistyminen ja yllyttäminen rikokseen voivat muodostaa karkottamisperusteen. Selvää on että väkivaltarikokset ja niihin yllyttämiset joista määrätään kovempia rangaistuksia, ovat vielä vakavampia perusteita Maahanmuuttovirastolle tehdä karkotuspäätös. Ulkomaalaislain palautuskieltopykälä 147§ estää palauttamisen alueelle, jolla ihminen voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, sekä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle. Palautuskiellon idea lähtee siitä, että kidutuksen lainsäädännössään kieltävä valtio ei voi ottaa epäsuorasti käyttöön kidutusta tai kuolemanrangaistusta lähettämällä ihmisiä tietoisesti paikkaan jossa toinen valtio heitä kiduttaa. Kidutus on tunnetusti paitsi ihmisoikeusloukkaus itsessään, myös seuraamuksena ja kuulustelumenetelmänä tehoton ja virheellisiin tunnustuksiin kannustava. Kidutuksen ja kuolemanrangaistuksen estämistavoitteen vuoksi siis Suomessakin on vankeusrangaistuksia suorittavia henkilöitä joiden kohdalla tulee seuraamusten tulee tähdätä ennen kaikkea uusintarikollisuutta vähentäviin toimiin eikä niinkään maasta poistamiseen.  Väkivaltarikollisuuden vähentämisen osalta toimivia väkivallan vähentämismalleja on olemassa erityisesti parisuhdeväkivallan osalta, joista osaa Lyömätön Linja Espoossa (jolla on maahanmuuttajamiesosaamista Miehen Linjalla ) on toteuttanut yhdessä Rikosseuraamuslaitoksen kanssa. Myös niin sanotusta Move!-ohjelman toimivuudesta on näyttöä, mutta sitä koskevassa arviointitutkimuksessa ei ole ollut mukana tiettävästi maahan muuttaneita tai juuri kunniaväkivallan muodossa esiintyvään väkivaltaan syyllistyneitä. Kansainvälisen tutkimusnäytön mukaan erityisesti kognitiivis-behavioristisen toimintatavan erilaisilla muunnelmilla on ollut väkivaltaa vähentävää vaikutusta.  Kunniaväkivaltaan syyllistyneiden kanssa työskentelyssä tärkeää on muistaa se, että varsinaisen tekijän lisäksi häneen voi olla kytköksissä joukko painostajia ja yllyttäjiä, joita ei välttämättä ole saatu rikosoikeudelliseen vastuuseen. Näin ollen tekijän kanssa työskentelyssä täytyy ottaa erityisellä tavalla puheeksi mahdolliset painostus-ja yllytystilanteet ja niihin reagointi jatkossa. Usein kunniaan liittyvässä väkivallassa tekijä ymmärretään mieheksi, mutta etenkin vanhempien ja lasten välisissä tilanteissa tekijä voi vallan hyvin olla myös nainen. Samoin rikokseen yllyttäjissä on varsin usein sekä miehiä että naisia. Tärkeää siis on, että alussa mainittua yhteisötyöskentelyä SOPU-mallin, DIDAR-toiminnan ja muun matalan kynnyksen toiminnan muodossa tehdään jatkuvasti, myös yllyttäjät tavoittaen. Toivottavaa on, että tilanteessa jossa rikos on jo tapahtunut, Move!-tyylistä työskentelyä tehdään yhdessä ja rinnakkain edellä mainitun työn kanssa.  Yhteenveto Jos kunniaväkivaltaa halutaan vähentää, niin täytyy tehdä seuraavanlaisia toimenpiteitä: - Turvataan yhteisöissä tehtävän työn jatkuvuus ja laajentaa sitä paikkakunnille joilla toimintaa ei ole vielä ollut tarjolla - Istanbulin sopimus pannaan toimeen täysimääräisesti (kts. toimeenpanosuunnitelma sekä järjestöjen varjoraportti toimeenpanosta ) - Turvataan jokaisessa kunnassa väkivallan koordinaatiotyö THL:n mallin mukaisesti ja henkilöstön koulutus paitsi väkivallan puheeksioton, myös kulttuurisen kompetenssin vahvistamisen osalta - Turvataan kaikissa kunnissa sosiaalihuollon henkilöstömitoitus Talentian ohjeistuksen mukaisesti - Turvataan se, että jokaiselle maahan muuttaneelle on tarjolla yleisimmillä kielillä omakielistä tietoa väkivallasta, sen vähentämisestä, puheeksiotosta sekä väkivaltaa vähentävistä palveluista, kuten lastensuojelusta  - Kriminalisoidaan pakkoavioliitot - Parannetaan turvakotiresursseja - Vahvistetaan Rikosseuraamuslaitoksen resursseja sekä vahvistetaan Move!-ohjelmaa, Unbeatables-ohjelmaa ja muita väkivallasta irti pääsemisen ohjelmia kunniaväkivaltatilanteisiin ja kaikille väestöryhmille soveltuviksi Lisälukemistoa: Koulutusmateriaali: kunniaan liittyvän väkivallan ehkäiseminen  (THL) Satu Lidman: Kunnia ja siveys. Yhteisöllisten konfliktien ja häpeän pelon historiallisuudesta Kohtaaminen ja dialogi kunniakulttuuri- ja kunniaväkivaltatyössä  (DIDAR-hankkeen julkaisu) Kunnia Konfliktina-kirjan osa 2: välineitä ennaltaehkäisyyn Raija Ala-Lipasti: Kunniaväkivalta Ihmisoikeusliitto: Kunniakäsitykset ja väkivalta. Selvitys kunniaan liittyvästä väkivallasta ja siihen puuttumisesta Suomessa.  PALOMA-koulutus: koulutuskokonaisuus, joka antaa hyvät perustiedot pakolaistaustaisten asiakkaiden kohtaamiseen ja heidän hyvinvointinsa tukemiseen.

Avainsanat: hyväksyä hyvinvointi huoli herätä henkinen henkilöstö henkilö henkilökohtainen helpottaa hanke hakea haaga eurooppa espoo esittää esimerkki esiintyä erityinen erilainen epäillä ennaltaehkäisy ennakkoluulo elämä edustaja ammattilainen alku avioero auttaa asua asiakas ala ajatus ajatella aikuinen aika aihe aihee 2017 2009 koulu koulukiusaaminen kotona konteksti konflikti kolmas kokemus kohde asema arki apua antaa kirsti kirjoitus kirja kiinnitetty kieli kesä keskustelu keskutelu keskustella keskeinen kertoa kehittää kaupunki katso kasvatus kansainvälisen jää järjestö järjestää joutua joukko jolla isä info ilmiö ikä ihminen olin oleskelulupa palkattu idea häpeä häntä hän linja nuorena nuori lastensuojelu noudattaa nostaa neuvosto nainen määrittää mystinen muuttaa muutos muoto muodostaa muistaa mitä oikeus ohjelma ohjaus ohjaaja nuoruus lapsi laitokse käydä käsitys käsikirja kysyä kysymys kysymyksen kynnys kunta kunnia kulttuuri kriittinen kriisi koulutus kouluttautua maine mahdoton mahdolliset maa maahanmuuttaja löytää lähteä lähisuhdeväkivalta luottamus luonnollinen luento lohja lisätä mies merkitys merkittävä malli paha ottaa osallistuja osallistui osallistua osaaminen oppilas opiskelija opetussuunnitelma opettaja ongelma poliisi pitää piiri pettyä perustuva perusasia periaate perhe pelätä pelko palvelu rasisti raportti rakentua rakentaa rakenne raija päättää pääkaupunkiseutu päiväkoti pystyä puuttua pukeutuminen tuttu puhua puhe psykologi rikos rikosilmoitus riittävä resurssi turvallinen turkki tuomio tuoda tuntea tuki tukea toteuttaa toteutus toistuva toimisto toimintamalli toiminta toimija toimenpide todettu todeta todellisuus tilanne tietää tietty tietoinen tieto tiedonkulku thl terveyspalvelu terveydenhuolto terveys teko tekoon tekijä tehtävä tavata tavallinen tarpeellinen tarkoitus tarjota tapaus tapahtua tampere talous taito säilyy suku suomessa suomi suomalainen suhde suhtautua sopimus sivusto varata vankeus vammainen valvonta valtio vaikea vaara usko vähentää vähemmistö vuosi voi virka viranomainen uhri urhi viesti viedä velvollisuus yksilö yhteisö sivu sisältää seurata selvitys selvittää seksuaalisuus satu sanonta sanallinen saada ruveta rooli riski tytär tyttö tutustua työ tässä työstä yhteistyötä yhteistyö välitys väkivalta työskennellä työntekijä työaika tyypillinen tyyli usea ulkomailta ulkomaa ulkomaalaislaki maahanmuuttajapolitiikka ja monimuotoisuuspolitiikka äiti yritys ymmärtää yksityinen yksin


blogivirta.fi