Tänään on 20.08.2019 04:50 ja nimipäiviään viettävät: Sami, Samuli, Samu, Samuel ja Sam. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Suomalaisena Virossa:

Erään matkan anatomia, osa 35: Arabivaikutteet Granadassa - La Alcaicería

Julkaistu: · Päivitetty:

Granadasta ei voi kirjoittaa ilman että omistaa oman luvun sille, miten vanhat mauriperinteet ja arabivaikutteet näkyvät yhä tänä päivänä katukuvassa ja kaupungin elämässä. Kerroin jo aiemmin, osassa 31 siitä miltä Albaicínin ikiaikainen vanha kaupunki näyttää, millaisia ovat pienet kapeat mukulakivikujat, jotka mutkittelevat sokkeloisina valkoisiksi kalkittujen talojen lomassa. Seuraavissa osissa 32 - 34 kuvailin kaupungin ylle kohoavaa ylvästä Alhambran linnoitusta , sen arkkitehtuuria, näkymiä ja puutarhoja; kaikki  muistoja maurien aikakaudelta. Alhambra edustaa maurien arkkitehtuuria kauneimmillaan Vielä on kerrottava kolmannesta A:sta joka Granadan kävijän kannattaa katsastaa. Kyse on La Alcaiceríasta , vanhasta silkkimarkkinasta Albaicinin juurella, joka tänäkin päivänä on elävä bazaarialue täynnä erilaisia kojuja ja kauppoja, ravintoloita ja teehuoneita.  Myös marokkolaiseksi soukiksi olen kuullut sitä kutsuttavan Minulla oli tarkoitus Alhambrasta palattuani jatkaa päivääni juuri täällä. Matkalla alas kaupunkiin huomasin kuitenkin vilunväristysten alkavan. Olin vilustunut kepeissä kesäkamppeissani kunnolla, ja sen sijaan että olisin lähtenyt heti kauppakujille menin pehkuihin muutamaksi tunniksi. Illan jo tultua heräsin ja huomasin olevani nälkäinen. En ollut koko päivänä syönyt mitään, ja oli aika lähteä etsimään einestä väsyneelle keholle. Suuntasin siis kulkuni kohti Alcaiceríaa ja sen sivukatuja, joissa tiesin niiden eksoottisimpien arabiruokapaikkojen sijaitsevan. Granadalaisittain katsottuna ilta oli vasta alkamassa ja useimmat teteríat eli teehuoneet olivat tyhjiä ja odottivat illastajia saapuviksi vasta muutamaisen tunnin päästä. Kurkin teehuoneisiin ja ravintoloihin oviaukoista.  Hookah-vesipiiput ja arabialaishenkiset sisustukset, värikkäät matot, tyynyt ja lamput, mosaiikkiset seinät ja upottavat divaanit vaikuttivat houkuttelevilta ja eksoottisilta, mutta jotenkin ajatus yksin niihin menemisestä tuntui vieraalta. Asia olisi ollut toinen, jos vaikkapa Kimmo olisi ollut seuranani. Hookah-baari Alcaiceríassa Teterían eksoottista sisustusta Teehuone on tähän aikaa alkuillasta vielä tyhjillään Tetería Larachen tarjontaa Orientaali ravintola Jätin siis ajatuksen yksin syömisestä arabiravintolassa sikseen ja päätin turvautua Plaza Nuevan nurkassa olevan ja kiinalaisten pitämän pikkukaupan tarjontaan. Matkallani takaisin kotipesään kävin kuitenkin tutustumassa arabikorttelien pikkukauppojen ja kojujen tarjontaan. Illan pimetessä alkaa arabikortteleissa ja bazaarikujilla liikkua yhä enemmän väkeä. Ja kaikkea itämaistahan täältä löytyi. Joskin useimmat putiikit myivät hyvin samankaltaisia tuotteita. Oli nahkatavaraa, laukkuja, vöitä ja nahkasandaaleja. Oli teepuoteja, joiden hyllyt notkuivat mitä erilaisimpia tuoksuvia teelaatuja. Lamppumyymälöitä ja korukioskeja. Ja tietenkin pieniä vaatekauppoja, joiden hippityyppiset tuotteet, värikkäät huivit, köysivärjätyt t-paidat ja hulmuhelmaiset pitkät hameet ja haaremihousut eivät eronneet paljoakaan vaikkapa Nepalin tai Thaimaan tarjonnasta. Tarjolla teekalustoja ja erilaisia teelaatuja Mitäköhän olisi tulli sanonut tästä teesekoituksesta? Vesipiippuja Korvakoruja itämaisin muodoin ja kuvioinnein Nahkatuotteita joka tarpeeseen Lamppukaupat kuin suoraan tuhannen ja yhden yön maailmasta Pashminahuiveja ja koristeellisia lamppuja.  Pimenevässä yössä loimottavat moniväriset lamput  ovat viehättäviä väriläikkiä Aikani täällä kuljeskeltuani palasin majapaikkaani. Plaza Nuevan kulmapuodista ostin hieman ruokaa kämpille: chorizo-makkaraa, sinihomejuustoa, leipää ja rosé-viiniä ja nautin ne pienellä lasitetulla parvekkeellani katsellen samalla Plaza Nuevan iltaelämää. Seuraavana aamuna oli paluu Málagaan ja sieltä Benalmádenaan. Ennen bussiasemalle lähtöä palasin vielä hetkeksi La Alcaicerían  kulmille, mistä löytyi useampikin pieni leipomo, joka tarjosi perinteisten andalusialaisten herkkujen ohella myös arabialaisia leivonnaisia ja piirakoita. Pastela Árabe on tyypillinen arabiherkku, sekä suolainen että makea. Se voi sisältää kanaa, manteleita, sipuleita, hunajaa ja vaikkapa sieniä. Pasteija on ruokaisa ja rasvainen aamupala teen kumppanina.  Jos kiinnostaa tällaisen valmistaminen, tässä resepti kotikokeille: Arabic Pastela . Kannattaa kuitenkin panna merkille pitkä valmistumisaika, eikä ohjekaan tunnu kaikkein helpoimmalta. Pastela Àrabe on tyypillinen arabiherkku Granadassa Toinen versio samasta herkusta Granada on hieno andalusialainen kaupunki, yksi hienoimmista missä tällä reissulla kävin. Eikä vähiten siksi, että se huokuu sekä andalusialaista tunnelmaa että arabialaista, maurien jättämää perinnettä. Granadassa voi viettää aikaansa monin tavoin. Siellä on upeita katolisia kirkkoja. modernissa keskustassa on runsaasti kauppoja shoppailuintoisille. Granadassa näkee parhainta ja aidointa flamencoa ja kuulee vanhaa ja alkuperäistä mustalaismusiikkia. Mutta jos aika vierailulle on rajoitettu, ehdotan perehtymään yllä mainitsemiini kolmeen A:han: Alhambraan, Alabaicíniin ja La Alcaiceríaan. Jotka kaikki ovat viehättäviä sekoituksia andalusialaisesta ja arabialaisesta kulttuurista.

Avainsanat: ilta hylly hunaja huivi hieno herkku elävä edustaa bussiasema baari arkkitehtuuri anatomi alkuperäinen ajatus aika aamupala tuote tuntua ravintola päästä plaza pieni perinteinen perinne panna näyttää nurkka musti tunniksi tunnelma tuhat teen tarkoitus omistaa olin paita katsastus kana jatkaa leipä leipomo laukku lamppu kulttuuri koko kirjoittaa kimmo kiinnostaa kiinalainen keskusta keho kaupunki kauppa katukuva mitä merkki matto manteli makkara makea maailma lähteä loma liikkua leivonnainen monin tarjota tarjonta talo syödä suolainen sisältää sisustus sipuli sinihomejuusto sieni seinä ruoka rose resepti ylle yksin värikäs voi viiniä viettää versio vanha valmistaminen vaikuttaa tässä tyypillinen tyyny tyhjä


blogivirta.fi