Tänään on 17.06.2019 08:27 ja nimipäiviään viettävät: Urho, Biger ja Börje. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Juha Molari:

Piispa Seppo Häkkisen helluntaisaarna: politiikkaa vihapuhetta vastaan

Julkaistu: · Päivitetty:

Evankelisluterilaisena kirkkona esiintyvän Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen julisti helluntaina 9. kesäkuuta 2019 kristinuskon näkökulmasta outoja poliittisia vaatimuksia Luumäen lehdessä.   Häkkinen vetää UT:n kirjoituksiin kuuluvan Apostolien tekojen toisen luvussa tapahtumasta ja kirkollisesta juhlapäivästä yhtäsuuruusmerkit vihapuheen vastaiseen valtiolliseen hankkeeseen. Pyhän Hengen vuodatuksen seurauksena oli Apostolien tekojen kertomuksen mukaan apostolinen rohkeus julistaa Jeesusta Kristusta kaikille ihmisille. Tästä rohkeasta julistuksesta seurasi myös vankeutta ja vaikeuksia. Tietenkään syntynyttä apostolista rohkeutta ei pidä myöskään samaistaa ”vihapuheeseen” - itsetarkoitukselliseen valheelliseen loukkaamiseen ja vahingoittamiseen. Yhtä vähän Pyhän Hengen ihmettä pitäisi samaistaa emerituspiispa Kari Mäkisen johtaman vihapuhetyöryhmän esittämiin vaatimuksiin.  Mikä on Häkkisen virhe, on hänen tarpeensa tainnuttaa kokonaan Pyhän Hengen synnyttämä apostolinen rohkeus moniarvoisen ja erimielisen väestön parissa. Häkkinen sekoittaa Pyhän Hengen ja poliittisen agendan Tällä kertaa helluntaina piispa Häkkinen alistaa Pyhän Hengen juhlapäivän täysin poliittiselle agendalle, jossa määritellään vihapuhetta kyseenalaisin pyrkimyksin. Seppo Häkkinen liittyy sisäministeriön julkaisuun, jota varten asiantuntijaryhmää johti emeritus arkkipiispa Kari Mäkinen. Kyseisen vihapuheryhmän motiivina oli vallanpitäjien tarve säilyttää valta.  ”Asiantuntijoiden ja toimittajien” kritisointia pidettäisiin jatkossa raskauttavana rikoksena, päinvastoin kuin Suomen rikoslaissa kunnianloukkaus on nykyään rikoslain 24 luvun 9 §:ssä nimenomaisesti määritelty päinvastaisesti kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiaa tukevalla tavalla. Yhtälailla piispa Häkkinen haluaa tukkia kansalaisten kriittiset suut vihapuheeseen vedoten:  ” Vihapuhe murentaa myös demokraattisen yhteiskunnan ja oikeusvaltion perustaa ” (Häkkinen 9.6.2019). Jopa ”epäilyttävien” tunteiden kokeminen leimattiin Mäkisen johtamassa vihapuheraportissa rikolliseksi. Vihapuheryhmä tuomitsi rikollisiksi ”asenteet ja tunteet ”, joissa ilmenee ” inhoa, pelkoa, vihaa tai epämukavuutta ” (s. 19 n. 29).  Samaisessa julkaisussa kansallismieliset samaistettiin ISIS-terroristijärjestöön. Seppo Häkkinen liittyy myös EU Kids Online -tutkimukseen, jonka mukaan maailmanlaajuisesti Suomi nousi vihapuhetta mitattaessa kärkeen. Arvioimatta lainkaan käyttämiensä lähteiden luotettavuutta, Häkkinen ohittaa vauhdilla kirkollisen tradition Pyhästä Hengestä sekä tekee yksinomaisesti poliittisia johtopäätöksiä helluntaipäivän sanomalle: ” Helluntain sanoma on päinvastainen. Apostolien tekojen helluntaikertomus kertoo kielellisten, etnisten, kansallisten ja kulttuuristen rajojen ylittämisestä. Helluntain tapahtumat purkivat muureja ja synnyttivät yhteyttä ihmisten kesken.” Mitä Helluntai, Pyhän Hengen päivä, on? Helluntaita, Pyhän Hengen päivää, on kirkkokuntien traditiossa muistettu siitä(kin), että tällöin kirkossa ei ole eroa kansallisuuksien tai kielten välillä, vaan uskon ja rukouksen kieli yhdistää. Ihmiset olivat itse syypäät omaan hajaannukseensa, Babylonin torni hajottaa. Tämän johdosta Nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus puhuu ” yhdestä yhteisestä kirkosta ”.    Uskontunnustuksen ilmausta ”yhdestä yhteisestä kirkosta” ei ole kristikunnan opissa ja jumalanpalveluselämässä toistaiseksi sekoitettu maalliseen tehtävään, eräänlaiseen kaikkien ihmisten yhteyteen. Myöskään länsimaisissa kirkoissa ekumeniaa ei ole niin ymmärretty – toistaiseksi! Raamatun UT:n kirjoituksiin kuuluva Apostolien teot tuo ilmi Pyhän Hengen viran, kuten Martti Luther saarnasi helluntaina opetuslasten saamasta rohkeudesta saarnata Kristusta pelkäämättä: Pyhä Henki ” tulee alas, täyttää opetuslapset, jotka siihen asti olivat olleet suruun ja pelkoon vaipuneina, tekee heidän kielensä tulisiksi ja jakautuneiksi, ja niin he tulevat urheiksi, saarnaavat vapaasti Kristuksesta, mitään pelkäämättä ” (Luther, Kirkkopostilla 2, s. 588-589). Ja edelleen Martti Luther selvittää Pyhän Hengen ihmettä helluntain saarnassa ristiriidoista ja vihasta, jotka eivät suinkaan tyynny ja poistu helluntain jälkeen: ” Saatuansa Pyhän Hengen — niin kertoo Luukas ( Apt. 5:41 ) — Pietaria, Johannesta ja muita apostoleita piestiin; heitä kiellettiin saarnaamasta, mutta »he lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden» (Luther, Kirkkopostilla 2, s. 597-598). Apostolien tekojen synnystä ja sisällöstä on tietysti valtavasti raamattututkimukseen ja kirkolliseen traditioon syventäviä teoksia. Apostolien tekojen tendensseistä on keskusteltu vuosisatojen aikana raamattututkimuksen piirissä vähintäänkin Tübingenin koulun tendenssikritiikin jälkeen. Apostolien tekojen tyypilliseksi piirteeksi on nimetty halu puolustaa kristittyjen pyrkimyksiä juutalaisten syytöksiä vastaan: Roomalaisten viranomaisten pitäisi luottaa kristittyjen syyttömyyteen.  Samanaikaisesti Apostolien teot läpeensä esittävät, että Kristuksen työt tulee julistaa myös Rooman pakanoille. Siinä kontekstissa yhdessä VT:n lupausten täyttymyksenä kerrotaan Apostolien teoissa helluntain tapahtumasta. Häkkisen esittämä sekoitus maallisen agendan ja Pyhän Hengen viran välillä ei nouse ”uudemman” tai ”vanhemman” raamattututkimuksen lähtökohdista. Se nousee pelkästään politiikasta!  Erilaisten mahdollisten tendenssien ja kirjoituspyrkimysten keskeltä näyttäytyy Apostolien tekojen lukijalle varsin selkeästi, että Pyhän Hengen vuodatus ei merkitse sellaista kaikkien kanssa ristiriidatonta ja yksituumaista yhteyttä kuin piispa Häkkinen väittää erheellisesti helluntaina. Apostolien tekojen helluntaikertomus päättyy välittömästi ” pilkkaan ”, jonka kohteeksi seurakunta joutui (Apt. 2:12-13). Pilkan keskellä Pietari ei pelkää eikä suinkaan tyynnytellyt erimielisyyksiä ja epäluuloja, vaan ” astui esiin ” ja ” alkoi puhua kuuluvalla äänellä ” (Apt. 2:14). Puheen johdosta ulkopuolinen väki tunsi ” piston sydämessään ” (Apt. 2:37). Osa ihmistä kääntyi kristityiksi, mutta kaikki eivät suinkaan. Pietari ja Johannes joutuivat jopa vankilaan sekä Suuren neuvoston eteen, joka " kielsi apostoleita " ” enää puhumasta tai opettamasta yhtään mitään Jeesuksen nimessä ” (Apt. 4:18). Silmänkääntötemppuja poliittisen agendan puolesta Seppo Häkkinen ei ole teologisesti suuntautunut kirkollinen päättäjä. Hänen opintonsa Raamatun tutkimisesta ja kirkon opista jäivät niukoiksi, sitäkin enemmän hän antautui ns. käytännöllisiin kysymyksiin. Häkkinen teki väitöskirjansa käytännöllisen teologian laitokselle evankelisluterilaisen kirkon ”jäsenten sitoutumisesta”.    Väitöskirjassaan Häkkinen totesi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon elävän teologisen ideaalin ja sosiologisen empirian jännitteessä. Nyt helluntaina Häkkinen vaikuttaa tyytyvän pelkkään poliittiseen agendaan. Kristillisen kirkon uskon todellisuus, jota hän kutsui aiemmin ”teologiseksi ideaaliksi”, on häivitetty pois.    Häkkinen on jo aiemmin kehitellyt viekkaita irtiottoja Raamatun sanan ja tunnustuskirjojen opetuksesta luomalla erilaisia silmänkääntötemppuja ” tulkinnan ja tämän päivän elämän sovellutuksen ” nimissä. Jo tuolloin Häkkisen pyrkimyksenä oli tukkia yksittäisten kristittyjen suut.  Kirkon ulkoasiainosaston ja muutaman suomalaisen naispapin kanssa piispa Seppo Häkkinen kehitteli kesällä 2016 syitä nuhdella Inkerin kirkkoa sen länsikriittisyydestä ja vanhakantaisista moraalikäsityksistä. Silloin polemiikki herätettiin Petroskoin teologikokouksen matkakuvista. Suomen kirkko olisi halunnut muuttaa Inkerin kirkkoa länsimieliseksi ja LSBT-henkiseksi. Häkkinen kirjelmöi delegaationsa jäseniä ja kokoukseen osallistuneita Suomen Kirkon Pappisliiton jäseniä sekä pyysi selvitystä Inkerin kirkon piispalta Aarre Kuukaupilta .  Yleisradion haastattelussa piispa Seppo Häkkinen ilmaisi tuohtumuksensa marraskuussa 2016 Suomen turvapaikkapolitiikan ”julmuutta” vastaan. Hänen mukaansa Suomen pitäisi noudattaa esimerkillisellä vapaudellaan ja humaanisuudellaan EU-maiden käytäntöäkin avarampaa avointen rajojen politiikkaa. Hänen mielestään Eurooppa on liian ahdasmielinen.   Terveisin, Juha 

Avainsanat: juutalainen julisti julistaa juhlapäivä johtaa johannes jeesus isis inkeri ihminen ihme hän häkkinen hiippakunta henki helluntai halu haastattelu eurooppa eu esittää elämä demokratia demokraattinen arkkipiispa apostoli aarre 2016 kristus kristitty kristinusko kristillinen konteksti kokous kirkko kieli kids kesä kesäkuu kari kansallinen kansalainen jäsen marraskuu maa maailmanlaajuinen luukas luther lukija lehti kuulua kulttuuri piiri pietari petroskoi perustaa pelko outo opetuslapsi opetus online oikeusvaltio näkökulma noudattaa nimi neuvosto mäkinen muuttaa muutama mitä mikkeli martti päivä pyhä puolustaa puhua politiikka poliittinen piispa viranomainen vira vihapuhe viha vetää vauhti vankila vankeus valta vaikuttaa vaatimus työt tutkimus tunne tulkinta tradition torni todellisuus teko teologia teos tehtävä tarve tapahtuma säilyttää suomi suomalainen sisältö seurakunta seppo selvittää sekoittaa sanoma rukous rooma rohkeus raja raamattu päättäjä ääni yleisradio yhteys yhteiskunta väki väestö vuodatus virhe


blogivirta.fi