Tänään on 26.06.2019 20:52 ja nimipäiviään viettävät: Jorma, Jarmo, Jarkko, Jarno, Jere, Jeremias ja Viveka. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Juha Molari:

Juoksuun on tulossa jälleen vireyttä

Julkaistu: · Päivitetty:

Alkuviikosta olin harmissaan, kun aamulla verryttelyn vauhdit hiipuivat. 60 metrin pyrähdyksessä hävisin toiselle miehelle. Tiesin jo silloin, että osansa heikkoudestani selittyi aika aggressiivisesta polkupyörällä ajosta. Jokainen aamu ajettu 30 km ei sinänsä ollut määrällisesti paljon, ei myöskään keskimääräinen kilometrivauhti. Tein pyöräilyn raskaammaksi polkemalla tiettyjä ylämäkiä seisojen intensiivisesti. Pidin vain hyvänä, että hengästytti ja jaloissa alkoi hiipua tehot. Näiden jälkeen menin heti juoksemaan kello 7 aamulla, joten verryttely vasta vähitellen avasi juoksua edes johonkin vauhtiin. En kuitenkaan päässyt missään vaiheessa ihan parhaaseen herkkyyteen. Sekin painoi pikajuoksussa, että olin juossut yleisesti ottaen kuitenkin suhteellisen reippaasti useamman kerran 400m ja 200m alle, vaikka tein ne verryttelyn tarkoituksessa. Lisäksi hypin aitojen yli toistakymmentä kertaa. 7-8 aitaa ja aitahyppelyä tuntui sen verran jaloissa jälkikäteen, että päiväunien jälkeen tuli muutamia kramppeja. Yleensä paras 60m kulkee toisella tai kolmannella yrityksellä, jos on lisäksi riittävät palautukset. Itse juoksin jo yli 20 kertaa, kaiken kaikkiaan lopulta 40 kertaa 80m, palautuksina vain reilut 45 sekuntia kävelyä. Siksi paras terävyys oli jo syöty. Torstaina sain itselleni merkin, että vauhti kiihtyy. Tämä oli kuitenkin jo neljäs kova päivä tällä viikolla. Mikään päivä ei ollut jäänyt 34 kilometrin pyöräilyyn (30+4km) ja sisähallissa juoksuihin, vaan jokainen aamu olin tehnyt myös punttisalilla voimaharjoituksia jaloille ym. Lisäksi päivällä tein mäkijuoksua, hyppelyä yleisurheilutreeneissä, juoksua ja kuntopyörällä poljin päivittäin päiväunien jälkeen. Siinä tilanteessa torstaina sain tunteen, että 200m sujuu piikkareissa 26 sekuntiin otollisissa oloissa (hyvin nukuttu yö, sopiva verryttely, lepopäivän jälkeen). Torstaina meni 200m kevyesti verryttelynä (vauhtileikki, jossa hetki kovaa, sitten rennosti, taas kovaa, rennosti, jne) 28 sekuntiin. Seuraavalla kerralla iskin tosi lujaa ja todella pääsin hyvään vauhtiin, mutta jyrkkään kaarteeseen poljin jaloista tuolla kertaa pois voimat ja lopussa hiipui taas 28 sekuntiin. Silti jäi tunne, että ilman hiipumista 26 sekuntia olisi hyvin realistinen. Se alkaisi olla riittävä nopeus 800m tavoitteisiin, jossa keskivauhti on hitaampi (minulla). Pari viikkoa vielä jatkan vanhaan malliin säälimättä itseäni: aamulla 34 km pyörällä, Liikuntamyllyssä pieniä intervalleja ja hyppyjä sekä voimaharjoituksia; päivällä kuntopyörällä pari-kolme tuntia ; illalla hölkkää junioreiden treeneihin 14 km ja treeneissä yleisurheilukentällä pikkuisen aktiviteetteja (tai omat vastaavat treenit). Sen jälkeen alkaa vuosiloma, jolloin voin vihdoin nukkua aamulla pitkään. Niin muutan kuntoilua siten, että kutsun kuntoa näkyviin. Perjantain ja lauantain välisenä yönä tunsin lentämisen riemua unessa, koska sain nukkua ilman vaatimuksia herätä aamulla varhain. Myös juoksu lähtee lentämään valveilla sitten, kun lomaa on vietetty pari viikkoa - heinäkuussa. HKV:n mitalimies kysyi ja kutsui myös torstaina aikuisurheilun SM-kisoihin osallistumisesta. Kiistän vielä silloin ja sanoin, että olen hyvän olon pappakuntoilija. Tarkemmin harkittuna esteet alkavat vähetä. Ellei taloudesta johtuva Turkuun saakka pitkän kisamatkan 9.-11.8.2019 kustannusriski tule esteiksi, niin kuntoni on kivasti juuri kesällä kehittymässä oikeaan suuntaan oikeaan aikaan. Perjantaina "helteessä" tein kolme melko pitkää aerobista treeniä, joissa ylämäet menivät välillä anaerobisen puolelle. Sitä vastoin lauantaina en tehnyt yhtään mitään kuntoilua. Aivan tarkoituksellisesti pidin lepopäivän. Tänään sunnuntaina olisin tarvinnut lepopäivän jälkeen hyvän verryttelyn ja venyttelyn. Tunsin pakarissa ja reiden takaosassa sen verran kireyttä, että lenkillä piti hiukan hillitä vauhtia, jotta ei tulisi verryttelyn puutteen jälkeen venähdystä. Tein sunnuntaina iltapäivän verryttelyhölkän, jossa pari kilometriä oli löysempää: alussa 3,40/km-vauhtia, vauhti kiihtyi 3,30/km-vauhtiin puolessa välissä (vastatuuleen) ja lopulta meni km-vauhti alle 3,00/km, mutta vain muutama sata metriä kunnes pääsin lihaskuntopenkille. Lihaskuntoliikkeiden jälkeen askel säilyi keveänä, jopa itsekin yllätyin, miten kivaa oli juosta nämä pari kilometriä. Km-vauhti kiihtyi 3,10 tuntumaan ja lopulta vajaa puoli kilometriä meni alle 2,30/km-vauhtia. En juossut kuitenkaan täysillä, sillä tietoisesti ja harkitusti varoin pakaraa, jossa yhä oli hiukan puutteellisen verryttelyn johdosta tuntumaa. Iltalenkin jälkeen tuntui hyvä ja hyödyllinen rasitusastma, rasitusyskä, johon norjalaiset sairaat urheilijat saisivat lääkkeeksi Ventolinea. Yskä kertoi minulle, että kehitystä voi vielä tapahtua. Sunnuntaina iltalenkillä syke kävi korkeimmillaan 170:ssa, vaikka en tosissaan missään yrittänyt. Maksimisykkeeni on yli 190. Terveisin Juha

Avainsanat: päivä pyörä pyöräily puoli pieni perjantai pari paras olo olin nukkua norja nopeus muuttaa muutama mies metri merkki luja loma kävely kutsu kuntoilu kunto kova kisa kilometri kesä kello kehitys juosta juoksu jokainen jalka iltapäivä ilta hetki herätä heinäkuu askel alku alkaisi aika aamu yskä yritys voi vauhti vaihe vaatimus urheilija uni turku tuntua tunti tunne tuntea tuli treeniä treeni tietoinen teho tapahtua talous syke seuraava riittävä


blogivirta.fi