Tänään on 18.06.2019 09:39 ja nimipäiviään viettävät: Tapio ja Ingolf. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Tehtävänimikkeenä Laura:

Joskus aikuisenakin on hyvä poistua mukavuusalueeltaan

Julkaistu: · Päivitetty:

Me olemme tässä muutaman viime päivän aikana maalanneet taloamme. Avaimet käteen talomme oli muuten valmis, mutta piha ja maalaus jäi meille. Ei siinä mitään, mutta minä olen aivan jossain muualla kuin mukavuusalueellani maalaustelineellä kiikuessani. Pelkään korkeita paikkoja ja kaveriksi saimme vielä aivan järkyttävän tuulen... Ylpeänä voin todeta, että hengissä ollaan ja talokin viimeistelyä vaille valmis. Olen aika ylpeä itsestäni. Ylitin itseni ja tulin siihen tulokseen, että näin aikuisenakin on hyvä uskaltaa poistua sieltä mukavuusalueelta. Haastaa itseään ja sitä rataa. Vaikka arkeni kolmen lapsen kanssa on aika ajoin hyvinkin haastavaa, niin se haastavuus tulee enimmäkseen kiireestä. Ei siitä ettenkö osaisi tai tietäisi, vaan enemmänkin siitä etten ehdi tai olen väsynyt. Jos tätä maalausrupeamaa ei lasketa, niin en edes muista koska olisin viimeksi haastanut itseäni. Tehnyt jotain missä en ole varma osaamisestani. Minä olen niin kovin mukavuudenhaluinen. Olen nimenomaan juuri sellainen joka mielummin tekee jotain mukavaa kuin haastaa itseään ja saa sitä kautta ehkä sen suuren onnistumisen tunteen. Tai kosketuksen lattiaan, mutta ehkä siitä jotain oppien. Olen vähän nössö tekemään mitään epämieluisaa... Mikä on sääli, nimittäin pienen paineen alla olen yleensä se tuotteliain. Oli kyse sitten somehommista, lastenhoitajantyöstä tai arjen kiireestä. Pienessä paineessa teen parhaiten ja tuotan eniten. Oli kyse sitten siivouksesta ennen yllätysvieraita tai kirjoittamisesta. Kun on pieni kiire, niin tuloksia syntyy. Ja se fiilis, kun jossain onnistuu vaikka epätoivo meinasi iskeä. Se fiilis on aivan huikea. Ehkä otan opikseni ja haastan itseäni useammin. Koska nytkin minulla on ihan todella hyvä fiilis, kun maalausurakka on ohi ja minä uskalsin, vaikka polvet välillä vähän tutisikin. Niin pieni asia, mutta silti niin suuri. Ja suuri oli maalausurakkakin kolmen pienen pyöriessä jaloissa. Huh, huh. Hitonmoinen hatunnosto vaan teille jotka rakennatte lasten ollessa pieniä ja selviätte siitä hengissä. Haasteesa huolimatta ihan kiva urakka. Kivempi, kun se on nyt ohi ja seuraavan kerran sitten vasta vuosien päästä, huh. Maalia on hiuksissa asti, mutta olo on loistava. Me tehtiin se!

Avainsanat: polvi piha oma elämä minä kuulumisia arki ylpeä väsynyt varma valmis urakka tässä tuuli fiilis avaimet aika me maali maalaus lapsi käsi kaveri jalka iskeä huikea hius haastava haastaa muualla pieni paine olo nössö muutama tunne todeta teen talo sääli suuri rata päästä päivä


blogivirta.fi