Tänään on 19.06.2019 05:42 ja nimipäiviään viettävät: Siiri, Sigrid ja Siri. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Juha Molari:

Arkkipiispa Luoma soimaa ”kristillisiä arvoja” ja nationalismia

Julkaistu: · Päivitetty:

Helsingin Sanomissa aluetoimittaja Toni Lehtisen myötämielisessä haastattelussa arkkipiispa Tapio Luoma ilmoittaa haluttomuutensa tukeutua vuosisataiseen kristilliseen perinteeseen, jota hän ei pidä enää asianmukaisena.  Luoma ilmoittautuu kuuluvansa siihen aatevirtaukseen, jonka mukaisesti ei voisi enää löytää ylipäätänsä mitään kristillistä etiikkaa, jonka sisältö nousisi uskosta käsin. Arkkipiispa Tapio Luoma saa tarinoida oman uskonmallinsa, joka poikkeaa luterilaisesta uskosta, mutta toimittaja ei kykene haastamaan Luomaa edes sen verran, että tämä esittelisi näkemyksensä avoimesti ja kertoisi mihin kuppikuntaan hän tahtoo lampaansa eksyttää. Mihin kuppikuntaan Luoma eksyttää lampaansa? ” Eksyneet lampaat ” -juttu (HS 14.6.2019) kertoo ” nationalistien ratsastavan kristillisillä arvoilla ”. Sinänsä otsikko on hyvä: "Eksyneet lampaat", sillä Luoma on se, joka eksyttää lampaat. Luoman mukaan oli oikein ja ” tärkeää ” tuomita papitar Marjaana Toiviaisen loukkaajat. Keskustelua hän ei käy Toiviaisen omien eettisten motiivien ja toimien sopivuudesta ja loukkaavuudesta. Pahinta olisi ” kirkkoon kohdistetut puheet ja asenteet ”, jotka olisivat ” koventuneet ”. Toni Lehtisen mukaan Luoma ” puhuu nyt suoraan ” ” kaikesta tästä ”. Arkkipiispa Luoma ilmoittaa yhdeksi suureksi huoleksi ” vihapuheen lisääntymisen yhteiskunnassa ja sen leviämisen hengellisen elämän alueelle ”. Vaikka Luoma tahtoo luopua kaikista perinteisistä kristillistä arvoista ja nationalismista, jossakin kristillisyytensä määrittämisessä hän jää jyrkäksi:  Luoman mukaan ei olisi ” mitään kristillistä, että vastustetaan hädänalaisten ihmisten auttamista ”. ” En keksi mitään kristillistä perustetta, jonka mukaan auttamisen voisi asettaa kyseenalaiseksi ”, Luoma toivottaa ihmiset tervetulleeksi Suomeen ja Eurooppaan. Luoma ei edes suostu kuuntelemaan haittamaahanmuuttoon ja laittomasti maassa oleviin kriittisesti suhtautuvia sen verran, että luonnehtisi näiden lausumia riittävän kattavasti ja monipuolisesti. Luoma kiirehtiikin julistamaan, että kristillinen usko ja kirkko eivät ole nationalistisia. ” Kirkko on aina ollut globaali ja rajat ylittävä ”, minkä väitteensä Luoma sekoittaa tässä pakolaistulvaa koskevan poliittisen keskustelun yhteyteen perusteluksi. Toimittaja Lehtinen ei mitenkään kriittisesti haasta arkkipiispa Luomaa artikuloimaan edes sitoutumista tietynlaiseen erityisryhmään ja aatevirtaukseen, vaan Luoman sallitaan erikoisuuksineen esiintyä ikään kuin luterilaisuuden paimenena. Keskustelua olisi sopinut avata aivan alkajaiseksi Ernest Troeltschin (1865-1923) toteamukseen kristinuskon absoluuttisuudesta ja tämän asettamisesta suhteessa kunkin ajan todellisuuskäsitykseen. Mihin kuppikuntaan Luoma tahtoo johtaa (eksyttää) lampaansa? Kuka tunnistaisi pahamieliset motiivit? Arkkipiispaksi Tapio Luoma on valitettavan sinisilmäinen ja jopa houreinen torjuessaan kriittisen eettisen keskustelun (mikä tarkoittaa tässäkin tapauksessa kristillistä traditionaalista, maahanmuuttokriittistä ja kansallismielistä) ikään kuin sillä perusteella, ettei kristillisiä arvoja olisi olemassa – olisi vain kaiken voittava rakkaus, joka avaisi rajat ihan jokaiselle ”hädänalaisille” (eikä Luoma puhu eikä ilmeisemmin tiedäkään muita, kuin ”hädänalaisia”). Arkkipiispa kertoo jopa kokevansa häiriintyneeksi, jos joku puhuu voimakkaasti kristillisistä arvoista. Hänen mukaansa kristittyjä ei ole ylipäätänsä ” kutsuttu puolustamaan arvoja, vaan elämään todeksi Jeesuksen ylösnousemusta ja rakkautta ”. Tällä ilmaisulla on tietty aatteellinen kotinsa, jossa Luoma majailee. Edesmennyt professori Eeva Martikainen oli eräs suomalainen uranuurtaja tuolle oudolle käsitykselle, jota Tapio Luoma edustaa ja joka on tullut kirkolliseksi valtapolitiikaksi. Sen mukaan kiellot ja eettiset käskyt eivät välitä evankeliumia, vaan kuuluvat rakkauden alueeseen. Niin rakkauden alueen säädökset olisi arvosteltava kulloinkin rakkauden ja järjen mukaan. Rakkaus ja järki olisivat kaikkien yhteisöllisten lakien lähde ja pää (Martikainen, Doctrina Evangelii , 1985, s. 112-113). Martikainen ja sittemmin monet teologit intoilevat oman ylivertaisen järkensä puolesta, tulkiten Lutherin lausetta väärin ikäänkuin ”järjen” (niin kuin nämä itse sen kokevat) olisi annettava hallita kirjoitettua lakia kirkossa ja sen ulkopuolella. Tosiasiassa näemme, että apostoli Paavali ei kokenut järjen ja rakkauden vastaisiksi kirjoituksiaan homopareja vastaan. Luther kunnioitti rakkautta ja järkeä, mutta ei hyväksynyt lainhylkääjiä, ei jättänyt kristittyä sokeasti turmeltuneen järjen varaan. Luther ymmärsi uskon avaavan järjelle uuden maailman, josta luonnollinen ihminen ei tiennyt mitään. Mitä Luoma oikein ymmärtää etiikalla? Ei ainakaan sitä, mitä etiikan pitäisi olla: Etiikka on näet oppia hyvän toiminnan motiiveista ja pahojen motiivien tunnistamista. Juuri tätä ”motiivien tunnistamista” kansallismielinen kristillisiin perinteisiin arvoihin tukeutuva väestö harjoittaa. Lähtökohtaisesti tuo motiivien arviointi on jopa juuri sitä ydintä, jota etiikan pitäisikin olla.  Sivuuttaa ei pidä maanpuolustuskorkeakoulussa hyväksytyä väitöskirjaa (2016), jossa Antti Paronen esitteli globaalin jihadistisen liikkeen kumouksellista agendaa. Mikäli Parosen väitöskirja olisikin Luomalle outo, niin pyhäkoulunsa jälkeen hänen olisi pitänyt lukea Uudesta testamentista monet varoitukset lampaiden vaatteissa saapuvista raatelevista susista. ”Motiivien tunnistaminen” on olennainen osa eettistä toimintaa ja kristillistä traditiota. Juuri missään ei uskonnon ja etiikan yhteys ole niin läheinen kuin Kymmenessä käskyssä, joka on pyhästi annettu ja kunnioitettu Raamatussa. Se on myös luterilaisen etiikan luovuttamaton lähtökohta ja perusta – paitsi arkkipiispa Luoma luopuu ainakin valtaosista näitä käskyjä. Yhtä vähän hän kaitsee lampaitaan kuuntelemaan Martti Lutherin katekimuksesta käskyjen selityksiä. Tarkistuskierroksensa jälkeen Luther kirjoitti Vähän katekismuksen, koska oli tavannut ilmeisemmin liian monia tuollaisia kelvottomia pappeja kuin arkkipiispa Luoma on: ”Voi hyvä Jumala sitä surkeutta, minkä olen saanut nähdä! Tavallinen kansanmieshän ei varsinkaan maaseudulla tiedä kristinopista yhtään mitään, ja valitettavasti myös monet papit ovat jokseenkin taitamattomia ja kyvyttömiä opettamaan." Ensimmäinen käsky ohjaa tunnistamaan Jumalaan ja epäjumalaan liittyviä motiiveja, mitä epäluuloisuutta Luoma ei nimenomaisesti sallisi kristittyjen harjoittaa turvapaikanhakijoista. Vasta valistuksen jälkeen etiikka on irtautunut uskonnosta sillä tavalla kuin Luoma tahtoo vaatia. Immanuel Kant oli eräs vauhdittaja tuolle irtaantumiselle. Arkkipiispa Luoma on valistuksen jälkeinen luopio, joka vaatii kirkon vallan väistymistä tämän puoleisille pyrkimyksille, joita nyt ajavat seksuaalivähemmistöjen puolesta eturyhmät ja avointen rajojen junttaryhmät. Arkkipiispan perisyntiin kietoutunut omatunto Luterilaisuudessa on korostettu perisyntiä, joka vaikuttaa kaikesssa kaikkeen: tahtoon, järkeen ja omaantuntoon. Martti Lutherille omatunto ei ollut sinänsä erehtymätön. Sanan harjoittaminen jäi tärkeäksi. Arkkipiispa Luoma saa Hesarissa tarinoida tämän maailman ajan omalakisuudesta, jota ei Luoman mukaan saisi rajoittaa oikeastaan mikään muu kuin arkkipiispan ja hänen ryhmänsä lausumat tylyt torut perinteisiä kristillisiä ja kansallismielisiä arvoja vastaan. Luoman erityisyys tulee ilmi selvemmin siinä, miten hän poikkeaa erityisesti ortodoksien teologisesta korostuksesta, Consensus patrum , uskollisuudesta pyhien isien perimätiedolle. Periaatteessa myös vanhaluterilainen ja katolinen käsitys edustavat uskollisuuden kunnioitusta. Arkkipiispa Luoma nauttii etuisuutensa nykyisessä luterilaisessa kirkossa, jossa ei noudateta apostolista, katolista ja vanhaluterilaista uskonmallia. Kenelle arkkipiispa Luoma on siis uskollinen, jos hän ei ole enää uskollinen millekään perinteiselle kristinuskolle? Hän jättää itsensä ja lampaansa uskollisiksi perisyntiselle tahdolle, järjelle ja omalletunnolle kunkin omien intressien mukaan. Lampaat saavat kuulla uusien junttajärjestöjen ohjausta. Arkkipiispa Luoman uudet normit Suomessa muodostellaan uskomuksia ja toiveita kirkkoa varten poliittisesti vaaleilla valittujen edustajien äänestystuloksilla ja median luomaa painetta haistellen. Vanhastaan kristikunta on ymmärtänyt, että heresiat ovat mielipiteitä, jotka ovat kirkon opin vastaisia, vaikka media ja viihde-elämän tähdet loisivat niiden puolesta monikansallisia kampanjoita. Niin maailma ja maallistunut kirkko ovat kuitenkin muuttuneet, että arkkipiispa Luoma julistaa päinvastoin heresiaksi sen, jos kristityt sanovat pitäytyvänsä perinteisiin kristillisiin arvoihin ja rakastavansa omaa kotimaatansa. Kirkkoisä Augustinus lausui, että kristityn tulee nauttia Jumalasta ja käyttää maailmaa, mutta arkkipiispa Luoma nauttii maallisista etuisuuksistaan toistasataa tuhatta euroa vuodessa, kun taas Jumala ja kotimaa eivät saa enää kumpikaan osakseen kunnioitusta. Arkkipiispa Luoman omaksumaa aatteellista mallia on sosiaalieettisessä keskustelussa luonnehdittu omalakisuuden ideaksi, joka periytyy Max Weberin Eigengesetzlichkeit-mallista, vaikka todellisuudessa omalakisuuden vaatimus ei tarkoita, että nykyisessä historiallisessa vaiheessa ihminen yksilönä tai erilaiset painostusryhmittymät voisivat irtaantua normirakenteista. Luoma vaatii ”irti normeista”, erityisesti perinteisistä kristillisistä ja kansallisista arvoista, mutta tämä johtaa myös hänet uuteen normatiivisuuteen, tilalle vain saapuu vieläkin jyrkemmät normit, jotka tahdotaan asettaa vanhojen kristillisten ja ”nationalististen” tilalle. Etiikan syrjään jättäminen teologisessa keskustelussa on vasta nuori ilmiö länsimaisessakin kristikunnassa, mitä arkkipiispa Luoma ei tunnusta toimittajalle, joka ei ymmärrä kysyä asiassa yhtään mitään eikä auta lukijoita parempaan yleissivistykseen. Klassisessa antiikissa, myöhäisantiikissa ja keski-ajalla aina uuteen aikaan saakka on etiikka ollut keskeinen filosofinen ja teologinen osa-alue. ”Elämä Kristuksessa” on kirkkokunnista riippumatta ymmärretty samanaikaisesti yksimielisyydeksi ja uskollisuudeksi, consensus patrum , pyhien isien ja kirkon perimätiedolle sekä erityisesti Raamatulle, kun vastataan nykypäivän ihmisten polttaviin kysymyksiin. Vaikka arkkipiispa Luoma voimakkaasti vaatii luopumaan ”perinteisistä kristillistä arvoista”, joiden olemassaolon hän suorastaan kiistää, ja ”nationalismista”, sekä väittää muka ainoaksi normiksi lähimmäisrakkauden ja ylösnousseen Kristuksen, niin tosiasiallisesti hän on erittäin innokas synnyttämään uuden normiston esimerkiksi vihapuhe-retoriikan avulla. Myös Martti Luther myönsi ja opetti selvästi, että uskoa seuraa etiikka, vaikka tämä tapahtui eri tavalla kuin esimerkiksi Karl Barthilla . Mikä on havaittavissa Luoman esityksestä (ja monista uusista luterilaisista puheenvuoroista), niin Jeesuksen ja Paavalin opetusten laajuus jäävät syrjään kun etiikka typistyy parhaimmillaankin pelkäksi prinsiipiksi ”rakastaa”, jonka itse kukin määrittää itse. Martti Luther ymmärsi paavalilais-augustinolaisen syntikäsitteen nojalla lain, järjen ja maailman rajat ja rajoitukset. Hän moitti tietynlaisen kaksinaismoralismin edistämistä, jota voisi olla ”erityisten kristillisten arvojen” opettaminen tietyllä kieroutuneella tavalla: valitettavasti Luoma ymmärtää luterilaisuuden vain halvaantuneen puolinaisesti, mutta sivuuttaa sen, että Luther ei hylännyt UT:n siveellisiä säädöksiä, joiden hän katsoi koskevan kaikkia ihmisiä. Luoman harhaiseen käsitykseen on päädytty edelleen siitä, että Martti Luther opetti vuonna 1523 teoksessaan ”Von weltlicher Obrigkeit” maallisesta esivallasta, joka noudattaisi luonnollista järjestystä, jonka Jumala itse on säätänyt juuri itsenäisenä toteuttamaan Jumalan tahtoa. Martti Luther ei teologina jättänyt kuitenkaan ketään epätietoiseksi siitä, että ihmisen luonto ja järki on periturmeltunut, minkä johdosta tätä ihmistä pitää aina palauttaa Jumalan sanan kirkkauteen myös eettisissä kysymyksissä. Luoma menettelee juuri tässä kohtaa päinvastoin ja saattaa lampaansa susien pimeiden halujen luo. Arkkipiispa Tapio Luoma ei ainoastaan tylytä haittamaahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvia kansallismielisiä, vaan myös ” tasa-arvoiseen avioliittoon ” (homoliittoon) kriittisesti ja torjuvasti suhtautuvia ihmisiä. HS:n toimittaja ja Luoma eivät anna pienintäkään vihjausta, että homoliittoon kriittisyys tulee myös monien kristittyjen omaantuntoon Raamatun johdosta. Sen lisäksi monien ihmisten luonnollinen taju kertoo, että samasukupuoliset seksisuhteet ovat luonnottomia ja perverssejä, kuten 1800-1900-luvulla asia ilmaistiin tyypillisemmin . HS:ssa haastattelu kiertää kaukaa ja vaikeee kirkon traagisen kysymyksen Jumalan selvästä sanasta, jonka arkkipiispa on valmis kiistämään, vaikenemaan ja vaientamaan sekä epäämään samalla mahdollisuuden ihmisen uudistukseen. Onko väärän sanominen oikeaksi todellista lähimmäisenrakkautta? Arkkkipiispa Luoma ilmoittaa vaatimuksensa, jonka mukaan jokaisen papin tulisi ” olla valmis esimerkiksi siunaamaan homoseksuaalisen pariskunnan koti ja kastamaan heidän lapsensa ”. Arkkipiispa Luoma on menettänyt junttajärjestöjen ja tiedotusvälineiden vaikutuksessa kykynsä pohtia moraalia ja arvoja. Arkkipiispa Tapio Luoman kaitsema Suomen evankelisluterilainen kirkko on täysin avoin seksuaalisen vähemmistön etujärjestöille, kun taas täysin sulkeutunut Raamattuun pitäytyvälle perinteiselle kristillisyydelle. Muutos alkoi tähän viimeistään 1990-luvulla. Toimittaja Aarno Laitinen kirjoitti 9.3.1996 Iltalehdessä , miten marxismi-leninismi vaihtui homoseksualimi-feminismiin. Näiden järjestö- ja muu aktiviteetti ” herättää kunnioitusta kenessä tahansa vanhassa puolue- tai ammattijärjestökoneiston junttamiehessä. Homot ovat luoneet pienet mutta tehokkaat järjestöt, etevät rahankeruukoneistot, jotka keräävät säälillä miljoonia, huipputehokkaan tiedotusorganisaation, joka keskeisenä osana ovat radion, television ja valtalehtien palveluksessa olevat homot ja etenkin huomattava joukko heitä sympatisoivia heteroja eli ns. homoemoja ”. Junttien ja koneistojen voima näkyy siinä, että vanhastaan Jumalan suuruutta ja ihmisen pienuutta korostavat sekä Siionin virsejä veisaavat körtit eli heränneet järjestävät sateenkaariseurat Pride-viikon päätteeksi Helsingissä Salomonkadulla. Körttipastori Leena Väyrynen-Si on jopa innoissaan omasta ideastaan körttien sateenkaariseuroista. Pääkaupunkiseudun seurakuntayhtymien Helsingin, Vantaan ja Espoon seurakuntien äänenkannattaja Kirkko ja kaupunki kertoo laajasti kesänumerossaan juhannuksen jälkeisen viikon ohjelmasta, kuinka seurakunnat järjestävät monipuolista pride-ohjelmaa mielenosoitusviikon kunniaksi. Kuvassa näkyy pastoritar Marjaana Toiviainen riemuitsemassa pride-menossa. Marjaana Toiviainen on jo aiemmin Facebookissaan levittänyt Elisabeth Ohlson Wallinin maalausta Jeesuksesta transsujen kaverina. Elisabeth oli itse lesbo ja oli tunnettu Ecce homo-näyttelystään, jossa hän esitti Jeesuksen homojen ja transseksuaalien keskellä. Elisabeth on kehittänyt myös uudet versiot UT:n kertomuksille niin että Jeesus pyöräilee gay-paratiisissa. Kuka voi todella enää tunnistaa tästä uudesta menosta kristinuskon ja kristillisen kirkon? Terveisin, Juha

Avainsanat: etiikka espoo esitys esimerkki esiintyä elämä elisabeth eeva opetus onko omatunto olennainen ohjelma ohjata nykypäivä nykyinen pohtia pitää nuori nauttia maalaus maailma löytää itsenäinen isi innokas ilmoittaa ilmiö ihminen hän hs homo historiallinen hesari herättää hengellinen sisältö seksuaalisuus sekoittaa sanomat rakkaus raja radio raamattu pääkaupunkiseutu pää pyhä puolustaa puolue puhe professori pride väitöskirja vähemmistö väestö vuosi voima voi viihde vihapuhe perinteinen juttu jumala julistaa juhannus joukko johtaa jeesus kirjoitettu keskutelu keskustelu keskeinen keksi kaupunki katolinen karl jää jättää määrittää muuttua muutos muu muka moraali mitä miljoonia menettää media järki järjestö järjestys leninismi lehtinen leena lausua lapsi lammas laki laitinen käyttää käsitys kysyä kysymyksen kuva kuulla kristus kristitty kristinusko kristillinen koti kotimaa kirkko lähtökohtainen lähtökohta läheinen lähde luther helsinki harjoittaa hallita haastattelu eettinen edustaa huumepoliisi avoin avioliitto avata arvo arviointi globaali gay filosofia eurooppa arkkipiispa apostoli antti anna alue aktiviteetti pariskunta paratiisi pappi paavali poliittinen outo otsikko oppia opettaa versio varaa vantaa vanha max luopua luonto luonnollinen luoma lukija lukea marxismi martti martikainen marjaana malli maaseutu valmis vaikuttaa vaihe vaate vaatimus vaatia usko uskonto uskollinen uskoa ulkopuolella tässä tähti tuomita toteuttaa toni toivottaa toiviainen toive toimittaja toiminta tietty teologia teos televisio tavata tavallinen tarkoittaa tapio tapahtua tahtoa susi suomessa suomi suomalainen sopia ymmärtää yhteys yhteiskunta weber väyrynen välitä


blogivirta.fi