Tänään on 24.07.2019 10:03 ja nimipäiviään viettävät: Kristiina, Tiina, Kirsti, Kirsi, Krista, Kiia, Kristina, Kerstin, Kristel, Kia, Stina ja Tina. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Juha Molari:

Eliitti, eliittilukiot ja yksinkertaiset papparaiset

Julkaistu: · Päivitetty:

Juuri äskettäin ovat peruskoulunsa päättäneet saaneet tiedot uusista kouluvalinnoista. Toistaiseksi mediassa ei ole arvioitu eri valintojen merkittävyyttä nuorelle ihmiselle. Näissä asioissa on sanottu paljon viime aikoina sekä julkisesti että ihmisten kesken. Kun älyn lahjat eivät riittäneet mihinkään muuhun, niin päätin yrittää teologian avulla, kun sitä pääsi opiskelemaan ihan kuka tahansa. Kuvassa toimitan kirkkoherrana vihkiäisiä Tammisaaren puistossa. Perheeni on kokenut hyviä muutoksia vuoden aikana. Vaikka esikoispoikani ei ole enää perheessäni emmekä ole paljon yhteydessä, niin hänen ammatillinen menestyksensä on ilmeinen ja olen tietoinen siitä. Myös muuta menestystä on paljon. Tyttäreni menestyy myös hyvin unelmiensa ammatissa. Teinipoikani valittiin juuri ns. eliittilukioon, joka on perinteisesti top-3:ssa Suomessa, jopa vaikein sisäänpääsy kaikista. Hän olisi päässyt mihin tahansa. Teinipojalla oli motivaatio-ongelmia yläasteella, koska koki, ettei peruskoulussa opi mitään ja tunnit eivät olleet häiriöttömän tehokkaita oppimiseen. Luulen myös, mitä hän ei ainakaan lausunut, että hirvittävä koulumatka oli eräs syy, joka oli ”kiinnostusongelman" taustalla. Nyt hän pääsi sinne, minne moni ei pääse, vaikka tahtoisi. Samalla koulumatkat lyhenevät merkittävästi. Ensimmäisestä luokasta yhdeksänteen saakka hän oli matkannut yli 2 tuntia per päivä usealla eri bussilla koulua varten. Juuri lukiota varten tämäkin asia helpottuu. Vaimoni on myös menestynyt opiskelijana menneen vuoden niin hyvin, että kurssikaverit ovat jopa ihmetelleet. Toki hän menestyi jo muinoin Neuvostoliitossa koulussaan. Hänelle on tullut jo maine siitä, että hän ottaa viitosen arvosanat. Matematiikan eräästä kokeesta hän pääsi erään kiinalaisen kanssa läpi eikä tarvinnut osallistua kurssille toisin kuin kaikki muut. Suomessa opiskelleet jotkut tytöt ja pojat tuskailevat lääkematematiikan tenttejä useamman kerran, mutta hän kävi vain kokeessa ja otti numeron viisi (maksimi). Suomessa pari vuotta sitten peruskoulunsa päättäneet ja opiskelleet tytöt ja pojat ihmettelevät tuota osaamista, mihin vaimoni vastaa pitäen asiaa luonnollisena, että he opiskelivat Neuvostoliitossa koulussa kuudennella luokalla samankaltaisia tehtäviä. Siitä on toki liki 40 vuotta, mutta aikuisen ihmisen pitää tietysti osata. Niin vasta koulussa istuneet opiskelijat kysyvät vaimoltani matematiikan ohjeita. Tehtävien ratkaiseminen on helppoa. Myös nuorin poikani oppii hyvin sikäli kuin tehtävät vielä innostavat. Kesälomalla joka päivä hän lukee pätkän suomeksi ja venäjäksi sekä kirjoittaa kesäpäiväkirjaa suomeksi ja venäjäksi. Minulle itselleni muodostuu ”hiukan” nöyrä ja pieni olo, kun itse siivoan vain vessoja ja tulen yhä pahemmaksi ukonkäppäräksi tässä ajassa, jolloin läheiset kehittyvät entistä parempiin saavutuksiin. Tässä tilanteessa oivallan, että minulle on urheileminen ollut eräs yritys lapsuudesta alkaen todistella, että olisin edes jossain määrin arvokas, edes jossakin ”hyvä”, vaikka älyllisesti minulle ei ole Luoja suuria antanut. Lukiolaispoikana otin enemmän kursseja kuin muut, mutta juuri sillä tavalla näännytin itseni istumalla turhaa koulussa, mitä ennen aamuyöllä kävin juoksemassa 7-14 kilometriä ja koulun jälkeen vielä enemmän. Niin lopputuloksena oli, että koulussa hikoilin väsymyksestä, en jaksanut tehdä koulun jälkeen läksyjä toipuessani urheilusta, jossa en myöskään saavuttanut yhtään mitään. Koululäksyjä en viitsinyt tai jaksanut tehdä kotona, mutta ratkaisin ongelman niin että istuin lukiossa etupenkissä ja sain ilmaiseksi opin oppituntien aikana. Niin ei tarvinnut kotona enää lukea mitään! Jos matematiikan tehtäviä piti tehdä, niin tekaisin ne välitunnilla tai aamulla juoksulenkin jälkeen. Joskus tein matematiikan ja fysiikan tehtävät suoraan oppiluokan taululle, kun en viitsinyt tehdä etukäteen. Tämä ”peli” ei tietenkään ollut hyväksi ja epäonnistui lopuksi. Niin teologinen tiedekunta oli ainoa vaihtoehto, että olisin ikään kuin ”opiskellut” jotain. Olen iloinen läheisten ihmisten paremmista kyvyistä ja menestyksestä. Yritän opetella tunnustamaan omaksi riittäväksi osakseni, että säilytän ihmisarvoni myös vähäisenä papparaisena. Pari vuotta olen kovasti ja epätoivoisesti osa-aikaisena siivoojana ”taistellut” mitättömyyttäni vastaan yrittäen treenata itseni sellaiseen kuntoon, että voisin olla ylpeä suoritustasostani, mutta en ole saavuttanut mitään. En myöskään mitään tule saavuttamaan. Toissa viikolla näytti jo hyvältä, kun väsymyksen jälkeen juoksuun löytyi yllättäen tehoja ja tuntumaa paremmasta. Tämän jälkeen jatkoin vielä entistä kovemmin treeniä muutamat päivät. Mennyt viikko ei ollut tuloksellisesti enää yhtä hyvä. 200 metriä tulisi aamulla sujua helposti alle 29 sekunnin verrytellen, mutta nyt jäin aina 29 sekuntiin, vaikka olisin tahtonut jopa nopeammin. Urheilu on epätoivoinen yritykseni olla edes jossakin vähän hyvä. Aamulla herätykseni on jokainen arkipäivä kello 3:30, minkä jälkeen lähden tyhjällä vatsalla kello 4:00 pyöräilemään siivoustyöhön. Kun olen siivonnut reilun 10 euron nettopalkan ansiot itselleni, ajan vielä pyörällä 15 kilometriä, yhteensä siis 30 kilometriä, kunnes saavun Liikuntamyllyyn. Myllyn jälkeen ajan vielä 4 kilometriä pyörällä kotiin. Sisähallissa tahdon opetella vauhdikasta juoksua, hyppiä aitojen yli ja moniloikkaa sekä käyn kuntosalilla. Näin tein joka päivä tällä viikollakin, paitsi perjantaina, jolloin halusin levätä. Levosta huolimatta tänään lauantaina pakarat ja reiden takaosan lihakset olivat jäykät ja kipeät. Kipu on tullut lähes krooniseksi. Jokainen aamu on ihme, että kivusta huolimatta juoksu alkaa vähitellen sujua välttävästi. Tänään hölkkä ei ollut läheskään toivotun nopeaa: alkumatkasta 3.50-4.30/km -vauhtia ja vasta ihan lopussa 250 m meni 2.30/km-vauhtia. En yrittänyt edes vakavissaan tänään, sillä lihakset olivat suorastaan kosketuskipeät. On parempi antaa niiden toipua hitaassa verryttelyssä. Yleensä aamulenkkeilyn jälkeen nukun päiväunet ja iltapäivällä teen yhden tai pari treeniä. Niin oli toissaviikolla useinkin. Tämän viikon ongelmien eräs syy voi olla, että päiväunet käytännössä estyivät joka päivä. Niin rasituksista en päässyt toipumaan. Huomasin perjantaina illalla, että pakolla nukahdin jo kello 20 yöunille. Olin niin väsynyt. Naapuri kysyi aamulla, kun olin lähdössä lenkille, että kuulinko koiran haukkumista kello 23. En kuullut yhtään mitään: nukuin niin syvästi. Minulle urheilu on itsetuntokysymys: kun en älyn ja työn puolesta saavuta mitään, niin olisi kiva olla edes jossain hyvä. En ole löytänyt vielä mitään, jossa voisin olla tyytyväinen osaamiseeni. Siivouksessa en todellakaan ole hyvä: se on yksi viimeisistä ”lajeista”, joissa voin kerskua taidoillani. Olen ainoastaan tunnollinen siivoojana. Paremmaksi ja erinomaiseksi en ole kehittymässä. Se työ on välttämättömyys. Yritän opetella muistamaan itsekin ja muistuttamaan läheisiäni, että minä säilytän ihmisarvoni myös vähäisenä papparaisena. Joskus minua on julkisuudessa tulkittu väärin siinä, että olisin ”moittinut” Jessikka Aron, Janne Riiheläisen, Samuli Suonpään ja Pekka Haaviston menestystä erityisasiantuntijoina mitä erilaisissa asioissa, vaikka he ovat ”vain” ylioppilaita. Todellisuudessa olen ”moittinut” heidän esiintymistä ja hyvien veljien ansiosta asemointia asiantuntijoina tilanteessa, jossa Suomessa olisi satamäärin oppineempia ihmisiä noihin tehtäviin. Olen koko ajan ollut tietoinen, että minä olisin jäänyt ”vain” ylioppilaaksi, jos en olisi lähtenyt lukemaan kaksituhatta vuotta sitten kirjoitettua tekstiä, Raamattua, teologiseen tiedekuntaan, jonne pääsee kuka tahansa riippumatta älyn lahjoista tai niiden puutteesta. Kysehän on aikuisille suunnattu raamattupiiri. Niin päätin opiskella teologiaa, kun uskoin hurskaudella ja hurskastelulla saavan edes jotain elämässäni työuran puolesta, koska kirkossa puhutaan lähinnä ”tuon taivaallisista” eikä älyn vaatimukset sekä hyvien veljien suhdepeli ole määrääviä. Siinäkin erehdyin, sillä tuo jälkimmäinen on suorastaan ratkaiseva. Jos olisin tietänyt tulevat etukäteen, en olisi koskaan antanut itseäni huijattavaksi koulutuslupauksilla ja en olisi lähtenyt lukioon: wc-siivoojaksi olisin voinut päästä ilman lukiotakin. Kävi lopuksi niin, että minä siivoan vessoja aamuyöstä 10 euron tuntipalkalla. En mitenkään kyseenlaista muidenkaan ylioppilaiden ihmisarvoa, sillä en ole yhtään erityisempi. Olisi hyvätahtoista itsensä huijaamista ja toisten valheellista lohduttamista sanoa kaikkea työtä arvokkaaksi. Siivoustyö ei ole arvokasta. Palkka kertoo, että se ei vaadi älyä. Pidän tärkeänä tätä (inho)realismia, jotta ymmärretään, että ihmisarvoani ei saa koplata älyn vaatimuksiin. Yksinkertaisten on taivasten valtakunta. Ns. eliittilukioiden opiskelijoiden ja muidenkin lukioiden opiskelijoiden olisi hyvä muistaa nöyrästi – kaikkien uranäkymien ja -unelmien edessä, sekä kuullessaan upeita lupauksia tulevaisuutta varten, että heikot ja yksinkertaiset ihmiset ovat myös täysiarvoisia ihmisiä. Siitä minä säilyn muistuksena perheessäni. Eräs Kokoomus-pomo lausuikin muutama vuosi sitten minulle, joka ei häntä tuntenut etukäteen, että en tule ikinä menestymään missään, koska minulla ei ole karismaa, ulkonäköä eikä älyä. Siinä hän oli oikeassa. Väärässä hän oli, mikäli tarkoitti, että minulla ei olisi kuitenkaan ihmisarvoa ja oikeutta mielipiteisiini. Perin inhimillisesti minäkin toki yritän monilla hassuilla ja höpsöillä tavoilla ponnistella, että olisin hiukan edes arvostettu ihminen, joka voi jotain saavuttaa – siinä kuitenkaan onnistumatta. Eihän minun juoksuvauhdistani tulee mitään mainetekoja. Ei ole koskaan tullut aiemminkaan, eikä niitä enää tule papparaisena. Suomalaisessa yhteiskunnassa vasemmistopuolueet ovat vanhastaan nauttineet monien ihmisten tuesta, koska näiden puolueiden on koettu antavan lupaus sen puolesta, että heikot ja yksinkertaiset ihmiset ovat myös täysiarvoisia ihmisiä. Nyt vasemmistopuolueisiin liitetty uskomus lupauksesta on osoittautunut yhä enemmän bluffiksi, jonka ainoa tarkoitus on saada heikot ja yksinkertaiset ihmiset äänestämään vasemmistopamppuja ja heidän tovereitaan rahakkaiksi päättäjiksi, jotka ovat yhtä konnia kuin kaikki muutkin. Meillä kaikilla ei ole sen enempää ulkoista kuin sisäistäkään ”rikkautta”. Olen köyhä kaikissa ulottuvuuksissa. Silti aion olla ihminen, joka lausuu mielipiteitä turvallisuuspolitiikasta alkaen. Niinhän tekevät muutkin ylioppilaat – ulkoministeri Pekka Haavistosta alkaen. Terveisin Juha-kuntoilija

Avainsanat: tässä työ äänestys äly yrittää yritys opiskelija opiskelu ylpeä ylioppilas yhteiskunta wc väsynyt vuosi voi viikko vasemmistopuolue valtakunta valittiin vaimo vaihtoehto vaatimus vaatia uskomus urheilu unelma ulkoministeri tyttö tytär tunti tulevaisuus treeniä treenata tietoinen tieto tiedekunta teologia teksti tehtävä teen taulu tarkoitus tarkoittaa tammisaari syy sunnata suonpää suomessa suomeksi suomalainen sujua siivous sekunti samuli saavutus saada raamattu päästä päiväuni päivä pyörä puolue pomo poika pitää pieni peruskoulu perhe pekka pari palkka opetella ongelma olo olin oikeus ohje nöyrä ottaa osallistua osaaminen opiskella nuori numero nukuin nopea neuvostoliitossa naapuri mylly muutama muut lapsuus lahja muodostua muistaa köyhä kuva kurssi kuntosali kotona kokoomus koko koe kirkko kirkkoherra kirjoittaa kirjoitettu motivaatio mitä minä metri menestys menestynyt media matematiikka maine läheinen kipu kilometri kiinalainen kesäloma kello kehittyä karisma juoksu julkinen jonne jokainen jessikka janne iloinen ilta ihminen ihme häntä hän haavisto fysiikka euro erilainen eliitti bussi arvokas arkipäivä antaa ainoa aikuinen aamuyö aamu lupaus luokka luoja lukio lukea lopputulos lihas lenkki


blogivirta.fi