Tänään on 20.08.2019 04:01 ja nimipäiviään viettävät: Sami, Samuli, Samu, Samuel ja Sam. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Polskis Alfa Romeo:

Kauden päätöskisa

Julkaistu: · Päivitetty:

Mamma toi perjantaina ihanan yllätyksen. Friidu tuli meille hoitoon viikonlopuksi ja tulisi kanssamme HVKn kisoihin. Olin aivan onnesta yrmynkäisenä peuhatessani neitosen kanssa tämän tullessa. Oli mukava huomata kuinka tyynesti Friidu taas otti paikkansa laumassamme, aivan kuin automaattisesti kuuluisi kalustoon. Lauantaina oli sitten aikainen herätys sillä meidän piti olla kisapaikalla jo 7:45 eläinlääkärin tarkistuksessa. Mamma oli aavistuksen epäileväinen sen suhteen jaksaako iskä herätä ajoissa, mutta onneksi jaksoi. Oli mukava olla pitkästä aikaa liikkeellä niin että iskäkin oli matkassa. Wäne sai jäädä yksin kotimieheksi joten meidät pakattiin autoon: minut valjaisiin takapenkille ja Friidu takakontiin tyynyjen päälle. Mamma totesi että matkanteko meidän kahden kanssa oli huomattavasti rauhallisempaa kuin silloin kun Wäntty on mukana piipittämässä. Veikka kun ei voi mitään sille että innostuessaan se piippaa kuin olisi nielaissut vinkulelun. Kisoissa oli meidän kahden lisäksi mukana Sheela ja Pino. Jännitimme alkuerien arvontoja, sillä emme todellakaan toivoneet minun ja Pinon päätyvän pariksi. Onneksi fortuna oli suosiollinen ja minä ja Friidu olimme pari. Keli oli vilakka, joten teimme runsaasti kävelyä lämmittelyksi. Mamma halusi varmistaa etten ainakaan revähdyttäisi kinttua uudestaan. Ja starttipaikalle asettuikin varsin lämpimiä koiria. Melkein voisi sanoa meistä nousseen höyryn viileään aamupäivän ilmaan. Minä juoksin punaisella ja Friidu sinisellä manttelilla. Vieheellä oli lähdössä edessä pitkä suora ja sen jälkeen jyrkkä kaarros vasempaan (eli minun suuntaani). Heti startissa Friidu jostain syystä juoksi suoraan kylkeeni (viehe oli melko vasemmassa laidassa juoksu-uraa), ja mamma nauroi että aivan kuin Friidu olisi yrittänyt taklata minut pois pelistä. No otin hieman etäisyyttä ja sen sijaan että olisin juossut suoraan vieheen perään oikaisinkin vasemmalle etuviistoon. Siinä sai vieheen vetäjä tehdä töitä että taktikoi vieheen vedon turvallisesti ja sai meidät kummatkin jatkamaan juoksua mallikkaasti. Pari muutakin mutkaa vedin kyllä melko pitkäksi Friidun seuratessa viehettä huomattavasti täsmällisemmin. Lopputulos oli hieno juoksu kummaltakin. Minun kinttuni ärtyi hieman juoksusta, joten nilkutin hiukan maaliin tullessa. Mutta kun siten radalta poistuttuamme mamma paineli paria kohtaa selästäni tuntui oireilu hellittävän (ojensin nilkuttavan kintun aivan oikoiseksi takaviistoon ja ilmeisesti pinne laukesi) ja kun kävelimme jäähdyttelyt oli askellukseni muuttunut  jo normaaliksi. Mamma tosin totesi että katsotaan nyt miltä tilanne näyttää finaalien suhteen ja päätetään sitten mitä tehdään minun mahdollisen toisen juoksun suhteen. No jälleen asiat menivät parhain päin. Finaaliin päätyivät Friidu ja Pino, joten minun osaltani ei tarvinnut miettiä kestäisikö kinttu toisen vedon. Sitten oli vuorossa odotusta ja lorvintaa. Mamma ja iskä kävivät kahvilla ja syömässä makkaran. Sitten suunnattiin käymään kaupassa hakemassa Friidulle palautusjuomaa (neiti on yhtä ronkeli veden suhteen kuin minä, eli sitä ei voi kupista kisapaikalla juoda). Ja sitten torkuttiin ja notkuttiin autossa. Mamma ja iskä kävivät välillä höpisemässä toisten ihmisten kanssa ja taas odoteltiin. Minä sain jäädä sitten autoon odottelemaan kun Friidu lähti finaaliin. Iskä oli hoitanut Friidun alkueriin mutta nyt sitten likka oli mamman hoteissa. Lämmittelyä ja hengailua. Odottelua ja Pinon kanssa siedätystä. Pino kertoi tyttärelleen varsin tiukkaan sävyyn kohdatessa, mitä mieltä tästä oli ja muistutti että hän on tämän lähdön herra.. Mamma nauroi ettei Friidun kylmähermoisuus juurikaan edes hätkähtänyt isänsä päällekäyvää lähestymistä. Likka siirtyi vain iskän selän taakse turvaan ja katseli sieltä sitten Pinon vauhkoamista. Pian tuo tilanne rauhottuikin ja starttipaikalle sai viedä kaksi juoksuun keskittyvää koiraa. Finaalijuoksu meni kummaltakin hienosti. Mamma totesi vain että Friidun puhti näytti vähän loppuneen ja lopulta maaliin tullessa Pino sai ihan ilman taistelua pitää vieheen. Pisteistä ei kyllä taaskaan voinut sanoa yhtikäs mitään, joten lopputulos olisi yllätys palkintojen jakoon asti. Taas siten jäähdyteltiin ja odoteltiin.. Lopulta neljän jälkeen jaettiin palkintoja ja niinhän siinä kävi että Pino keräsi paremmat pisteet ja sai voiton ja sertin. Hienoa oli kuitenkin myös se että Friidun pisteet olivat koko tähän astisen uran parhaat. Hienoja juoksijoita näistä uusista sukupolvista nousee! Kotiin päästyä oli vuorossa sitten päikkärit ja illemmalla saunoimme koko porukka. Mamma opetti Friidulle taas saunomisen alkeita ja tällä kertaa neiti oli jo huomattavasti hillitymmin löylyssä kuin edellisellä vierailulla.

Avainsanat: yllätys yksin voi viikonloppu viedä vetää ura turva tuntua tuli tilanne taistelu sävy odottaa näyttää neiti mukava mitä minä miettiä mamma mahdollinen maali lämmin lopputulos kävely kävellä koko koira kisa kinttu keli kauppa kahvi juoksu pitää peli pari palkinto pakata opettaa onni olin oireilu suora suhde sininen selkä päikkäri punainen porukka juosta jakaa isä ilma ihminen hän huomata hoito hoitaa hieno herätä herätys herra friidu finaali auto automaattinen aamupäivä


blogivirta.fi