Tänään on 18.08.2019 07:33 ja nimipäiviään viettävät: Leevi ja Bo. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Oppitori:

Puolikko-Erkki

Julkaistu: · Päivitetty:

Ranskan kuningas Lapissa Hesarin juttu samoista maalauksista Siltä varalta että linkit katkeavat copypastaan tähän juttuja. Pääartikkeli on täällä : Ranskan kuningas maalautti suomalaisen poikansa tauluun Kuningas Ludvig Filip lähetti hovimaalarinsa Francois Biardin jälkikäteen Muonioon maalaamaan taulun Puolikko-Erkistä ja Beata Caisasta. Maalauksessa kuningas on maalattu Lapinpukuisen Beata Caisan viereen. Sukututkija Kaija Hiilivirta toivoo, että Ranskan kuninkaan Ludvig Filipin Muonion retkestä maalattujen taulujen tuominen Ranskasta Suomeen, vahvistaisi yleistä käsitystä siitä, että kuningas jätti jälkeensä pojan, jonka suku jatkuu näihin päiviin saakka Lapissa ja Ruijassa. Orleans`in herttua, josta myöhemmin tuli Ranskan kuningas Ludvig Filip, matkusteli vuosikausia ympäri Eurooppaa salanimellä Müller. 1700 lopun ja 1800 luvun alun poliittiset myllerrykset pitivät Ludvig Filipin maanpaossa yli 20 vuotta. Näillä matkoillaan hän päätyi myös Lappiin. Muoniossa 1795 Ludvig Filip koki pikaromanssin kirkkoherran vaimon sisaren kanssa, joka synnytti pojan. Beata-Caisa oli kaunis ja saksankielentaitoinen, joten kun salaperäinen Müller saapui pappilaan, oli Beata-Caisan pää pyörällä. Ludvig Filipin matka jatkui pian eteenpäin, mutta Beata-Caisa huomasi olevansa raskaana. Niin syntyi poika, Erik, joka sai liikanimen Puolikko-Erkki. Puolikko-Erkki - Kun synnytyksen aika koitti, Beata-Caisa oli Hirvaslompolossa, jossa sijaitsi pappilan kalakämppä. Vastasyntyneen ensimmäinen makuusija oli puinen kalasäilystysastia, puolikko. Siitä lähtien viralliselta nimeltään Erik Walbom tunnettiin nimellä Puolikko-Erkki, kertoo Kaija Hiilivirta. - Lapsi tuotiin pappilaan, jossa hän kasvoi pappilan muiden lasten joukossa. Kirkkoherralla Matias Kolströmillä ja hänen vaimollaan Brita- Lisalla oli yhteensä 9 lasta. Papin pojat kouluttautuivat ja tytöt saatettiin hyviin naimisiin. Puolikko-Erkin kohtalo oli huonompi. Beata-Caisa sairasteli ja riitaantui kirkkoherran kanssa. Äidillä ja pojalla olivat rahat vähissä. Puolikko-Erkki kohtasi Enontekiöläisen Margareetta Hetan ja he aviotuivat. Muoniossa asuessaan he saivat kolme lasta, mutta sitten Norjan lohijoet houkuttelivat perheen Norjaan ja he asettuivat Ruijaan. - Elämä oli kovaa. Perhe päätyy Tenon sivujoen, Mask-joen suulle pitkän vaelluksen jälkeen. Kaikki omaisuus, lehmät ja lampaat laskettiin lautalla Tanaa eli Tenoa alaspäin elantoa etsien. Välillä pulaa oli kaikesta, jopa ruuasta. - Erik kertoo avoimesti olevansa kuninkaallista sukua, mutta ei tee asiasta numeroa. Kerrankin kauppias Ove Christian Fandrem kysyy, kannattaisiko pyytää apua isältään. Erik oli vastannut tulleensa tähänkin saakka toimeen omillaan, eikä tarvinnut kuninkaan rahoja, kertoo Kaija Hiilivirta. - Mask-joen suulla rakennettiin talo ja Erkki elätti perheensä maanviljelyksellä ja kalastuksella. Näin elämä jatkui sukupolvesta toiseen. Lapsia syntyi paljon ja Puolikko-Erkin jälkeläisiä on eri puolilla maailmaa. Kuningas maalautti Erikin tauluun Kuningas Ludvig Filip lähetti hovimaalarinsa Francois Biardin jälkikäteen Muonioon maalaamaan taulun Puolikko-Erkistä ja Beata Caisasta. Maalauksessa kuningas on maalattu Lapin pukuisen Beata Caisan viereen. Kuningas ei tosiasiassa koskaan tavannut Erikiä. - Ilmeisesti tähän tauluun on kuvattu Ranskan kuninkaan oma jälkeläinen. Tästä on nyt sitten jäänyt se Puolikko-Erkin tarina, Pohjoisen Kulttuuri-instituutin taiteiden tohtori Veli-Pekka Räty sanoo. Räty on Pohjoisen Kulttuuri-instuutin nimissä neuvotellut taulujen tuomisesta Suomeen ensi vuonna. Ranskalaisen taiteilijan François Biardin maalaamat taulut ovat tällä hetkellä Versailles´n palatsissa. - Versailles´n palatsista on luvattu lainata nuo maalaukset Suomeen, mutta neuvottelut ovat vielä kesken. Toivon, että neuvottelut saadaan käytyä tämän vuoden puolella ja taulut voitaisiin tuoda Tornioon tai Rovaniemelle ensi vuoden aikana, Veli-Pekka Räty sanoo. Kulttuuriministeriö kutsuu jälkeläisiä Ranskaan 1974 Ensimmäinen dokumentti, josta voi päätellä Ranskan valtion tunnustaneen Puolikko-Erkin Ludvig Filipin pojaksi, tuli vuonna 1974. Silloin Ranskan kulttuuriministeriö kutsui, Puolikko-Erkin jälkeläisen 4. polvessa, Olof Kolströmin Pariisiin osallistumaan kuninkaan arkiston avajaisiin. Olof ja hänen vaimonsa olivat kuitenkin niin iäkkäitä, että eivät jaksaneet osallistuneet juhlallisuuksiin. Muonion retkeltä maalattujen taulun tuominen tulevaisuudessa Rovaniemen Korundiin vahvistaa käsitystä siitä, että Puolikko-Erkki oli kuninkaan poika, sanoo Kaija Hiilivirta. - Näiden kahden taulun tuominen Suomeen on mielestäni erittäin tärkeä ele. Jo viisi vuotta sitten minuun oltiin yhteydessä ja kysyttiin voisiko nämä taulu tuode Suomeen. Vastasin, että kyllä minä niille lämpimän seinän löydän, mutta vakuutuuksiin ja rahtiin ei ole varaa. Hienoa, että nämä työt tulevat nyt Lappiin. Toisessa taulussa kuvataan Lapinpukuista naista, jolla on pieni vauva sylissään. Kuvan nainen on luultavasti Beata-Caisa Walbum ja poika kuninkaan jälkeläinen. Orleansin herttua Ludvig Filip ja Beata Caisa Walbom Parin kilometrin päässä Liepimästä sijaitsee Hirvaslompolo, jonka rannalla on aikoinaan värjötellyt Muonion pappilan kalakämppä. Tuossa kämpässä parkaisi Ranskan "kuninkaanpoika" ensinmäisen itkunsa ilmoille. Paikalle johtaa merkitty luontopolku. Mukaelma Onni Vuorion (Muonion kairoilta) ja Samuli Onnelan (Tornionlaakson vuosikirja 1979) kirjoituksista, Marjaana Sieppi Ranskan vallankumouksessa oli mukana myös Bourbon-suvun Orleansin haaran jäsen, kuuluisan Filip Egalitén poika Ludvig Filip, joka oli syntynyt vuonna 1773. Hän liittyi 17-vuotiaana jakobiineihin ja taisteli kenraaliluutnanttina Ranskan armeijassa, mutta joutui pakenemaan (mm. isän mestaus). Vuoden 1795 keväällä hän lähti salanimellä herra Müller matkalle Hampurista Kööpenhaminan ja Trondheimin kautta Hammerfestiin. Paluumatkallaan (Kautokeinon, Tornion ja Olulun kautta Tukholmaan) hän tuli Muonioon syyskuussa ja sai asunnon noin viikon päiviksi Muonion pappilasta silloisen kappalaisen, myöhemmin kirkkoherran, Mathias Kolströmin luota. Pappilassa oli silloin emännöitsijänä Mathias Kolströmin Brita-puolison kaunis sisar, Beata Caisa Walbom, joka oli syntynyt vuonna 1768 Arbogan kaupungissa Ruotsissa. Nuori ja maailmaa kokenut prinssi sai heti pään pyörälle 27-vuotiaalta, mutta kokemattomalta ja haaveilevalta porvarisnaiselta. Beata Caisa rakastui prinssiin, joka osasi käyttää syvää kiintymystä hyväkseen. Mutta pian koitti eronhetki: prinssi jätti Muonion. Hän jatkoi pakomatkaansa, mutta Beata Caisa jäi onnettomana suremaan rakastettuaan. Pian Ludvig Filipin lähdön jälkeen pappilan väki huomasi, etteivät Beata Caisan asiat olleet kohdallaan. - Hän nimittäin odotti lasta. - Asia yritettiin salata, mutta kun raskautta ei voitu enää peittää, Beata Caisa vietiin pappilan kalapirttiin, joka sijaitsi peninkulman päässä Liepimäjärven takaisen Keräsjoen Hirvaslompolon rannalla. Siellä Beata Caisa synnytti poikalapsen. Äiti ja lapsi piti saada vaivihkaa takaisin pappilaan, joten päätettiin lähteä kalanpyyntiin Hirvaslompoloon. Kalastamassa mukana olleiden renkien hämmästykseksi, puolikkoon (tynnyrinpuolikas) laitettiinkin kalojen sijasta kapaloitu poikalapsi. Lapsi tuotiin pappilaan puolikossa, jossa sivulliset luulivat olevan Hirvaslompolon siikoja. Renkejä vannotettiin vaikenemaan asiasta. Lapsi kastettiin aikanaan, ja hän sai nimekseen Erik. Rengit eivät kuitenkaan malttaneet pitää salaisuutta, ja niinpä Erik sai koko ikänsä kantaa liikanimeä Puolikko-Erkki. Ludvig Filip Ludvig Filip eli seikkailevana kulkurina eri osissa Eurooppaa ja Amerikkaa ansaiten leipänsä etupäässä kotiopettajana. Vuonna 1796 hän matkusti Amerikkaan ja palasi sieltä neljän vuoden kuluttua Englantiin. Avioliiton Ludvig Filip solmi Napolin prinsessan, Maria Amélien kanssa vuonna 1809 ja he saivat kolme tytärtä ja viisi poikaa. Ranskaan Ludvig palasi vasta vuonna 1814, jolloin Napoleonin valtakausi päättyi. Ludvig Filip oli elänyt maanpakolaisena 24 vuotta. Kotiinpaluunsa jälkeen Ludvig Filip vietti rauhallista avioelämää ja seurusteli etupäässä kirjailijoiden ja tiedemiesten kanssa. Hän eli enemmän varakkaan porvarin kuin kuninkaallisen prinssin tavoin. Hänen kansansuosionsa nousi samalla, kun viha hänen serkkunsa, kuningas Kaarlen hallitusta vastaan syveni. Syntyi voimakas orleansilainen puolue. Vuonna 1830 syttyi heinäkuun vallankumous, ja Kaarle ja hänen hallituksensa erotettiin. Ludvig Filip äänestettiin 7.8.1830 Ranskan kuninkaaksi. Ludvig Filip ei ollut unohtanut pakomatkaansa Nordkapiin: hän järjesti vuosina 1838 - 1840 tieteellisiä tutkimusmatkoja Jäämerelle. Kuninkaanakin Ludvigin elämäntavat olivat yksinkertaiset. Ennen pitkää kansan keskuudessa heräsi tyytymättömyys: Kuninkaan pitää elää kuin kuningas. Ludvigia pidettiin arkana ulkopolitiikassa, minkä katsottiin alentavan Ranskan mainetta ja kunniaa. Vain ylempi porvaristo oli loppuun asti hänen tukenaan. Ludvig hallitsi 18 vuotta "porvarikuninkaana". Tyytymättömyys johti vuonna 1848 helmikuun vallankumoukseen ja Ludvig Filipin oli jälleen jätettävä isänmaansa. Hän pakeni Englantiin. Vuonna 1850 Ludvig Filip kuoli 77-vuotiaana, kansansa unohtamana maanpakolaisena. Beata Caisa ja Puolikko-Erkki Muonion pappila paloi kesällä 1796. Beata Caisa sai pelastettua oman poikansa tulipalosta, mutta kirkkoherra Mathias Kolströmin poika, Mathias Adolf, (synt. 25.4.1796) kuoli 20.7.1796 palossa saamiinsa vammoihin. Myös kirkonkirjat paloivat eikä Beatan aviottoman pojan Erikin syntymäaikaa ole voitu tarkalleen selvittää. Kirkkoherra ei ollut tehnyt Beata Caisan aviottoman pojan isästä merkintää mihinkään kohtaan kirkonkirjoja. Beata Caisa riutui ja tuli sairaalloiseksi sairastaen välillä hyvin vakavastikin, koska Mathias Kolström määrättiin vuonna 1801 Beatan holhoojaksi. - Erik oli tuolloin 5-vuotias. Erik sai kasvaa pappilan omien lasten seurassa ja sai koulusivistyksen. Pitäneekö tieto paikkansa, koska 1.1.1824 päivätyn velkakirjan todistajana Erik Wahlbom vahvisti kirjurin kirjoittaman nimen omalla puumerkillään, mutta puumerkki ei näytä kouluja käyneen piirtämältä nimikirjoitukselta. Vuosien mittaan perhe- ja sukusopu näyttää kuitenkin häiriintyneen, koska 1820-luvulta lähtien Muonion käräjillä ovat tämän tästä vastakkain toisaalta kirkkoherra ja toisaalta Beata Caisa ja Erik. Erik solmi avioliiton 1824 enontekiöläisen piian, Margareta Juhontytär Hetan, kanssa. Pääosa käräjille viedyistä pappilan väen riidoista tapahtui vasta Erikin avioitumisen jälkeen. Beata Caisan holhoojana kirkkoherra oli ottanut haltuunsa mm. tämän perinnön, 29 specieltaaleria. Kirkkoherran puolustuksen mukaan perintö oli käytetty Beata Caisan aiheuttaman aitan palon korvaamiseen. Vuonna 1827 kihlakunnanoikeus tuomitsi kirkkoherran maksamaan perintörahat takaisin. Samoilla käräjillä Beata Caisa vaati korvausta vuosipalveluksesta 1816 - 1824. Kanteessa väitettiin Beatan palvellen kirkkoherraa 30 vuotta ilman palkkaa. Beatalla oli mukana henkilöitä, jotka todistivat hänen hoitaneen alla vanliga sysslor eli kaikkia tavallisia toimia. Asian käsittelyä siirrettiin vuodella. Seuraaville käräjille kirkkoherra oli hankkinut lääkärintodistuksen, jossa Beata Caisan oikean käsivarren todistettiin vioittuneen vanhemmasta mutta parantumatta jääneestä viasta niin pahasti, että hän vain vaivoin voi tulla toimeen ja hankkia elantonsa. Erik puolusti äitiään ja kertoi hänen loukkaantuneen vastaajan palveluksessa ja kaatuneen kellarin rappusiin. Käsi oli kuitenkin parantunut. Vuonna 1825 Erik Walbomille oli katsastettu Myllymäki-niminen talonpaikka. Kyläläiset eivät kuitenkaan halunneet hyväksyä uutta taloa, ennen kuin kylän maat olisi maaoikeudessa vahvistettu. Seuraavilla käräjillä, neljän vuoden päästä, esitettiin mm. kirkkoherran allekirjoittama valitus Erikin tilan katselmusta vastaan ja vaadittiin hänen poistamistaan kylän mailta.- Kirkkoherra Mathias Kolström kuoli toukokuussa 1829. 1820-luvulla Erik joutui tyytymään mäkitorpparin osaan. Vasta vuonna 1831 Erik pääsi kiinni Lahti-nimiseen taloon. Tilalla asui itsellisenä Olli Pekkari ja varatullitarkastaja Url. Nylander. Vuonna 1833 Erik kuitenkin merkittiin itselliseksi ja tilan omistajia olivat Henrik Lahden perilliset ja sen jälkeen Mathias Kolströmin leski Brita ja hänen poikansa Perh Olaf ja Matts. Tuolloin Erikillä oli jo kolme lasta. Koko Suomea mutta varsinkin Pohjois-Suomea koetteli 1830-luvun alkuvuosina kato ja tautinen aika. Vuoden 1833 lopulla tai seuraavan vuoden alkupuolella Erik muutti perheineen Ruijaan, ensin Karasjoelle, jossa hän alkoi käyttää Kolström-nimeä. Hän muutti vuosikymmenen lopulla Maksjoelle, jonne hän asettui lopullisesti ja jonne hänen äitinsäkin, vanha ja sairaalloinen Beata Caisa tuli ja siellä myös kuoli. Erik elätti itsensä maanviljelyksellä ja kalastuksella. Hän kuoli 83-vuotiaana vuonna 1879. Mistään asiakirjasta ei käy selville, kuka todella oli Erik Walbomin isä. Hän saattoi olla Orleansin herttua, vaikkei tämä erikoinen naissankari ollutkaan; yhtä hyvin isänä saattoi olla Muonion oma saarnaaja tai joku muukin. Ilmeistä kuitenkin on, että Puolikko-Erkki piti itseään herttuan poikana, vaikka ei siitä numeroa tehnytkään. Ruijalainen kauppias Ove Cristian Fandrem (1810 - 1893) on tallentanut oman muistikuvansa Erik Walbomin elämästä tämän muutettua Ruijaan. Kauppiaan kertoman mukaan Erik oli joutunut puille paljaille heti muuttonsa alkuvuosina, mutta oli kauppiaan avulla ja hyvien kalansaaliitten siunaamana päässyt jaloilleen ja hyvinvoivaksi maanviljelijäksi. Kun kauppias oli kysynyt - mistä oli osannut kysyäkin - eikö Erkillä ollut mielessä avun pyytäminen isältään, josta oli tullut Ranskan kuningas, Puolikko-Erkki oli vastannut : "Meidän Herramme on auttanut minua niin paljon, että voin elää huolettomana omasta ja perheeni puolesta, ja silloin en välitä yhtään Ludvig Filipin avusta". Itse isäukko: Ludvig Filip I Ludvig Filip Ludvig Filip I (oik. Louis-Philippe) ( 6. lokakuuta 1773 – 26. elokuuta 1850 ) oli viimeinen Ranskan kuningas 1830–1848. Hän oli Louis Philippe d'Orléansin (Philippe-Égalité) poika Bourbonien Orléansin sukuhaaraa ja  Ludvig XIII:n jälkeläinen. Ludvig Filip tuki Ranskan yhteiskunnan uudistamista vallankumouksen  alussa ja kuului jakobiiniklubiin . Vuonna 1785 hän oli saanut perinnöllisen nimityksen 14. rakuunarykmentin everstiksi ja astui palvelukseen 1791, kun sodan uhka alkoi näyttää todennäköiseltä. Hovi suhtautui vihamielisesti Orléansin sukuhaaraan, ja kun Ludvig Filipin isä äänesti kuningas Ludvig XVI:n teloituksen puolesta, hän neuvotteli itävaltalaisten kanssa marssista Pariisiin ja vuoden 1791 perustuslain palauttamisesta voimaan. Kansalliskokouksen maanpetturiksi julistama Ludvig Filip pakeni itävaltalaisten leiriin tykistön julistauduttua tasavallan puolelle. Ludvig Filip lähti Ranskasta 19-vuotiaana eikä astunut maahan 21 vuoteen. Hänen isänsä Orléansin herttua Filip piti puheen kansalliskokouksessa ja tuomitsi poikansa. Ludvig Filip joutui elämään piilossa sekä tasavaltalaisvallankumouksellisilta että legitimisti-emigranteilta Itävallan armeijassa ja Euroopan keskuksissa. Hän liittyi sisareensa Adélaïdeen Schaffhausenissa , mistä he matkustivat Zürichiin ja kiertelivät Sveitsiä . Lokakuussa 1793 Ludvig Filip pääsi maantiedon, historian, matematiikan ja modernien kielten opettajaksi Reichenaun poikakouluun 1 400 frangin palkalla. Ludvig Filip lähti Reichenausta ja muutti Friburgiin Baijeriin ja sieltä Skandinaviaan vuonna 1795. Hän oli vuoden Muoniossa nimellä Müller. Hän oli paikallisen papin Mathias Kolströmin vieraana tämän pappilassa. Hän hurmasi kirkkoherran kauniin kälyn Beata Caisa Walbomin . Kun Filip lähti Pohjolasta Beata Caisalle syntyi lapsi Erik. Tämä oli todennäköisesti Ludvig Filipin avioton poika, mutta tietoa ei ole vahvistettu. Beata Caisa ja Erik asuivat Lapissa ja sittemmin Ruijassa vaatimatonta ja kovaa elämää. Muoniossa tarina Bourbonin prinssistä elää kuitenkin edelleen, ja Ranskan aatelisverta uskotaan virtaavan myös lappilaisten suonissa. Ludvig Filip lähti neljäksi vuodeksi Yhdysvaltoihin , jossa hän asui Philadelphiassa , New Yorkissa ja Bostonissa . Hänen isänsä puolestaan teloitettiin giljotiinilla tasavaltalaisuudestaan huolimatta. Vuonna 1809 hän nai Molempain Sisiliain Ferdinand I:n tyttären Marie Amélie Thérèsen. Kun Napoleon viimein syöstiin vallasta ja Ranskan kuninkaaksi nousi hänen serkkunsa Ludvig XVIII , Ludvig Filip palasi Ranskaan. Hän asettui liberaalin opposition puolelle, ja hänen suosionsa kasvoi Ludvig XVIII:n ja Kaarle X:n valtakausilla. Vuonna 1830 heinäkuun vallankumous syöksi vallasta Kaarle X:n. Kaarle luopui kruunusta Henri d'Artoisin  hyväksi, jota legitimisti-monarkistit pitivät laillisena Bourbonien kuninkaana. Edustajainhuone hylkäsi kuitenkin legitimistien vaatimukset Ludvig Filipin kansansuosion vuoksi ja julisti Ludvig Filipin uudeksi kuninkaaksi. Hänet kruunattiin ranskalaisten kuningas Ludvig Filipiksi hänen hylättyään legitimistien teorian kuninkuuden jumalallisesta oikeutuksesta. Hänen tyttärestään Louise-Marie Thérèse Charlotte Isabellesta tuli belgialaisten kuningas Leopold I:n vaimo ja ensimmäinen belgialaisten kuningatar. Ludvig Filip hallitsi vaatimattomasti ja vältti ylimielisyyttä ja edeltäjiensä tuhlailevaa rahankäyttöä. Aluksi häntä rakastettiin kovin ja nimitettiin kansalaiskuninkaaksi ja porvarimonarkiksi, joskin hänen tukensa tuli etenkin varakkaasta porvarillisesta keskiluokasta. Myöhemmin hänen hallintonsa nähtiin muuttuvan enenevässä määrin konservatiiviseksi ja monarkistiseksi. Työläisten olot huononivat, ja vuoden 1847 talouskriisi sai kansan jälleen nousemaan kuningastaan vastaan. Euroopan hulluna vuotena 24. helmikuuta 1848 Ludvig Filip luopui kruunusta nuoren pojanpoikansa hyväksi. Peloissaan edellisten hallitsijoiden kohtalosta hän pakeni salassa Englantiin. Kansalliskokous päätti aluksi nimittää Ludvig Filipin pojanpojan kuninkaaksi, mutta yleisen mielipiteen painostamana se valitsi presidentiksi  Louis Napoleon Bonaparten , joka myöhemmin teki vallankaappauksen ja julistautui elinikäiseksi presidentiksi ja keisariksi. Ludvig Filip asui perheineen kuolemaansa saakka Surreyssä Englannissa . Hänet haudattiin Ranskaan Dreuxiin. Myöhemmin 1870-luvulla Napoleon III:n kaatumisen jälkeen vallanperimyksestä kiistelivät legitimistit ja orléansistit, joista ensimmäiset kannattivat Henri d'Artoisia eli Henrik V:ä ja jälkimmäiset Philippe d'Orléansin  Ludvig Filip II:a. Lisää, Risto Volasen blogista Ranskan kuningas Lapissa – kiehtova tarina näyttelyssä Rovaniemen Korundissa Tuleva Ranskan kuningas laskee kuohuvaa koskea jokiveneessä ja juo poronmaitoa lappalaiskodassa. Öljyvärein dokumentoitua elämää nuoren herttuan matkasta pohjoiseen on nyt kaikkien nähtävillä Rovaniemellä. Kuvataide 23.2.2017 klo 13:38 päivitetty 23.2.2017 klo 13:39 Orléansin nuori herttua Louis Philippe saamelaiskodassa. Maalaus Francois-Auguste Biard. Louvren taidemuseon kokoelmat, Versailles. Vesa Vaarama / Yle Vesa Vaarama Jaa artikkeli Facebookissa 134 Jaa artikkeli Twitterissä Nuoren Orleansin herttua Ludvig Filipin – Ranskan tulevan kuninkaan, viimeisen sellaisen, pohjoisen matka on pieni osa hänen seikkailujen täyttämästä elämästään. Ikkunoita tuohon Lappiinkin ulottuneeseen vierailuun voi nyt nähdä Rovaniemen kulttuuritalo Korundissa. Näyttelyssä, jonka maalauksia ei ole koskaan ennen nähty Suomessa. Seikkailun alku oli matka pakoon Ranskan vallankumousta vain 19-vuotiaana vuonna 1792. Vuonna 1789 alkanut suuri vallankumous muuttui tuolloin uudistusmielisten aatelisten johtamasta liberaalista vaiheesta radikaalimmaksi. Aatelisto alkoi joutua Ranskassa ahtaalle, tuona aikana teloituskone giljotiini sai unohtumattoman maineensa. Kaukana kuninkaan vallanperimysjärjestyksessä ollut herttua Ludvig Filip pakeni maasta ensin Sveitsiin, josta parin vuoden päästä aloitti matkansa vielä turvallisempaan Skandinaviaan ja Suomeen. Lyhyen Suomen vierailun jälkeen matka jatkui aina Yhdysvaltoihin asti. Tulevalla kuninkaalla on valtiomiehen eteerinen katse. Yksityiskohta. Maalaus Francois-Auguste Biard. Louvren taidemuseon kokoelmat, Versailles. Vesa Vaarama / Yle Taidemaalari kulki kuninkaan jalanjäljissä Rovaniemen taidemuseoon saadut maalaukset on tehty useita vuosia Orleansin herttuan pohjoisen matkan jälkeen. Ranskan vallankumous tai oikeastaan useammat vallankumoukset olivat syöneet paitsi lapsiaan, myös Ranskan kuninkaan jälkeläisiä niin, että vuoden 1830 heinäkuun vallankumouksen jälkeen kuninkaaksi nousi Orleansin herttua Ludvig Filip. Taiteilijan viittaus kuninkaallliseen jälkeläiseen? Todellisuudessa nuori herttua oli jo kaukana maailmalla kun hänen jälkeläisenään poika Erik Walbom syntyi. Yksityiskohta. Maalaus Francois-Auguste Biard. Louvren taidemuseon kokoelmat, Versailles. Vesa Vaarama / Yle Tuore kuningas halusi tuottaa tietoa eksoottisesta pohjolasta ja samalla ikuistaa nuoruuden seikkailujaan. Kameroita ei oltu vielä keksitty ja niinpä Ludvig Filip lähetti 1839 tutkimusretkikunnan mukana hovitaitelijansa Francois-Auguste Biardin pohjoiseen. Kuninkaan antama tehtävä oli harvinaisen selvä. – Hän antoi kirjalliset ohjeet, minkälaiset kolme kuvaa tehdään. Tehdään kuva, missä hän tekee sankarillisen maihinnousun Nordkappiin, sitten tehdään kuva, jossa hän on alkuasukkaiden eli saamelaisten parissa. Ja vielä kuva missä hän laskee Äijänpaikan kosken Muonionjoessa, Lapin yliopiston sivistyshistorian dosentti Osmo Pekonen kertoo. Orleansin herttua laskee Äijänniskan koskea Muoniossa. Maalaus Francois-Auguste Biard. Louvren taidemuseon kokoelmat, Versailles. Vesa Vaarama / Yle – Kuninkaan hovimaalari teki työtä käskettyä ja maalasi juuri niin kuin hänen majesteettinsa oli pyytänyt. Mutta sitten hän teki vielä omasta aloitteestaan neljännen kuvan, joka esittää Lars Levi Laestadiusta , retkikunnan opasta, Karessuvannon kirkkoherraa. Vaarallisen tuntuiset turistiviihdykkeet olivat Lapissa käytösä jo 1800-luvun alussa. Yksityiskohta. Maalaus Francois-Auguste Biard. Louvren taidemuseon kokoelmat, Versailles. Vesa Vaarama / Yle Muut ovat peloissaan mutta päähenkilö on kuninkaallisen cool. Yksityiskohta. Maalaus Francois-Auguste Biard. Louvren taidemuseon kokoelmat, Versailles. Vesa Vaarama / Yle Näyttely on ison työn tulos Korundin näyttely on ensimmäinen romantiikkaa edustavan taidemaalari Francois-Auguste Biardin töiden näyttely maailmassa. Teoksia on saatu Rovaniemelle eri puolilta maailmaa: Ranskan historiallisesta museosta Versaillesista, Pietarin Arktisen ja Antarktisen museon kokoelmista Venäjältä, Nordnorsk Kunstmuseumista Norjasta ja yksityiskokoelmista Suomessa. Karessuvannon kirkkoherra Lars Levi Laestadius ikuistettuna ranskalaismaalaukseen. Hän toimi kuningas Ludvig Filipin myöhemmin lähettämän tutkimusretkikunnan oppaana. Maalaus Francois-Auguste Biard. Pohjois-Norjan taidemuseo, Tromssa. Vesa Vaarama / Yle Lars Levi Laestadius saarnaamassa "alkuasukkaille" jossakin päin Lappia. Taitelijan vapaudella lappalaiset on sijoitettu asumaan Huippuvuorten kaltaisten jäätiköiden keskelle. Yksityiskohta. Maalaus Francois-Auguste Biard. Pohjois-Norjan taidemuseo, Tromssa. Vesa Vaarama / Yle Työtä näyttelyn saamiseksi Rovaniemelle on tehty pitkään. Rovaniemen eksotiikka puree ehkä turisteihin, mutta ei maailman suurten taidemuseoiden päättäjiin. –Tässä on takana kahden vuoden työ. Meidän piti muun muassa vakuuttaa ranskalaiset siitä, että Rovaniemi on oikea kaupunki, johon on olemassa kunnon tiet ja liikenneyhteydet, ja että Korundissa on ihan oikea taidemuseo, Rovaniemen taidemuseon johtaja Hilkka Liikkanen kertoo. – Lisämutkia teki se, että Versaillesissa olleet Biardin teokset kuuluvat Louvren taidemuseon kokoelmiin ja tietenkin sieltäkin piti saada lupa. Pietarin museon kokoelmissa oleva maalaus, joka esittää herttua Ludvig Filipiä rantautumassa Nordkappiin on sekin ollut ison työn takana – ja itse asiassa maalausta odotettiin edelleen vielä kun näyttely avattiin. Byrokratia on monesti hidasta myös – ja varsinkin – museoyhteistyössä. – Pietarin Arktisen ja Antarktisen museon henkilökunta suhtautuu suopeasti teoksen lainaamiseen näyttelyymme, mutta siihen tarvitaan Venäjän valtion lupa Moskovasta, museonjohtaja Hilkka Liikkanen sanoo. Ranskan viimeinen kuningas Louis Philippe (Ludvig Filip). Kuva yksityiskokoelmassa. Vesa Vaarama / Yle Legenda nuoresta herttuasta ja hänen muoniolaisesta lapsestaan Orleansin herttua Ludvig Filipin oleskelusta Lapissa on jäänyt elämään tarina kuninkaallisesta jälkeläisestä. Tarinan mukaan tuleva kuningas ihastui Muonionniskan pappilan ruustinnan eli kirkkoherran vaimon siskoon. Myöhemmin, kun salskea herttua oli jo jatkanut matkaansa, Muonioon syntyi kuninkaallista verta oleva vauva. Tarina kuninkaallisesta muoniolaislapsesta levisi pian koko Lappiin ja kauemmaskin, dosentti Osmo Pekosen mukaan Sakari Topeliuskin on kirjoittanut tästä legendasta. Enemmän Ranskan viimeisen kuninkaan tarinasta on luettavissa Ylen sivuilta:  Ranskan viimeinen kuningas Louis Philippe Lapissa 1  ja  Ranskan viimeinen kuningas Louis Philippe Lapissa 2 . Aiheesta on tehty samoilla otsikoilla myös kaksi radio-ohjelmaa, jotka löytyvät Yle Areenasta.

Avainsanat: tuli tuleva tuki toukokuu tornio tohtori tieto tiede teoria teos tehtävä vallankumous puolikko-erkki ludvig filip äänestää vallankaappaus valita vakuuttaa vaimo vaellus vaatimus v äiti yrittää uhka työ työt työläinen¨ tyttö tytär twitter tuottaa tuore tuominen tuoda tulos york ympäri yliopisto yle yksityiskohta yhteiskunta yhdysvallat välitä väki vuotias vuosikymmenen vuosi voimakas voima voi viimeinen viha viettää vierailu vesa venäjä veli vauva vastasyntynyt vara varakas varaa vanha valta tee tavata taulu tasavalta tarina tapahtua talo taiteilija taide taidemuseo taidemaalari synnytys synnyttää sveitsi suku suuri syyskuu syntyä suu suomessa suomi suomalainen sota sisar sijoitettu sijaitsi sijaitsee seura selvittää seinä seikkailu samuli salaperäinen sakari saamelainen saada ruoka ruotsi rovaniemi romantiikka risto raskaana olof olli olaf ohje näyttää näyttely päästä pääosa pää nähdä nuoruus nuori numero norja päähenkilö pyörä pyytää puolustus puolue puoliso puolikko puinen prinssi prinsessa presidentti nimittää neuvottelu napoleon nainen naimisiin myllymäki muut museo moskova minä matkasta matka polvi poliittinen ranska poika pohjoinen pitää piilo pietari pieni perustuslaki perintö perhe pekka pariisi parantua pappila pappi palo palaa palkka palata huomata huippuvuori historia hidas hesari herttua herra henrik henri henkilökunta jolla johtaa johtaja osmo osallistua oppositio onni omaisuus ranskalainen rakentaa raha radio jokiu itävalta isä instituutti ikkuna iii häntä hän hyväksyä kasvaa kantaa kamera kala kaija kaarle jäätikkö jäsen juttu juo julisti joutua jonne koulu koski korvaus koko kohtalo kello kirkkoherra kirjoitus kirjailija kilometri kieli kiehtova kesä kellari kaupunki kauppias kaunis katse lappi lammas lainata lahti käydä käyttää käytetty käsitys käsitellä käsi käräjä kämppä kysyy kylä kuvataide kuvata kuva kuolla kuolema kunnia kuningas kuningatar kulttuuri luontopolku ludvig louise louis lokakuu linkki leski leiri lehmä legenda matias matematiikka mask marjaana marie maria lasta lars lapsi maksaa maine maa maalaus maalattu maailma lämmin lähteä lähetti arkisto areena apua amerikka alku aika aihe adolf 2017 eurooppa esittää erkki erikoinen erik englanti elämä elämäntapa elokuu dosentti dokumentti christian charlotte byrokratia bourbon blogi avioliitto asua artikkeli armeija arktinen helmikuu heinäkuu lupa haudata hankkia hallitus hallita giljotiini françois filip facebook


blogivirta.fi