Tänään on 24.07.2019 09:24 ja nimipäiviään viettävät: Kristiina, Tiina, Kirsti, Kirsi, Krista, Kiia, Kristina, Kerstin, Kristel, Kia, Stina ja Tina. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Tehtävänimikkeenä Laura:

Neljän vuoden takaiset fiilikset raskaudesta

Julkaistu: · Päivitetty:

Instagram muistutti juhannuksena miten tuhdissa kunnossa sitä neljä vuotta sitten oltiin. Uskomatonta, että perjantaina meidän keskimmäinen tyttömme täyttää neljä. Juurihan se pieni, paksulla tukalla ja pulleilla poskilla varustettu vauva syntyi. Juurihan minä hänestä plussasin. Neljän vuoden takainen raskaus on mielessä oikeastaan vain positiivisena asiana. Se on ainut raskaus jolloin minulla ei ollut turvotusta ja närästystä lukuunottamatta melkein mitään vaivoja. Turposin kuin pullataikina - nesteen ja ihan kilojen takia - mutta keskimmäisen odotusaikana pystyin olemaan töissä loppuun asti. En kipuillut, en supistellut, enkä joutunut jäämään sairaslomalle. En muista juuri mitään muita vaivoja kuin närästyksen. Onkohan aika kulannut muistot...? Närästys alkoi melkein heti plussan jälkeen ja jatku synnytykseen saakka. Synnytyksen jälkeen se loppui kuin seinään. Olin valtava. Vatsani oli valtava. Mutta vitsit miten rakastin sitä. Synnytys alkoi raskausviikolla 41+0 lapsiveden tihkumisella. Neuvolan mukaan oli tämä raskausviikko, mutta koska tunnen ovulaation tiesin viikon olevan 40+5. Jouduin osastolle odottelemaan synnytyksen käynnistymistä ja kuuden tunnin sekä vähän ronskimman sisätutkimuksen jälkeen alkoivat supistukset. Siitä reilu viisi tuntia ja maailman näki 4230 grammaa painava ja 51 senttiä pitkä, järkyttävän suurella tukalla ja suloisuudella varustettu tyttö. Keskimmäinen raskaus oli ihana. Ainakin näin neljän vuoden jälkeen. Se sai alkunsa äkkiä, neljännellä kierrolla. Kuitenkin se on pisin aika, kun plussaa on odotettu. Ensimmäinen oli iloinen yllätys ja kolmas ensimmäisestä kierrosta. Kyllä onnekas ja kiitollinen olen. Keskimmäinen raskaus oli helpoin, mutta vauvavuosi vaikein ja rankin. Kiitos refluksin. Silloin vannoin, että meidän lapset ovat tässä. Vaan kuinkas kävikään. Samana päivänä kun tuuheatukkainen vauvamme täyttää neljä, täyttää nuorin vauvamme puolitoistavuotta. Jollain tapaa kaipaan tuota masua. Ja taas en todellakaan. Voisin ottaa sen päiväksi takaisin ja sitten taas luopua. Ehkä påivän aikana muistaisin ettei ne neljän vuoden takaiset fiilikset ehkä olleet niin ruusuisia, kuin miltä nyt tuntuu. Neljä. Aika monta vuotta. Ja silti tuntuu, kun hän olisi syntynyt vasta eilen.

Avainsanat: olin nuori neste neljä muisto minä luopua lapsi kolmas kiitollinen kierros kaivata juhannus instagram iloinen ihana hän helppo gramma aika vanhemmuus synnytys raskaus oma elämä lapsiperhe yllätys vitsi vauvavuosi vauva varustaa vaiva työ tässä tyttö tunti tapa syntyä supistus sentti seinä raskausviikko päivä pystyä plussa pieni ottaa osasto onnekas


blogivirta.fi