Tänään on 17.07.2019 21:24 ja nimipäiviään viettävät: Ossi ja Ossian. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Tehtävänimikkeenä Laura:

Eniten kaipaan yksinäisyyttä

Julkaistu: · Päivitetty:

Kun vauva tulee taloon, koko elämä muuttuu. Minun elämäni muuttui 19-vuotiaasta yksin asuvasta bilettäjästä perheen äidiksi kertaheitolla. Okei olihan siinä 9 kuukautta aikaa totutella ajatukseen, mutta kuitenkin. Silloin 19 vuotiaana ajattelin, että eniten tulen kaipaamaan sitä vapautta ja vapaata menemistä omien halujen mukaan. Toki tätäkin varmasti olen kaivannut kovasti - varmasti enemmän silloin nuorempana yhden lapsen äitinä -, mutta tällä hetkellä voin sanoa kaipaavani eniten niitä pieniä arkisia asioita. Kaipaan sitä, että ruoan saisi tehdä rauhassa ilman, että toisella kädellä koitat vuorotellen sekoittaa lasagnen juusto- ja jauhelihakastiketta ja toisella kädellä pitelet jenkkakahvan päällä itkuista taaperoa. Kaipaan sitä, että kun siivoan, kukaan ei kulje perässä sotkemassa samaa tahtia. Kaipaan sitä, että siivouspäivän jälkeen koti pysyy edes hetken siistinä. Mutta kaikken eniten kaipaan yksinäisyyttä. Sitä, että saan edes hetken olla aivan yksin. Ilman, että minun pitää puhua jollekkin. Ilman, että ympärilläni on koko ajan hälinää. Äitiys on välillä yksinäistä. Varsinkin kotiäitiys. Mutta silti et saa oikeasti olla koskaan yksin. Aamulla, kun herään, minun herättää kainalossani nukkuva taapero. En saa edes silmiäni auki, ennen kuin minulla jo on seuraa. Joskus haaveilen yksinäisestä aamukahvista, mutta silloin saisin herätä aamuyöllä. Ja silloinkin olisi riski, että joku kolmesta herää kolisteluuni ja nousee kukonpierun aikaan. Sitten alkaa päivän touhut. Iloa, sissarusriitoja kotitöitä. Vasta yleensä päivälevon aikaan ehdin hetken hengähtää. Ehdin juomaan kupin kahvia ja ehkä katsomaan hetken jotain sarjaa tai tekemään tietokoneella töitä. Sitten alkaa sama rumba, joka rauhoittuu vasta illalla, kun lapset menevät nukkumaan. Sitten on aika hoitaa vähän parisuhdetta. Istua sohvalla, vaihtaa päivän kuulumiset ja ehkä yhdessä katsoa jotain leffaa ennen kuin uni tulee. Ei_koskaan_yksin. Yritän päivittäin saada edes sen pienen hetken jolloin saan olla vain ihan yksin hiljaa ajatusteni kanssa. Yleensä se on kauppareissu tai lenkki. Ja se riittää. Mutta jos se pieni hetki jää välistä, niin sen kyllä huomaa. Joskus käytän hetkeni niin, että laitan autoradion pauhaamaan ihan täysillä ja hoilaan kurkkusuorana. Joskus nautin vain hiljaisuudesta ja painan mutea. Joskus kuuntelen hyviä podcasteja, joskus kuuntelen metsän ääniä. Joskus jopa menen kaupassa vähän piiloon puolituttuja, jotta saisin olla vain ihan hiljaa. Myönnetään. Olen sosiaalinen ihminen ja kaipaan pävittäin ympärilleni seuraa ja ihmiskontakteja. Mutta kaipaan myös sitä yksinäisyyttä. En olisi koskaan arvannut, että tulen kaipaamaan sitä näin paljon. Vihasin nimittäin asua yksin ja elellä sinkkuna, koska jouduin olemaan niin paljon yksin. Ehkä sitä kaipaa vasta sitten, kun sitä ei koskaan ole. Eilen tajusin, että parin kuukauden päästä saan joka päivä viettää työmatkat yksin. Joka aamu saan juoda autossa rauhassa aamukahvini - kun ensin olen saanut tuskalla ja työllä kolmikkoni hoitoon ja eskariin - ja joka iltapäivä voin hetken vain olla ihan hiljaa yksin ajatusteni kanssa. Se on sitä arjen juhlaa.

Avainsanat: oma elämä minä arki ajatuksia ääni äitiys äiti yrittää yksin vuotias vanhemmuus puheenaihe riski päästä päivä puhua pitää pieni perhe parisuhde metsä lenkki leffa lapsi käsi kuukausi koti koko kauppareissu kauppa katsoa kaivata kahvi jää juusto juoda juhla jauhelihakastike istua iltapäivä ilta ihminen viettää vauva vapaus vaihtaa uni työ tietokone talo hoito hoitaa hetki herätä herättää elämä auto asua tahti taapero sosiaalinen sohva sinkku silmä sekoittaa sarja saada ruoka ajatus aika aamuyö aamu


blogivirta.fi