Tänään on 18.07.2019 22:12 ja nimipäiviään viettävät: Riikka, Fredrik, Fred ja Fredrika. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Kemppinen:

Kaiku

Julkaistu: · Päivitetty:

Taksikin oli jo lähtenyt ja olin katsonut, ettei kahvia ollut, vaikka kellonaikakaan ei sinänsä suosinut virkistäytymistä. Olin iltapäivällä hankkinut itseni Joensuun junaan Parikkalassa ja repinyt matkatavarat perässäni Parikkalassa alikulkutunnelin kautta ja sitten läpi puolen liikkuvan junan. Matkailu Keski-Suomeen ja sitten Savoon oli ollut tarkoitus mutta silti yllätys. Viime kesän oli istunut työhuoneessani, koska silloin sydänrytmit olivat alkaneet reistailla. Eivät ne nyt ole yhtään paremmat, mutta veruke on toinen. Kaksikymmentäviisi edellistä vuotta olivat kuluneet osin omaishoitajana, varsinaisesti kesästä 1989. En ollut tullut ajatelleeksi, etten ollut edes silloin itsekään kehuttavassa kunnossa. Olin lisännyt entisestään turmiollista toimintaa ja saavuttanut kirkkaaasti mielipuolisuuden asteen. Ehkä kirjoitan siitä joskus, ehkä en. Erään vuoden aikana julkaisin sata lehtikirjoitusta ja sitten väitöskirjan.  Mutta nyt muistin illalla, että kotinsa tuntee kaiusta. Ehkä havainto oli kouluvuosilta. Ehkä kysymyksessä olivat ne kesät, jolloin olin ollut pitkään poissa, kuten Lapissa. Kotiseudulla Järvellä ei oltu koskaan niin kauan. Sen ajan oloissa ja niin suurella perheellä tultiin kotiin ainakin pesemään pyykit. Pesukoneen poistoletku oli sininen. Mielestäni meille ei koskaan tullut lämmintä vettä vaan se puoli hoidettiin Junkers-merkkisellä kaasulämmittimellä. Nimi ainakin oli hieno. Pitkän kesän jälkeen päällimmäinen kodin tunne oli lattiavahan haju. Koska alakerrassa oli liiketiloja ja tämä elokuvateatteri, lattiat olivat meilläkin 30-luvun korkkimattoa, ja ainakin joku joskus myös vahasi ne. Muistan työkalun mutta ennen kaikkea hajun. Se kuului kotiin aivan yhtä kiinteästi kuin lysoli sairaaloihin, jollaista meidän paikkakunnallamme ei tosin ollut. Onneksi sain pesäpallon. Sen toi tuliaisiksi ystäväni Latvala. Huoneissa on umpisokkeli ja palaparketti. Paiskon palloa lattiaan ja kuulen äänestä, mitä ympärillä on. Tässä huoneessa on laudasta tehty pinnoite, jonka alla on koolaus. Pallo kimpoilee yllättävästi. Kaiku vaihtelee, mutta kuulen kyllä, onko kirjakasseja asiattomissa paikoissa. Musiikin kuuntelemisen keinoja siirrän puheeseen. Se ei ole helppoa, koska puheen yläsävelsarja on huonommin harjoitettu kuin soiton. Silti sanan melodian tunnistaa ja sitä käytetään myös tietoisesti. ”Niin” ja ”niin” ovat aivan eri asioita väitettäessä ja tunnustettaessa. Ellei haju olisi sekin niin kertova, voisin luvata kokeilla silmät sidottuina, kuulenko missä talossa tai huoneessa ollaan. Luulisin erottavani sen, mutta voi se olla myös vain vilkkaan mielikuvituksen tuotetta. Eikä niin sanottuja hälyjä, kuten pesäpallon kopsahdusta, ole tietääkseni tutkittu eikä ainakaan kirjoitettu nuoteiksi. Silti hätkähdän mielihyvästä, kun kuulen Tulosruudusta todella nasevan pallon äänen. Sanovat että pesä- ja jalkapallo ovat pientä verrattuna siihen iloon, jonka tuottaa täydellisesti osuvan golfpallon ääni. Ja hauskasta tennispallokin molskahtaa, kun joku ammattilainen syöttää ässän. Itse kaipaan joskus taitavaa takomista. En ehkä ole kuullut sellaista luonnossa puoleen vuosisataan. Oikeassa, mustassa pajassa seppä aina kilautti kahdesti ennen kuin löi hehkuvaa rautaa kunnolla. Se se oli ääni, ja mikä rytmi! Eli terveisiä maalta. Suunnittelin ryhtyväni myymään ison järvenselän liplatusta kiinalaisille. Joka ei siihen ääneen mielly, terve ei liene. Kemppinen Blog

Avainsanat: muistelo ääni äänestäminen suomi sininen seppä sairaala rauta pyykit puoli pesä pesukone pallo ässä ystävä yllätys kahvi järvi juna julkaista joensuu jalkapallo ilta huone hieno havainto hankkia haju blog ammattilainen alakerta väitöskirja voi tässä työkalu tutkittu tuottaa tunne tuliainen toiminta tietoinen terve tarkoitus talo syöttää onni onko olin nimi musiikki muisti mitä mielikuvitus matkailu maalta luvata luonto latvala lattia lappi kysymys koti kokeilla kirjoitettu kesä kemppinen kaivata


blogivirta.fi