Tänään on 17.08.2019 23:47 ja nimipäiviään viettävät: Verneri, Verner ja Veronika. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Kahden maailman välissä -kö?:

Aika rientää kovin nopeasti

Julkaistu: · Päivitetty:

Näin kauan kesti, ennen kuin vihdoin tartuin toimeen ja ryhdyin päivittämään tätä blogiani. Olen monen monta kertaa ajatellut, että nyt, tänään sen teen. Ja kuinkas sitten on käynytkään? On vain jäänyt päivittämättä, en ole saanut aikaiseksi vaikka olisin kuinka halunnut. Masennus on vienyt voiton tässäkin asiassa, ikävä kyllä. Olen pitänyt tapanani kirjoitella asioita elämästäni omiin tiedostoihini. Kirjoittaminen on ollut minulle purkautumiskeino jo monia vuosia. Nyt on kuitenkin ollut täydellinen katkos, en ole kirjoittanut mitään, mihinkään. Olen ollut täysin jumissa kirjoittamisen (-kin) suhteen. Olen ollut myös täynnä ajatuksia, tunteita ja mietteitä, mutta mitään en ole pystynyt kirjaamaan ylös. Mielialani on vaihdellut 'syvältä suosta onneen', toki välissä on ollut sitä ns. normaaliakin elämää. Onneksi. Minulla on ollut ongelmia terveyteni kanssa ja olen joutunut turvautumaan lääkärin apuun. On ollut hämmentävää huomata, että lääkärille vakaumukseni on ollut jonkinlainen 'ongelma' tai ehkäpä vain jokin mysteerio. On tiettyjä asioita joita en vakaumukseni vuoksi tee, eikä lääkärini ole kyennyt näitä asioita ymmärtämään. Terveydentilastani ja tilanteeni vakavuudesta huolimatta olen muutaman kerran jopa naurahtanut lääkärin kommenteille. Ihminen, joka ei ole kokenut omakohtaista sydämen uskoa, ei tosiaankaan voi ymmärtää asiaa. Minulle on tullut välillä jopa sellainen olo, että lääkärin mielestä ongelmani on vakaumukseni! Voi hyvänen aika sentään! Kunpa löytäisin sanat, joilla voisin kertoa lääkärillenikin, että uskoni on se asia, mikä ylipäätään pitää minut elossa. Elämäni tärkein asia, johon voin luottaa ja uskoa silloinkin, kun kaikki muu ottaa koville, kun Taivaan Isä minua oikein kovasti koettelee. Joka ikinen kerta, kun puhuja tai joku ystäväni tarjoaa minulle evankeliumia ja otan sen kiitollisena ja nöyränä vastaan, saan tunnolleni rauhan. Täysin riippumatta maailmasta tai mistään sen vaiheista. Vaikeuksista huolimatta minä uskon. Minä haluan uskoa.  

Avainsanat: kirjoittaminen kirjoittaa kertoa jonkinlainen ikävä ihminen huomata täydellinen tunne teen tee sydän suhde rauha puhuja pitää ottaa onni olo muutama muu minä masennus maailma lääkäri elämä elossa blogi apu aika ystävä ymmärtää voi uskoa


blogivirta.fi