Tänään on 19.07.2019 17:52 ja nimipäiviään viettävät: Sari, Saara, Sara, Salla, Salli ja Sally. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Kylväjä-blogi:

Hyvä – ei yksikään

Julkaistu: · Päivitetty:

Jukka Norvannon opetus Lähetyksen kesäpäivillä Hyvinkäällä lauantaina 15.6.2019. Mitä hyvällä tarkoitetaan? Raamattutunnin otsikossa väitetään, ettei yksikään ole hyvä. Ja ilmaisulla tarkoitetaan tietenkin meitä ihmisiä. Sellainen väite on omiaan herättämään vastaväitteitä. Monikin sanoo tuntevansa tai ainakin tienneensä ihmisiä, jotka ovat olleet esimerkillisiä ja kaikin puolin kunnon ihmisiä. He eivät ole rellestäneet kaduilla, eivät ole puhuneet pahaa lähimmäisistään edes heidän selkänsä takana, ja he ovat jopa maksaneet nurkumatta veronsa. He ovat olleet todellisia mallikansalaisia. Siis hyviä ihmisiä. Jos sinun tuttavapiiriisi kuuluu tällaisia ihmisiä, niin saat olla kiitollinen heistä. Sellaisia ihmisiä todella tarvitaan tämänkin maan rakentamiseksi. Heistä epäilemättä voitaisiin sanoa ainakin niin, että he ovat aika hyviä ihmisiksi. Mutta ovatko he kuitenkaan hyviä? Entäpä toisiko hyvä määrittelyyn ongelmaan ratkaisu tämän kaupungin nimestä, jossa näitä lähetyksen kesäpäiviä vietämme? Onko Hyvinkää niin hyvä paikka asua, että sille on päätetty antaa nimikin, joka näyttäisi viittaavan hyvää? Se tie ei johda kovin pitkälle, sillä taustalla taitaa olla vanha ruotsinkielinen sanoa Höffinge, joka puolestaan lienee tarkoittanut heinäniittyä. Vastaus hyvä-kysymykseen taitaa lopultakin riippua siitä, miten meidän pitäisi määritellä sana hyvä tai oikeastaan hyvä ihminen. Veikkaisinpa, että jos tekisimme suomalaisten parissa gallup-kyselyn siitä, miten hyvä ihminen pitäisi määritellä, niin määritelmissä olisi aikamoinen kirjo. Yhteistä kaikille määritelmille saattaisi olla se, että hyvän ihmisen määritelmässä olisivat mukana ihmisen teot tai ehkä myös tekemättä jättämiset. Ja selvää on, että kun ajattelemme tekoja, niin niiden arvioinnissa meillä jokaisella on vaatimukset hieman eri kohdassa. Pohdiskelen näitä asioita siitä syystä, että vaikka Raamatussa ei näytä olevan lainkaan epäselvyyttä ihmisen hyvyydestä, meillä ihmisillä on sitäkin enemmän. Sellainen epäselvyys näytti olleen myös sillä ihmisellä, joka joitakin vuosia sitten soitti minulle ja ilmeisen rehellisen kuuloisesti sanoi, ettei hän omasta mielestään ole tehnyt elämässään mitään syntiä. Hän ei varmaankaan ole ainoa, joka ajattelee tai on ainakin ajatellut samaan tapaan. Syynä sellaiseen ajatteluun on varmaankin se, että ihmiset luonnostaan ajattelevat vääryyksinä lähinnä niitä asioita, jotka nostetaan esille ns. lain taulujen toisessa taulussa eli kymmenen käskyn kohdissa neljännestä kymmeneen. Sen sijaan lain ensimmäisessä lain taulussa olevia käskyjä ei niin helposti tulla ajatelleeksi syntiä pohdittaessa. Niinpä kysyinkin tuolta soittajalta, mitä hän ajattelee ensimmäiseksi aamulla sängyssä herätessään. Hän sanoi, että varmaakin sitä, että pitää mennä vessaan. Totesin siihen, että Jumalan käskyjen mukaan meidän tulee rakastaa joka hetki elämässämme Jumalaa yli kaiken, siis enemmän kuin vessassa käyntiäkin. Se, ettei meillä aamulla herätessämme ole ensimmäisenä mielessä Jumala ja hänen kunniansa etsiminen, paljastaa meidät syntisiksi. Ehkäpä mietit, kenelläpä olisi Jumala ja hänen kunniansa etsiminen aina ensimmäisenä mielessä, ja niin tehdessäsi alat kulkea samaan suuntaan kuin Paavali Roomalaiskirjeessä. Tämän raamattuopetuksen aihehan ”Hyvä – ei yksikään” on näet otettu Paavalin kirjeestä roomalaisille. Roomalaiskirjettähän voidaan kutsua jopa Evankeliumiksi Paavalin mukaan – niin kuin Timo Eskola tekee Roomalaiskirjeen selitysteoksessaan. Roomalaiskirjeessä Paavali siis kirjoittaa Rooman seurakunnalle, mistä Jeesuksen valmistamassa pelastuksessa on kysymys. Kirjeessään hän yhä uudelleen ottaa perusteeksi Vanhan testamentin kirjoituksia. Ne jakeet, joissa Paavali paljastaa meidän syntiämme eli kuvaa ihmiskuntaa Jumalan sanan pohjalta, kuuluvat vielä oikeastaan Roomalaiskirjeen johdanto-osaan. Kirjeensä alussa hän kertoo paitsi siitä, että hänet Jeesus on valinnut apostolikseen ja oikeastaan orjakseen, myös siitä, miksi kaikki ihmiset, niin juutalaiset kuin kaikkiin muihinkin kansoihin kuuluvat ihmiset tarvitsevat kuulla hyvän uutisen eli evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta. Syy on selvä: maan päällä ei ole ainoatakaan ihmistä, joka omasta halustaan tahtoisi päästä Jumalan yhteyteen tai joka olisi niin hyvä, että voisi omien ominaisuuksiensa tai tekojensa perusteella tulla Jumalan hyväksymäksi. Millaisia me olemme? Paavali kirjoittaa näissä syntisyyttämme paljastavissa Roomalaiskirjeen kolmannen luvun jakeissa 9–18 näin: ”Miten siis on? Olemmeko me muita parempia? Emme lainkaan. Olen jo esittänyt sen syytöksen, että kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin, ovat synnin vallassa. Onhan kirjoitettu: – Ei ole yhtäkään vanhurskasta, ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, heidän kielensä puhuu petollisesti, huultensa takana heillä on kyykäärmeen myrkkyä, heidän suunsa on täynnä katkeria kirouksia. Nopein jaloin he rientävät vuodattamaan verta, tuhoa ja kurjuutta he jättävät jälkeensä. Rauhan tietä he eivät tunne, jumalanpelko on heille vieras.” Tässä ihmisten kuvauksessaan Paavali lainaa useita Psalmeja, kuten Psalmia 5, 10, 14 ja 140 sekä myös Jesajan kirjaa. Hän siis ikään tiivistää uudeksi kokonaisuudeksi sen, mitä eri puolilla Vanhaa testamenttia sanotaan meistä ihmisistä. Yksikään ihminen ei siis edes etsii Jumalaa eikä ole yhtäkään ihmistä, joka tekee hyvää eikä niin ollen myöskään yhtä ainoaa vanhurskasta eli Jumalalle kelvollista ihmistä. Tämä on siis ollut ihmiskunnan ongelma alkulankeemuksesta asti. Silloinhan me Aadamissa ja Eevassa päätimme luottaa enemmän käärmeen tulkintaan Jumalan sanasta kuin Jumalan sanaan. Siksi ihminen nykyäänkin luonnostaan kavahtaa ajatusta joutua Jumalan kanssa tekemisiin. Hän tietää mielestään itse paremmin, mikä on hänelle hyväksi, eikä niin tehdessään lainkaan tule ajatelleeksi, että sen vakaumuksen hän on saanut käärmeeltä eli Paholaiselta. Kuka meitä taluttaa ja vie? Niinpä, kun me olemme luonnostamme Paholaisen fan-klubin jäseniä, on aivan luonnollista, ettemme tahdo joutua pyhän Jumalan eteen. Olemme siis samassa tilanteessa kuin Aadam ja Eeva lankeemuksensa jälkeen: kun he tajusivat Jumalan lähestyvän heitä, he koettivat piiloutua häneltä paratiisin puiden sekaan. Ajatus Jumalan eteen joutumisesta oli langenneille ihmisille kauhistus. Siksi puhe Jumalasta ja varsinkaan Jeesukseen uskomisesta ei ole muodissa. Siksi edelleenkin maailman vainotuin ihmisryhmä ovat kristityt, sillä kristittyjen vähemmän suosittuihin piirteisiin kuuluu se, että he kertovat toisillekin ihmisille Jeesuksesta ja välittävät niin tehdessään tälle maailmalle viestiä siitä, että jokainen ihminen on luonnostaan erossa Jumalasta ja kulkemassa siksi Paholaisen talutusnuorassa kohti kuolemaa. Paholainen ei tietenkään tahdo, että hänen talutusnuorassaan kulkevat ihmiset tajuaisivat todellisen tilanteensa, ja siksi hän yllyttää vallassaan olevia ihmisiä vastustamaan väkivalloinkin kristittyjä. Pimeyden verho Kun Jesaja ennakoiden kuvaa luvussa 25, mitä Jeesuksen pelastustyö merkitsee, hän kirjoittaa jakeissa 7–9: ” Tällä vuorella hän repäisee pois verhon, verhon kaikkien kansojen yltä, vaatteen joka on levitetty niiden ylle. Kuolema on nielty ainiaaksi. Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä kaikkialla maan päällä. Näin on Herra puhunut. Sinä päivänä sanotaan: Tämä on meidän Jumalamme! Häneen me panimme toivomme, ja hän pelasti meidät. Tämä on Herra, häneen me kiinnitämme toivomme, iloitkaamme ja riemuitkaamme! Hän pelastaa meidät.’” Näillä sanoilla profeetta Jesaja auttaa meitä ymmärtämään jotain siitä pimeydestä, jonka keskellä me luonnostamme elämme. Hän paljastaa näissä jakeissa sen, mitä syntiinlankeemuksessa aikoinaan tapahtui. Koko ihmiskunnan ja ehkäpä koko luomakunnankin ylle laskeutui ikään kuin verho, joka on saanut aikaan sen, ettemme kykene enää näkemään selvästi maailmaa sellaisena kuin se on. Siksi emme näe myöskään sitä, että olemme luonnostamme Paholaisen ohjauksessa, ja pidämme jopa haluttomuuttamme kuunnella puhetta Jumalasta ja hänen tahdostaan jollain tavalla luonnollisena osana ihmisen elämää. Luomakuntakin huokaa Siihen, että koko luomakuntakin taitaa olla pimeyden verhon alaisuudessa viittaa Paavalin toteamus tämän saman Roomalaiskirjeen luvussa kahdeksan jakeissa 19–22: ”Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä. Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka se on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsisi kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa.” On oikeastaan mielenkiintoista, että lähes koko ihmiskunta tuntuu aikanamme ikään kuin havahtuneen tähän luomakunnan huokaamiseen. Siitähän ilmastonmuutospuheissa on kysymys. Ihmiset pelkäävät tulevaa. Sen sijaan sitä he eivät näytä muistavan, että luonnonkin pahoinvointi johtuu viime kädessä syntiinlankeemuksesta. Me emme elä emme toimi oikein sen enempää suhteessa lähimmäisiimme kuin luomakuntaankaan laajemmin. Syntiinlankeemuksen ja luomakunnan huokaamisen yhteyden tajuaminen voisi kuitenkin tuoda mukanaan myös toivon, josta Paavali kirjoitti lainaamissani jakeissa. Hänhän totesi: ”Luomakunnalla on kuitenkin toivo.” Nämä sanat viittaavat niihin lupauksen sanoihin, jotka Jumala lausui käärmeelle jakeessa 1. Moos. 3:15: ”Ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.” Tämä ihminen, josta Jumala puhuu, tarkoitti tietenkin ihmiseksi syntynyttä Jumalaa, Jeesusta, joka ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan voitti ihmiskunnan puolesta käärmeen eli Paholaisen vallan ja niin myös synnin ja kuoleman mahdin. Ennen näiden toivon ja lupauksen sanojen lausumista puiden taakse piiloutuneet, langenneet ihmiset olivat tulleet esiin piilostaan ja kohdanneet Luojansa, jonka edessä he olivat saaneet kertoa, miksi olivat pelänneet hänen kohtaamistaan. Synti oli siis tunnustettu. Eivätkä he piilostaankaan esiin olisi tulleet, jollei Jumala olisi kutsunut heitä. Ja tokihan Jumala hyvinkin tarkkaan tiesi ja näki, minkälaiseen piiloon nämä hänen luomansa ihmiset olivat etsiytyneet. Miten Jumala katsoo meitä? Minusta näyttää siltä, että aikoinaan myös Job pohti kysymystä siitä, millä tavoin Jumala katsoo meitä ihmisiä. Hän näet kysyy jakeessa Job 10:4: ”Onko sinulla samanlaiset silmät kuin meillä, näetkö sinä samalla tavoin kuin ihminen näkee?” Jobin kysymys on epäilemättä monen muunkin ihmisen kysymys. Näkeekö Jumala minut todella jo nyt? Tietääkö hän, mitä ajattelen ja tunnen? Näkeekö hän asiat myös ihmisen näkökulmasta? Ymmärtääkö hän, millaista on olla ihminen? Me voisimme sanoa Jobille, että hänen kysymykseensä on vastattu: Jumala on tosiaankin tullut ihmiseksi. Siksi hän tietää tarkalleen, miltä meistä milloinkin tuntuu ja hän näkee myös halumme piiloutua. Mutta Jumala näkee asiat myös laajemmin. Hän arvioi asioita myös ikuisuusnäkökulmasta eikä niin kuin me ihmiset, jotka ajattelemme lähinnä vain tätä nykyistä elämää. Siksi hän auttaa meitä näkemään myös syntimme ja sen, ettei yksikään ihminen täytä Jumalan mittapuita. Jobin sanoista paljastuu ihmisen ikävä Jumalan syliin, hänen lähelleen. Sen kaipauksen saa lopultakin aikaan Jumalan kutsu. Se sai ensimmäiset ihmisen tulemaan esiin ja lopulta kuulemaan myös käärmeelle annetun tuomion sanan. Jumalan ihmiseksi tulon ihme on lopultakin ihmiskunnan suurin lohdun aihe. Anselm Canterburyläinen, joka eli 1000-luvulla, kysyy syytä Jumalan ihmiseksi tuloon jo kirjansa nimessä Cur deus homo? eli Miksi Jumala tuli ihmiseksi? Teoksessaan hän tiivistää vastauksen Jumalan ihmiseksi tulon syystä yhteen ainoaan sanaan: sovitus. Me tarvitsimme syntiemme sovittajaa, sillä yksikään meistä ei ole hyvä. Siksi tarvitsemme Herraa Jeesusta syntiemme sovittajaksi. Sellainen hän myös tahtoi olla ja kykeni olemaan. Ainoana hyvänä eli synnittömänä hän oli vapaa lain kirouksesta. Siksi hän saattoi ottaa päälleen sen kirouksen, joka oli kohdannut ihmiskuntaa alkulankeemuksesta asti. Ja koska Jeesus oli synnitön, hän kykeni verensä hinnalla myös lunastamaan meidät vapaiksi. Sitä pelastustyötään Herra Jeesus ei olisi voinut tehdä syntymättä maailmaan ihmiseksi eli meidän kaltaiseksemme, tai Ruutin kirjan sanontoja mukaillen lähisukulaiseksemme. Kristikunnassakin onkin jo alusta alkaen nähty seimen vierellä myös karkea risti. Vapahtaja tuli maailmaan kuollakseen puolestamme. Kutsu uskoa Jeesukseen Jumalan kutsu saa nykyäänkin aikaan ihmisessä levottomuutta ja tyytymättömyyttä elämäntilanteeseensa. Siitä alkaa usein etsintä, joka tyydyttyy lopulta vasta, kun ihminen kohtaa Luojansa. Kutsu uskoa Jeesukseen on voimassa tälläkin hetkellä. Sinä, joka tiedät ja tunnet Jumalan kutsuvan, saat tässä hetkessä uskoa Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen tähden kaikki syntisi anteeksiannetuiksi. Sinä, joka tajuat, ettet ole osannut elää tätä elämään, niin kuin sitä tulee elää, saat tässä hetkessä uskoa Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen tähden kaikki syntisi anteeksiannetuiksi. Sinä, joka olet tähän päivään asti tahtonut seurata Jeesusta ja uskoa häneen, mutta olet yhä uudelleen langennut rakkaudettomuuden, itsekkyyden, monenlaisten himojen ja itsesi korottamisen tai väheksymisen synteihin, saat tässä hetkessä uskoa Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen tähden kaikki syntisi anteeksiannetuiksi. Sillä niin on kuin Paavali kirjoittaa: ” Ei ole yhtäkään vanhurskasta, ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan.” Hyvä ystävä. Tämähän tarkoittaa sitä, että sinä et siis ole sellainen, joka Jumalan mittapuiden mukaan tekee hyvää, niin kuin en ole minäkään. Miksi Paavali, jonka kaiketi pitäisi julistaa hyvää uutista, evankeliumia, vie meidät näin ahtaalle, epätoivon partaalle? Miksi fariseus ei pyydä apua? Oletko tullut ajatelleeksi, miksi evankeliumin sivuilla ei kerrota monestakaan fariseuksesta eikä yhdestäkään saddukeuksesta, joka olisi tullut Jeesuksen luo pyytämään tältä apua? Oletko tullut pohtineeksi, miksi Jeesus sanoo rikkaalle nuorukaiselle, joka oli mielestään täyttänyt lain vaatimukset: ”Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille.- - Tule sitten ja seuraa minua” (Matt. 19:21). Oletko miettinyt, miksi Jeesus jyrähtää aikansa uskonnollisille johtajille jakeessa Matt. 23:26 : ”Sinä sokea fariseus, puhdista malja ensin sisältä, muuten sitä ei saa ulkopuoleltakaan puhtaaksi!” Eiköhän tuo viimeksi lainaamani jae kerro syyn Jeesuksen voimakkaisiin sanoihin: ihminen on luonnostaan sokea. Hän ei siis näe todellisuutta sellaisena kuin se on. Siksi hän ei näe myöskään itseään sellaisena, joka hän todellisuudessa on: Paholaisen pettämä, pimeyden verhon sokeuttama syntinen ihminen, joka ei tule omillaan toimeen. Itseämme emme pääse pakoon Ihmisen sokeus tulee näkyviin yllättävissäkin tilanteissa. Silloin, kun ensimmäisiä ihmisiä lähetettiin avaruuteen, heidät avaruudesta palattuaan asetettiin joksikin aikaa karanteeniin, jotta voitaisiin varmistua siitä, ettei avaruudesta ollut tarttunut heihin pöpöjä, jotka voisivat tartuttaa muita. Sen sijaan kukaan ei tuntunut kantavan huolta siitä, mitä nämä ihmiset veivät avaruuteen. Siinä oli kysymys vähän samasta asiasta, jonka eräs munkki kohtasi kerran. Vihastunut munkki Olipa kerran luostarissa munkki, joka helposti ärsyyntyi kaikesta, otti siis "nokkaansa", kuten on tapana sanoa. Vihdoin hänen kärsimättömyytensä sai niin suuren vallan, että hän jätti luostarin ja siirtyi synkkään, yksinäiseen korpeen. Siellä hän toivoi saavansa elää levossa ja rauhassa, vapaana kaikista häiriöistä, jotka uhkasivat mielenrauhaa, ja vapaana kaikista näistä johtuvista synneistäkin. Niinpä hän eleli metsässään ja meni kerran saviastiallaan lähteestä vettä noutamaan. Sattuikin sellainen tavallinen vahinko kuin että astia vahingossa kaatui ja vesi tietenkin valui maahan. Mutta munkkipa suuttui niin, että löi koko saviastian maahan ja kappaleiksi, ikään kuin nyt saviastia olisi ollut itse syypää kaatumiseensa. Kun munkki rauhoittui, niin huomasi hän heti minkä vahingon oli itsellensä aiheuttanut rikkomalla syyttä suotta hyvän saviastiansa. Samassa hänelle myös selvisi, ettei suinkaan hänen munkkiveljissään eikä muissakaan ihmisissä ollut syytä siihen, että hän kiihtyi ja tuli vihaiseksi. Ei, vaan hänen oma turmeltunut luontonsa, syntinen lihansa ja verensä, ne olivat syynä kaikkeen. Niinpä hän palasikin katuvana luostariin, oppi hillitsemään itsensä ja oli kärsivällinen muita kohtaan. Itseämme emme tosiaankaan pääse pakoon. Vihastuneen munkin tarinassa näytti tosin olleen onnellinen loppu. Ainakin hänen munkkitoverinsa varmaankin iloitsivat vähemmän kärttyisästä toveristaan. Mutta toki kokonaan toinen asia on, tuliko hänestä hyvä ihminen. Eiköpähän hänkin meidän tavoin tarvinnut jatkossakin lohdutusta siitä sanomasta, jota Paavalikin kirjeessään varsinaisesti tahtoi tuoda esiin. Muurin murtaja Apostoli näet toteaa sen jälkeen, kun on ensin Psalmien kirjaa ja Jesajaa lainaten kertonut millaisia me ihmiset luonnostamme olemme jakeissa Room. 3:19–20 seuraavaa: ”Me tiedämme, että lain sanat kohdistuvat niihin, joilla on laki. Näin ei kukaan voi väittää vastaan, vaan koko maailma joutuu Jumalan tuomion alaiseksi. Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on.” Paavali on toisin sanoen julistanut meille Jumalan lakia kaikessa ehdottomuudessaan. Huomasit ehkä, ettei Paavalin lain julistuksessa ollut mukana yhtään imperatiivia eli käskymuotoa. Hän ei siis antanut näissä Psalmeissa ja Jesajasta lainaamissaan jakeissa ainoatakaan käskyä meille. Sen sijaan hän käyttää koko ajan indikatiivia eli tositapaa. Hän siis sanoo, millaisia me jo nyt olemme. Hän toisin sanoen kertoi, millaisia me olemme. Jos hän olisi antanut meille tässä käskyjä ja kehotuksia koettaa rakastaa enemmän ja olla parempia ihmisiä, meille olisi voinut jäädä sellainen kuvitelma, että oikein kovasti yrittämällä voisimme onnistuakin siinä. Mutta nyt, kun hän suoraan kertoo, millaisia me olemme, me olemme kuin katiskaan jääneitä kaloja, jotka koetamme turhaan etsiä ulospääsyä. Tai jos haluat, me olemme ikään kuin mies, joka on tiellään kohdannut ylipääsemättömän muurin, jota hän turhaan koettaa saada särkymään. Jumalan laki ei ole näet milloinkaan tyytyväinen meihin. Vaikka olisimme kuinka hyvin tehneet jonkin asian, joudumme myöntämään, että olisimme voineet tehdä sen paremminkin. Lain edessä on vähän sama tilanne kuin minulla, kun kerran oli käynyt sellainen ihme koulussa, että sain matematiikan kokeesta kymppi miikan. Kun innoissani riensin kotiin näyttämän koetulostani äidilleni, tämä sanoi vain: ”Onhan tuossa vielä tuo miinus.” Ei sitä voinut kiistää. Se oli totuus. Sellainen Jumalan lakikin on. Se kertoo, ettei yrityksemme ole koskaan tarpeeksi hyvä. Olemme siis ansassa. Meidät on punnittu ja köykäisiksi havaittu. Mitä enää voimme tehdä? Mitä tehdä umpikujassa? Mitä voi tehdä ihminen, joka tajuaa, ettei hyvä ole yksikään, ei edes hän? Mitä voi tehdä umpikujaan joutunut ihminen. Eiköhän vastaus ole selvä? Hänen toivonsa on siinä, että joku toinen tulee hänen avukseen, sellainen, joka ei ole itse joutunut ansaan. Sellainen, josta voidaan sanoa: Vain yksi on hyvä. Jeesus ei ole umpikujassa. Siksi hän voi ja tahtoo auttaa meitä, jotka emme voi auttaa itseämme!

Avainsanat: yhteys voida voima voi viesti vieras vessa vesi vero verho vastaus vapaus raamattuopetus raamattu lähetyksenkesäpäivät äiti ystävä ylle vapaa vanha valita vahinko uskoa tässä tuomio tuoda tuntea tunne vaatimus uutinen tuli tuho totuus toivo todellisuus timo tilanne tietää tie testamentti teko teos tehtävä tavallinen tarkoittaa tarina tapahtua tahdo sänky syy synti sokea sivu sinä seurata selkä seimen sanonta sana saada ruotsinkielinen rooma risti nykyinen nostaa rauha ratkaisu rakastaa raha päättää päästä päivä pyhä puiden puhe profeetta pitää pimeys pelastaa paratiisi paikka paholainen pahoinvointi paavali ottaa otsikko oppi opetus opettaa onnellinen nimi määrittää myrkky muuri muoti munkki mitä mies onko ongelma odottaa näyttää mielenrauha me matt matematiikka malja maailma lupaus luostari luonto luonnollinen luoda levottomuus lausua laki laina käärme käyttää käsi kyynel kysyy kysymys kysely kymppi kuvata kuunnella kuulla kutsu kurjuus kuolema kulkea kristitty koko kohdassa klubi kirjoitus kirjoittaa kirjoitettu ihminen ihme häntä hän hyvinkää huomata hinta hetki herra hauta gallup fan evankeliumi etsiä elämä eeva avoin avaruus auttaa asua jeesus jatko ikävä ihmiskunta kirja kiitollinen kesäpäivä kertoa kaupunki kasvo kansa kala kahdeksan katu jäsen juutalainen jumala julistaa jukka joutua jokainen job anna alusta alku ajatus ainoa aika aiheuttaa aihe astia apostoli antaa


blogivirta.fi