Tänään on 19.07.2019 03:09 ja nimipäiviään viettävät: Sari, Saara, Sara, Salla, Salli ja Sally. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Ihan oikea blogi?:

VIRKATTU SELKÄREPPU

Julkaistu: · Päivitetty:

En enää muista kuinka kauan olen suunnitellut selkärepun virkkausta. Ainakin pari vuotta, ehkä kolme? Tänä keväänä sen virkkaus alkoi tulla ajankohtaiseksi, kun vanha selkäreppuni alkoi revetä liitoksistaan. Tarvitsen reppua varsinkin kesäisin paljon, kun reissaamme poikien kanssa Tampereelle viikottain ja vilkkaiden poikien kanssa minulla on oltava kädet vapaana. Repussa kulkee mukana aina vesipullo, eväät ja tietysti se tärkein, kässäpussi!   Repussa on vetuketjullinen sivutasku ja nepparilla kiinnitettävä läppä, joka peittää nyörillä kiristettävän suuaukon. Reppu on koottu 79 isoäidinneliöistä, jotka yhdistin toisiinsa samalla, kun virkkasin viimeistä kerrosta. Repun pohja on kaksinkertaisella langalla virkattu soikio. Olkahihnojen isoäidinneliöiden alle ompelin maton kanttausnauhan, joka estää olkahihnoja venymästä. Olkahihnat saa säädettyä. Ne jatkuvat nauhalla, joka pujotetaan repun alareunasta tulevien D-lenkkien läpi. Repun kantokahvana on kaksinkerroin taiteltu maton kanttausnauha. Koko reppu on vuoritettu puuvillakankaalla. Ompelin vuoren koneella ja kiinnitin sen käsin laukun reunoihin. Suuaukkoon vasaroin metallirenkaat, joissa kulkee puuvillainen nyöri. Vuori tekee repusta siistin ja ryhdikkään. Se myös varmistaa, ettei repusta pääse mitään karkuteille. Vetuketjulla suljettavan sivutaskun vuoren ompelussa meinasin nyrjäyttää aivoni, mutta ihmeekseni selvisin siitäkin. Reppu on virkattu Dropsin Muskatista nelosen koukulla. Muskat on egyptiläistä merseroitua puuvillaa, jossa on aivan mieletön värivalikoima. Kauniiden värien lisäksi se on kestävää, jonka vuoksi valitsin sen juuri tähän työhön. Lankamenekkiä en huomannut merkitä, enkä muistanut punnata reppua ennen vuoren kiinnitystä, joten en osaa varmaksi sanoa, että paljonko lankaa meni. Repun virkkaus osoittautui niin vaikeaksi, että välillä tuntui, etten saa sitä ikinä valmiiksi. Isoäidinneliöt virkattuani jouduin koko ajan miettimään, että mitä yhdistän ja missä vaiheessa. Miten laitan nauhat ja kuinka ompelen vuoren. Lopputulos oli kuitenkin kaikkien niiden lukuisten purkaamisten arvoista! Sain repun, jonka tunnistan omakseni ja jollaista ei ihan heti toista kävele vastaan. Ainoa mikä minua harmittaa on se, että miksi en huomannut tehdä repun läppään taskua. Se olisi sopinut siihen niin hyvin. On taas se aika, kun vetäydyn blogista takavasemmalle. Kesä on niin lyhyt ja kaunis, etten halua menettää siitä hetkeäkään. Värjäilen, virkkaan ja seikkailen pikkuväen kanssa kuukauden päivät ja palaan elokuun puolella! Mukavaa kesää sinulle ja paljon aurinkoisia päiviä!

Avainsanat: virkkaus virkatut laukut väri vuori virkata virkattu vanha vaihe työ tuntua tampere sopia reppu lyhyt lopputulos laukku pohja pari ompelu mitä mieletön merkitä menettää puuvilla poika kesä kerrosta kaunis eväs elokuu blogi ainoa aika lanka käsi kuukausi koukku koota koko


blogivirta.fi