Tänään on 20.07.2019 22:46 ja nimipäiviään viettävät: Marketta, Maarit, Reetta, Reeta, Maaret, Margareeta, Margareta, Margit, Marit, Greta ja Gretel. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Muna vai Kana:

Tiettömän taipaleen takana

Julkaistu: · Päivitetty:

Heinäkuun puoliväli ja kirjoitusta vaihteeksi kerrostalolta. Välillä on vähän ristiriitaista tunnetta asumisen suhteen, mutta siis ihan vähän vain. Kun toisaalta on kiva olla maalla, mutta sitten tämä kunnon koti on nyt kuitenkin täällä kerrostalossa. No, olen nyt vain kiitollinen että on koti ja maallakin välillä paikka missä olla, ettei ole kyllä mitään aiheita valitukseen, vaan päinvastoin. Vaikka ei silti, voihan tämäkin olla jotakin Jumalan valmistavaa työtä siihen, että jos kuitenkin joskus vielä asuisi muuallakin kuin täällä kerrostalossa. Välillä on kyllä muutenkin pää niin pyörällä ja sekaisin, että hoh hoijaa. Se on aika väsyttävää. Nyt ainakin kovasti kaipaisi rauhaa vain mieleen ja kykyä jättää Jumalan käsiin aivan kaikki murehtimatta yhtään mistään. Irrottaminen on vaikeaa ja helposti sekaantuu muidenkin asioihin aivan väärällä tavalla. Kunpa voisi enemmän keskittyä omiin asioihin ja omaan elämäänsä ja niin paljon vähemmän toisten juttuihin. Mutta se on kiva, että tuntuu että asioita tapahtuu. Vaikkakin pinnan alla, mutta kuitenkin. Sydämessä Jumala tekee paljon ja jotain näkyy sitten päällekinpäin. Viikko sitten sain kokea hyvinkin selvästi, että Jeesus otti kantaakseen syyllisyyden tietyistä minua painaneista synneistäni. Sen jälkeen oli hyvin kevyt olo ja on pystynyt suhtautumaan vähän erilailla joihinkin asioihin ja ihmisiin. On aika ihmeellistä, että arjen keskellä tapahtuu tämmöisiä juttuja. Voi tunnustaa syntejä ja saa vapautua niistä. Jotain yllättäviä rukoushetkiäkin on ollut. Ensi viikolle on myös luvassa kaikenlaista. Jälleen tämä, että välillä on pitkään hiljaiseloa ja sitten tapahtuu paljon kerralla. On tulossa ystävien kesken kokoontumista maatilalla, lähikaupungin kristillinen kesätapahtuma palvelutehtävineen ja Israel-aiheinen rukoustapahtuma 200 km päässä. Jokainen näistä yksittäin riittäisi jo minulle viikon tapahtuma-annokseksi, mutta ne nyt sitten kaikki menee 5 päivän sisään. Vaikka välillä jännittää tai pelottaakin on kuitenkin ihana nähdä, että Jumala työtään tekee. Ja sekin on hyvä, että Hänen kanssaan saa kulkea niille pelottavillekin alueille. Vaikka en seurustele tai sinnepäinkään, niin parisuhteeseen liittyvät asiat pyörivät kyllä usein mielessä. Ja siihen liittyvät isot pelot. Jostakin putkahti vähän aikaa sitten mieleeni sellainenkin näkökulma kuin että oikeasti pelkään kovasti tutustua itseeni. Ettei parisuhdepeloissakaan ole ollenkaan pelkästään kysymys siitä, millainen se toinen on, vaan pelkään kaikkia niitä tunteita, mitä toinen minussa saa aikaan. Ja etten itse pystyisi kohtaamaan niitä, kipuja, heikkouksia, pahoja ajatuksia ja ties mitä siinä sitten kuitenkin nousisi pintaan. Ja kun ei itse niitä pystyisi kohtaamaan, niin ei pysty ajattelemaan, että toinenkaan pystyisi. Että vaikka lopputulos voisi ollakin ihan hyvä, miksi kukaan jaksaisi rämpiä ensin kauheassa suossa ja raivata tietä läpipääsemättömässä viidakossa. Kun en todellakaan itsekään jaksa. Aivan kuin sydämen ympärille olisi tällä alueella kääritty paksut kerrokset piikkilankaa, jota en yksin pysty poistamaan, mutta haluan säästää muutkin kipua tuottavilta yrityksiltä. Mutta en siis ole mitenkään toivoton ja on kuitenkin kiva saada aina joku uusi oivallus miksi esimerkiksi yhteys toiseen voi olla vaikeaa. Kun kuitenkin Jumalalle kaikki on mahdollista ja monella lailla mieliala on nykyään paljon parempi kuin joskus aikaisemmin. Jos ajattelen mielialaani tätä blogia aloitellessani kuinka ahdas olotila olikaan verrattuna tähän päivään. Vieläkin tietyt ahtauden elementit ovat kyllä olemassa, mutta kuitenkin on paljon helpompi olla nyt. Enpä kyllä vieläkään tiedä mitä Jumala on tekemässä ja mihin suuntaan viemässä, mutta jos voisi luottaa siihen että se riittää, että Hän tietää mitä on tekemässä. ” Mutta olethan sinä, Herra, meidän Isämme! Me olemme savi, ja sinä olet meidän valajamme, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa. ” (Jes. 64:7) Olen harrastanut vähän rentoja kesäajeluja ja viime viikonloppuna yksi pysähdyspaikka oli kotieläinpiha, josta löytyikin yllättäen monenlaisia kanoja. Enemmänkin oli kuin nämä, mutta tässä kuvia silkkikanoista ja sitten kanaemo, jonka poikanen kurkistaa siiven alta.

Avainsanat: rauha pää päivä pyörä pyöriä tapahtuma säästää sydän suhde sinä siipi sekaisin saada yhteys voi kipu kiitollinen kevyt viikonloppu viikko uusi tässä työ tutustua tunne tunnustaa tietää teko yksin lopputulos pystyä puoliväli poikanen pinna parisuhde paksu paikka paha olo näkökulma nähdä muut monenlainen mitä millainen mieliala me maalla keskittyä kerrostalo jättää jännittää jumala jokainen jeesus jaksaa israel ihana hän hiljaiselo herra heinäkuu harrastus esimerkki elämä blogi asua arki aika käsiin kysymys kyky kulkea kristillinen koti kokea kirjoitus


blogivirta.fi