Tänään on 18.08.2019 08:13 ja nimipäiviään viettävät: Leevi ja Bo. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Sydämessä kasvanut:

Rannalla ja Water Puppet teatterissa

Julkaistu: · Päivitetty:

Täydet suositukset tälle hotellille Heräsin aamulla huonosti nukutun yön jälkeen, koska korva vaivasi yöllä enkä saanut oikein nukuttua. Aamupalalla hotellin virkailija kyselin normaaliin tapaan vointia. Kerroin, että hyvin voidaan, mutta että korvani on ollut kipeänä jo monta päivää. Hän sanoi, että tule aamupalan jälkeen respaan niin soitetaan lääkärille. Meninkin sitten syötyäni tapaamaan häntä ja soitimme lääkärille, joka lupasi tulla hotellille tunnin kuluttua katsomaan korvaani. Vähän reilun tunnin päästä hän saapuikin lääkärinlaukkunsa kanssa. Lääkäri oli asiallinen, tehokas, huolellinen ja hän puhui hyvää englantia. Tutkimusten jälkeen hän totesi oikeassa korvassani välikorvan tulehduksen ja antoi siihen lääkkeitä. Käynnin hinta oli vietnamilaisittain kova eli 150 USD, mutta hintaan sisältyi myös lääkkeet. Tein heti vakuutusyhtiölle korvaushakemuksen netin kautta, saa nähdä milloin rahat maksetaan tilille.  An Bangin ranta Lääkärin käytyä lähdimme heti Grab-taksilla An Bang rannalle. Tilatessamme taksia sovellus näytti, että taksi on aivan vieressä odottelemassa ja matkan hinta olisi 74 000 dongia eli kolmisen euroa. Homma pelitti taas siis erinomaisesti. Poistuloa varten buukkasimme itsemme hotellin kuljetukseen, joka lähtee rannalta kello 15.30. Rannalla oli taas aivan ihanaa. Ilma oli kuuma ja vesi oli yhtä lämmintä. Menimme taas samaan hyväksi havaitsemaamme Dolphin ravintolaan, koska tiesimme että siellä homma pelaa ja halusimme syödä hyväksi havaitsemaamme kalaruokaa (tonnikalaa mangokastikkeessa) lounaaksi. Ihmettelin jälleen kerran rannan siisteyttä. Eikö sinne ajaudu roskia, vai siivoaako joku rannat? Ehdimme olla rannalla reilut kolme tuntia, kunnes hotellin kuljetus lähti kohti hotellia. Matkalla juttelin Tomin kanssa Vietnamin liikenteestä, jota ihmettelimme jo 15 vuotta sitten ensimmäisellä Vietnamin reissullamme Saigonissa. Autokuskit ovat äärimmäisen taitavia liikkumaan kapeilla kaduilla pyörien ja mopojen seassa. Äänimerkki on kovassa käytössä ja liikennesäännöt ovat aivan erilaiset kuin meillä Suomessa, tai oikeastaan niitä ei taida olla ollenkaan. Silti liikenne sujuu erinomaisesti ja jalankulkijanakin päädyimme tänään kulkemaan teiden yli vietnamilaisittain eli tasainen tahti eteenpäin. Kyllä ne kulkuneuvot väistävät, toivottavasti.  Samuel rakensi taas itselleen hienon linnoistuksen.  Tonnikalaa mangokastikkeessa Ravintolassa oli leikkinurkkauskin Hotellimme auto, jolla hoidellaan mm. rantakuljetuksia. Hotellille saavuttuamme kävimme suihkussa, keitimme päiväkahvit ja aloimme valmistautumaan illan ohjelmaan, joka oli tänään vietnamilainen erikoisuus eli Water Puppet Show. Esityspaikka sijaitsee vähän reilun kahden kilometrin päässä hotelliltamme. Päätimme taas tilata Grab-taksin, jonka hinnaksi sovellus näytti vain 50 000 dongia eli pari euroa. Kahden kilometrin matka on täällä helteessä ja kovan liikenteen seassa pitkä matka, mutta taksilla se meni sujuvasti. Ostimme esitykseen liput, jotka maksoivat aikuisilta 80 000 dongia (vähän yli 3e)  ja Samuel pääsi puoleen hintaan. Kävimme ennen esitystä kahvilassa ja tultuamme esityspaikalle noin 20 minuuttia ennen esitystä, saimme vielä itsellemme hyvät paikat toiselta riviltä. Olin katsonut näitä Water Pupper esityksiä etukäteen youtubesta netistä, joten tiesin mitä odottaa. Esityksen teemat esittelivät Vietnamin kulttuuria ja mytologiaa ja esitys oli ihan hintansa arvoinen. Esitys kesti 45 minuuttia ja aika tuntui sopivalta. Katsomo oli ulkotiloissa ja siellä oli kuuma, mutta onneksi tähän kuumuuteen on jo tottunut.  Esiintymislava, esittäjät liikuttelevat nukkeja verhojen takana vedessä seisoen. Yksi esitys käsitteli kalastusta Tässä istutetaan riisiä Kiitos esityksestä  Esityksen jälkeen lähdimme kävelemään vanhaan kaupunkiin rahan vaihtoon. Kävelimme hiljakseen ja poikkesimme matkalla kauppaan ostamaan juomia, tutkimme ruokakojujen tarjontaa ja katselimme kauniita rakennuksia. Ostimme myös vietnamilaista pizzaa, joka on grillillä paistettua riisipaperia ja johon sai mieluisiaan täytteitä. Hyvää oli. Shoppailimme myös jonkin verran pieniä tuliaisia itsellemme kotiin. Samuel sai haaveilemansa banaanipaidan ja shortsit, Olivia osti unisieppareita yms. pientä ja minä sain uusia koristeita kotipihaan. Hotellin suuntaan kävellessämme poikkesimme vielä ravintolaan "iltapalalle". Päädyimme tilaamaan ravintolan ruokalistalta paikallisia erikoisuuksia kuten White Rose nyyttejä, Cao Lau nuudeleita, Hoi Anin kanaa ja riisiä, kevätkääryleitä ja Olivialle Satay-vartaita. Ruuat maksoivat juomineen noin 16 euroa ja hyvää oli. Syötyämme kävelimme hotellille ja kello olikin jo tosi paljon. Pikaiset peseytymiset ja nukkumaan. Huomenna meillä on viimeinen kokonainen päivä täällä Hoi Anissa. Harmi, sillä tämä on tosi kiva paikka.  Paikallista pikaruokaa, täällä ei mäkkäreitä ole.  Vanhan kaupungin hienoja rakennuksia.  Rullajätskin tekoa, näitä on joka nurkalla.  Paikallinen pizza White rose dumplings

Avainsanat: syötyä syödä suositus tuntua tilata teko tie tehokas teema teatteri tunti tuliainen tomi toiselta tarjonta tavata taksi aksi vietnam hoi an an bang youtube vointi virkailija viimeinen vesi verho vaihto usd tässä tutkimus pari paistaa paikka paikallinen ostaa onni ravintola taitava tahti suomessa suihku sovellus sijaitsee show shortsi samuel ruoka roska rose riisi ranta rakentaa rakennus raha päättää päästä päivä pizza pieni pelata esitys englanti bang auto aika aamupala hotelli homma hoi hinta helle kaupunki kana kahvila katu juoma jolla ilma häntä hän huolellinen korva koriste kokonainen kipeä kilometri kello liikkua liikenne käydä kävellä kuuma kulttuuri kulkea kova lääke lounas lippu lääkäri mitä minä minuutti matka maksoivat maksaa ohjelma odottaa nähdä nuudeli nukkua normaali netti olivia olin


blogivirta.fi