Tänään on 20.08.2019 16:51 ja nimipäiviään viettävät: Sami, Samuli, Samu, Samuel ja Sam. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Kylväjä-blogi:

Oppikaa tekemään hyvää

Julkaistu: · Päivitetty:

Reijo Huuskosen opetus Lähetyksen kesäpäivillä lauantaina 15.6.2019. Oppikaa tekemään hyvää Tällainen on otsikkomme. Se on suoraan Raamatusta, Jes. 1:17, vanhemman käännöksen mukaan. Uusi käännös eli nykyraamattu kääntää ”Opetelkaa tekemään hyvää.” Hyvän tekeminen – se on hyvä asia ja kaiketi varsin yleinen pyrkimyskin. Maailmassa olisi helpompi elää, jos ja kun yhä useampi pyrkisi tekemään hyvää. Mutta tällaisena hengellisenä aiheena se saattaa nostaa kysymysmerkkejä. Kunnon luterilainen muistaa: Hyvää tekemällä tai millään muulla omalla ansiolla emme ansaitse Jumalan edessä yhtään mitään. Vaikka jakaisimme omaisuutemme köyhille, ei se hyödyttäisi mitään pelastuksen asiassa. Pelastushan on lahjaa, yksin armosta, yksin uskon kautta, yksin Kristuksen tähden – näin olemme oppineet ja niin se on. Hyvän tekeminen ei ole meriitti, ansiomerkki. Mutta mitä sitten tarkoittaa kehotus ”Oppikaa tekemään hyvää” tai ”Opetelkaa tekemään hyvää”? Tässä kohdassa on hyvä palauttaa mieleen lisää luterilaista teologiaa, asiaa jota uskonpuhdistajaisämme ja -äitimme ovat pohtineet. He nimittäin puhuivat ja opettivat Jumalan lain kolmenlaisesta käytöstä. Laki hengellisen terminä tarkoittaa Jumalan tahtoa, sitä mitä Jumala käskee ja edellyttää meiltä. Jumalan laki on ytimeltään kymmenen käskyä sekä se, mitä muuta Jumala ilmoituksessaan, Raamatussa meiltä tahtoo suhteessa itseensä ja lähimmäisiimme. Lain perimmäinen tehtävä on paljastaa ja riisua Laki osoittaa, että olemme rikkoneet Jumalan tahdon, ei vain yhdessä kohtaa, vaan kauttaaltaan. Paavali sanoo Roomalaiskirjeessään muun muassa näin: ”Vasta lain vaikutuksesta tulin tuntemaan synnin. Himo olisi ollut minulle tuntematon asia, ellei laki olisi sanonut: ’Älä himoitse.’ Ilman lakia synti on kuollut. Saatuaan lain käskystä aiheen synti käskyn avulla petti ja surmasi minut.” Tämä on siis lain yksi perustehtävä, osoittaa synnin ja syyllisyyden alainen tilamme Jumalan edessä. Ei vain kerran vaan aina uudestaan, koska synti ja paha luonto, perisynnin perintö asuu meissä. Mutta kun sitten olemme suostuneet tähän Jumalan sanan peilin osittamaan tuomioon, tulee tila evankeliumille. Avautuu jotakin siitä, mistä tässä raamattutuntisarjassa on jo puhuttu: Vain yksi on hyvä. Hän, Jeesus Kristus, täytti Jumalan lain vaatimuksen viimeistä piirtoa myöten. Lain toinen – tai perinteisessä jaottelussa ensimmäinen – tehtävä on yhteiskunnallinen, yhteistä hyvää ja järjestystä tukeva ja kantava. Paavali puhuu tästä Roomalaiskirjeen 13. luvussa pitempäänkin: ”Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säätämystä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa. Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen joka tekee väärin. Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen. Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta.” Esivalta ei miekkaa turhaan kanna. Tämän vuoksi suomalaisen poliisinkin hihassa on miekan kuva. Poliisi ja muu esivalta, myös vanhemmat, opettajat ja muut yhteistä hyvää ja järjestystä suojaavat täyttävät tätä Jumalan lain toista tehtävää. Lain kolmas tehtävä on se, missä tulemme suoraan tämän raamatunopetuksen otsikkoon: Oppikaa tekemään hyvää! Jokainen kristitty tarvitsee kehotusta ja ohjausta Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Emme pelastu tekemällä hyvää – kerrataan se vielä – sillä aina jäämme vajaiksi, motiivimme ovat epäpuhtaat, tarvitsemme tuota lain riisuvaa käyttöä. Mutta lähimmäisemme vuoksi, yhteisen hyvän vuoksi tarvitsemme kehotusta ja käytännön ohjausta siihen, miten rakkauden kaksoiskäsky – rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi – voisi parhaiten toteutua. Raamatussa on varsin runsaasti aineistoa juuri tästä asiasta, lain kolmannen käytön alueelta. Esimerkiksi monet Paavalin kirjeistä jakautuvat niin, että aluksi Paavali puhuu pelastuksen perusteista, Jeesuksen kärsimyksestä, rististä ja ylösnousemuksesta ja sen jälkeen siitä, miten tälle perustukselle rakennetaan. Efesolaiskirje on tällainen; kolme lukua perustusta ja sitten kolme lukua ohjeita erilaisiin elämäntilanteisiin, avioliittoon, lapsille, isille äideille, isännille, palvelijoille. Näitä kehotusjaksoja on joskus kutsuttu huoneentauluiksi. Eli kehottavista jakeista voidaan nostaa jokin yksittäinen ohje ja ripustaa se sitten seinälle elämänohjeeksi muistuttamaan Jumalan tahdosta. Esimerkiksi Efesolaiskirjeen lopusta: ”Älä anna auringon laskea vihasi ylle.” Oppikaa tekemään hyvää! Miten profeetta Jesaja soveltaa tätä kehotusta otsikkojakeemme asiayhteydessä? On hyvä lukea myös edellinen jae (Jes. 1:16): ”Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa.” Tämä on lain riisuvaa puolta. Sitten jae 17: ”Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvoille oikeus, ajakaa lesken asiaa.” Oikeus virratkoon kuin vesi Jesajan aikana Israel oli jakautunut kahteen osaan, pohjois- ja etelävaltioon. Pohjoisessa oli ulkonaisesti hyvät oltavat, mutta vaurastumisen keskellä oli myös eriarvoisuus, nykyaikaisesti sanottuna syrjäytyneisyys, kasvanut. Tähän epäkohtaan Jesaja tökkäsi sormensa. Vielä voimakkaammin sen teki samaan aikaan vaikuttanut profeetta Aamos. Hänen yhteiskunnallinen sanomansa oli terävä. Luvussa viisi hän jyrisee: ”Pyrkikää hyvään, älkää pahaan, jotta saisitte elää. Silloin Herra Sebaot on teidän kanssanne, niin kuin te sanotte hänen olevan. Vihatkaa pahaa ja rakastakaa hyvää! Saattakaa kaupunginportissa oikeus voimaan. Ehkä Herra Sebaot silloin armahtaa Joosefin heimon jäännöstä.” Vähän myöhemmin hän sanoo: ”Vie pois minun luotani virsiesi pauhu. En halua kuulla sinun harppujesi helinää. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi, ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.” Oikeus virratkoon kuin vesi! Tämä sanoma kaikuu läpi Vanhan testamentin eikä se häviä Uuden testamentinkaan puolella. Kun valmistelin tätä raamatunopetusta, huomasin että yksi Paavalin kirjeistä on varsinainen hyvän tekemisen korkea veisu. Paavalin lyhyessä, kolme lukua käsittävässä kirjeessä Titukselle löytyy viisi kertaa kehotus tekemään hyvää. Lisäksi kerran Paavali varoittaa sellaisista, jotka ovat kykenemättömiä tekemään mitään hyvää. Katsotaanpa näitä kohtia. Ensin totean, että Titus oli Paavalin työtoveri hänen apostolina toimessaan, myös matkatoveri jollakin etapilla, ja Paavali kutsuu häntä kirjeensä alussa omaksi hengelliseksi pojakseen. Paavali jätti Tituksen Kreetan saarelle järjestämään vasta perustetun seurakunnan asioita. Titus tunnetaankin varhaiskirkon historiassa Kreetan piispana. Tituksen kirjeen luvussa kaksi Paavali kehottaa Titusta näyttämään itse esimerkkiä hyvän tekemisessä: ”Opetuksesi olkoon puhdasta ja arvokasta ja puheesi tervettä ja vaikuttavaa, niin että vastustaja joutuu häpeään, koska se ei pysty sanomaan meistä mitään pahaa. Kehota orjia alistumaan kaikessa isäntiensä tahtoon ja toimimaan näiden mielen mukaan… heidän on osoittauduttava luotettaviksi ja kunnollisiksi, niin että he voivat kaikessa olla kunniaksi Jumalan, meidän pelastajamme opille.” Sen joka johtaa, on paimen tai muussa vastuussa, tulisi siis olla esimerkillinen hyvän tekemisessä. Eipä taida olla helpoimpia kehotuksia! Samassa luvussa Paavali antaa käytännöllisiä ohjeita yhdelle ryhmälle seurakunnassa. Hän sanoo: ”Vanhojen naisten tulee samoin käyttäytyä arvokkaasti. He eivät saa puhua muista pahaa eivätkä olla viinin orjia, vaan heidän on opetettava muita hyvään – opetettava muita hyvään – heidän tulee kehotta nuoria naisia rakastamaan miestään ja lapsiaan, olemaan puhtaita ja siveitä, hoitamaan hyvin kotinsa… kehota myös nuoria miehiä käyttäytymään joka suhteessa hillitysti.” Tarpeellisia neuvoja silloisessa Kreetan tilanteessa, ehkä myös tänään! Kolmannessa luvussa Paavali vielä kokoaa hyvän perustuksen, Kristuksen täytetyn työn varaan rakennettua elämää näin: ”Tämä sana on varma, ja haluan sinun tähdentävän näitä asioita, jotta ne, jotka uskovat Jumalaan, tekisivät ahkerasti hyvää. Tällainen on ihmisille hyväksi ja hyödyksi.” Tekisivät ahkerasti hyvää… Miksi ei ole yhdentekevää, miten annetulle perustukselle rakentaa tekemällä hyvää. Siihen Paavali vastaa Tituksen kirjeen lopussa: ”Myös meihin kuuluvien on opittava tarpeen vaatiessa tekemään hyvää, muutoin heidän uskonsa jää hedelmättömäksi.” Lähimmäisen parhaaksi Eli hyvän tekeminen on lähimmäisen parhaaksi tapahtuvaa. Kun kristitty suuntautuu ulospäin, läheisten ja kaukaisempienkin parasta ajatellen ja toimien, hän antaessaan saa. Usko ei jää hedelmättömäksi. Tästä mahdollisuudesta Paavali varoittaa samassa kirjeessä seuraavasti: ”Puhtaille kaikki on puhdasta, mutta epäpuhtaille ja epäuskoisille ei mikään ole puhdasta, vaan heidän mielensä ja omatuntonsakin on likaantunut. He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he kieltävät hänet. He ovat inhottavia ja tottelemattomia, kykenemättömiä tekemään mitään hyvää.” Kykenemättömiä tekemään mitään hyvää! Sellaiseen tilaan voi Paavalin mukaan joutua, jos uskon perustukselta luovutaan. Paavali puhuu kirjeessään Titukselle useamman kerran terveestä uskosta ja terveestä opista. Usko on terve, kun laki ja evankeliumi ovat tasapainossa, kun hyvän tekeminen tapahtuu kiitollisuudesta, siitä että kun Jumala on ollut ja on edelleen hyvä, minä ja sinä saamme jakaa saamaamme hyvää. Luen lopuksi Paavalin Roomalaiskirjeestä pienen osan sieltä löytyvää huoneentaulua, kehotukseksi ja evääksi vaikkapa tulevan viikon hyvän tekemiseen: ”Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toisianne…. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa, älkää kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa… Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.” Eiköhän näissä riitä opettelemista loppuiäksikin!

Avainsanat: jumala joutua joosef jokainen johtaa jeesus jakaa israel isi häntä hän historia himo herra hengellinen heimo evankeliumi esimerkki erilaisiin elämä avioliitto asua arvokas antaa anna alku alue ajatella aineisto aihe aihee vanhemmat lukea laskea lapsi laki lahja kääntää käyttäytyä kuva kuulla kuollut kristus kristitty korkea kolmas kohdassa kirje jää järjestys käännös mieli mies läheinen lyhyt luterilainen luonto luku ohje nuori nostaa neuvo nainen muut muualla muu muistaa mitä minä pelätä peili parhaaksi paimen paha paavali osoittaa orja opetus opettaja oikeus rakentaa rakastaa raamattu puro puhua puhdas profeetta poliisi oikeudenmukaisuus pohjoinen piispa pieni perintö perinne seurakunta seinä sanoma tehtävä tarvita tarkoittaa varaa vanhempi vaikutus uusi uskoa usko sana saari ripustaa reijo rakkaus tahtoa synti suomalainen sormi sinä silmä tässä työtoveri tuntematon tuntea toteutua tila testamentti terävä terve teologia tekeminen äiti ylle yksittäinen yksin yhteiskunnallinen voima voi viranomainen viini vesi vastustaja vastustaa varsinainen varma raamattuopetus lähimmäisenrakkaus lähetyksenkesäpäivät hyvinkää


blogivirta.fi