Tänään on 23.10.2019 06:24 ja nimipäiviään viettävät: Severi, Severin ja Sren. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Filosofian puutarhassa:

Mikä mediaa vaivaa?

Julkaistu: · Päivitetty:

Kiitos valppaiden lukijoiden, tulin informoiduksi siitä että Hesari oli kuin olikin ehtinyt uutisoida Thunbergin esiintymisestä Ranskassa. Jutussa kerrotaan, oikein lainausten kanssa, miten erinäiset laitaoikeiston poliitikot olivat reagoineet Thunbergin esiintymiseen. Siinä kerrotaan mitä Thunberg vastasi kun häneltä ennen esiintymistä kysyttiin, miltä laitaoikeiston poliitikkojen käytös hänestä tuntuu. "Ranskalaiset oikeistopoliitikot pilkkasivat 16-vuotiasta aktivistia ennen hänen vierailuaan" jutun alaotsikkona kertoo kaiken jutun tasosta. Tämähän se olennainen pointti Thunbergin esiintymisessä olikin... Jutusta ei käynyt selväksi puheen sisältö. En tiedä, miksi. Ei siitä kirjoittaminen ollut minusta yhtään vaikeaa, vaikka olen vain bloggauksen harrastaja enkä työtään tekevä ammattitoimittaja. Hesarin jutussa ei nostettu esiin yhtään niistä tieteellisistä faktoista jotka Thunberg yritti nostaa esiin. Ehkä kuitenkin tunteellinen näkökulma oli jostain syystä journalistisesti parempi valinta kuin Thunbergin numerovyörytys. Siitä näkökulmasta minusta olisi ollut kiinnostava kuulla hieman taustoitusta siihen, miksi Thunberg altistaa itsensä kaikelle sille törylle jota aikuiset ihmiset poliitikkojen, bisnesjohtajien ja journalistien johdolla hänen niskaansa heittelevät. Senkin hän kertoi puheessaan. Jostain syystä puheesta kuitenkin oli nostettu esiin vain loppulause "yhdistykää tieteen taakse". Se ei paljon sano kellekään asiayhteydestä irrotettuna sloganina. Mitä se tiede sanoikaan? Öö, jotain monimutkaista mihin liittyi isoja ja epämääräisen ahdistavia numeroita?  Joo. Ahdistavaa on. Puhutaan siis ilmastoahdistuksesta ja siitä millaista sitä on tuntea ja miten ikävää on kun liika tieto särkee pientä päätä. Tästä näyttää mallia YLE , tässä laajassa jutussa josta haluan erityisesti lainata yhden lauseen, jonka toimittaja on nähnyt viisaaksi nostaa jutun loppupuolelle. " Pitää surra asioita jotka loppuvat. Esimerkiksi omalta kotikadultani sahattiin täysin terveet puut. Kuitenkin ilmastonmuutoksessa on se sana muutos, ja muutos voi olla myös hyvää. Myös kotikadulleni ollaan istuttamassa uusia puita tulevaisuudessa. ", kertoo haastateltava opiskelija joka on oppinut tulemaan toimeen ilmastoahdistuksen kanssa. Parempi mieli tulee kun oppii olemaan liikaa ajattelematta, että jos pahimmat ilmastoennusteet (jotka perustuvat nykyisten trendien jatkumiseen) toteutuvat, meillä ei ole sellaista tulevaisuutta jossa puita voitaisiin istutella. Meidän kaikkien kannalta parempi vaihtoehto tietysti olisi ahdistua ja käyttää ahdistuksen tuoma energia voimaksi ja motivaatioksi jonka avulla tarpeellisten muutosten tekeminen onnistuu, ja odottaa mielialan nousevan siinä vaiheessa kun huomaamme että toiminta tuo tulosta ja myös muut tekevät parhaansa. Mistä tämä johtuu? Miksi aikuiset, koulutetut journalistit taantuvat tälle tasolle? Eihän se vain johdu siitä että ilmastonmuutoksesta puheenollen sekä ongelman ydin että keskeiset ratkaisut ovat jo kaikkien tiedossa? Siitä että meidän pitää nollata kasvihuonekaasujen päästöt, ja kiireellä sittenkin. Meidän kaikkien: päättäjien ja suuryhtiöiden, mutta myös minun henkilökohtaisesti. 70% Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin yksityisestä kulutuksesta . Kukaan ei voi pyristellä irti vastuusta.  Psykologit osaavat kertoa tarkemmin , miksi tapojen parantaminen on niin vaikeaa ja vastuunpakoilu kuin toinen luonto. Varoitus: linkin juttu ei  ole mikään aikuisen rationaalisuuden ylistys. Se että jokin on inhimillistä ja ymmärrettävää, ei kuitenkaan ole sama asia kuin että käytös olisi puolustettavaa, eikä etenkään tarkoita etteikö järkevöitymistä voitaisi vaatia, ja vauhdilla sittenkin, etenkään kun ne ilmastoteot joita yksityisiltä kansalaisilta vaaditaan eivät loppujen lopuksi ole erityisen ihmeellisiä. Ne vain ovat asioiden tekemistä hieman eri tavalla kuin on on ollut valtavirtatyyli muutaman vuosikymmenen aikana. Juttu Thunbergin ensiintymisestä olisi ollut hyvä tilaisuus myös pohtia toista isoa kysymystä jota Ana jo ehti sivuta kommentissaan edelliseen postaukseen: miksi maailma on niin pielessä että lapset ja nuoret ovat joutuneet maailmanpelastushommiin? Miksi heidän täytyy erikseen pyytää vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan, että hekin saisivat elää vanhoiksi turvallisessa ympäristössä? Miksi heidän pitää kestää se kaikki sonta minkä aikuiset niin vapautuneesti heidän niskaansa kaatavat? Ja, koska Thunbergiä läimitään estoitta naamaan myös mitä omituisimmilla versioilla autismikortista, voidaan vastakysymyksenä heittää myös se, miksi kaikista maailman ihmisistä juuri hän on se jonka on pakko vaivautua koska viisaammat, kypsemmät ja normaalimmat ihmiset eivät joko vaivaudu tai koska heidän sanomansa on jo aiemmin vaiettu kuoliaaksi? Jos ikävän ilmastouutisen lähteenä on ihan tavallinen tieteentekijänplanttu -kotimaista esimerkkiä käyttääkseni,  yksi niistä 1200 tutkijasta  jotka keväällä antoivat tukensa ilmastolakkoilijoille tai jos uutisaihe on lämpöennätysten paukkumisen tapainen asia josta on vähän pakko kirjoittaa, muistetaan äkkiä näkökulmien monipuolisuus ja Life of Brian-asenne  jossa valoisia puolia löytyy vaikka kuolemasta jos se oikein oivalletaan. Leijonat läkähtyvät, mutta onneksi niille tarjoillaan kanasorbettia! On niin kuuma etteivät ihmiset tiedä miten päin pitäisi olla (nukkumisesta puhumattakaan), mutta ainakin nyt on tilaisuus keikistellä bikineissä!  Puolen vuoden päästähän on taas kylmää ja pimeää ( tosin pimeyttäkin syventää se että lumi pysyy maassa entistä lyhyemmän ajan . Missä on puolestaan se valoisa puoli, ettei mustina talvina palella paukkupakkasissa). Thunberghän ei suinkaan ole ensimmäinen eikä edes tuhannes joka on yrittänyt kommunikoida nämä faktat selkeästi vallanpitäjille ja suurelle yleisölle. Minkä takia maailma ei ole kuunnellut niitä aikuisia, asiantuntijoita ja tutkijoita jotka ovat yrittäneet saada samaa viestiä läpi jo vuosikymmeniä? Miksi uutisikkuna on niin pieni että vain lapsi voi onnistua keplottelemaan itsensä siitä läpi, ellei välitä naarmuista? Ilmastonmuutoksen keskeiset faktat eivät ole tulleet tietoomme tänä eivätkä viime vuonna. Keinot ilmastonmuutoksen torjumiseksi eivät ole futuristista teknologiaa joka olisi vasta hiljalleen muuttumassa scifistä mahdollisuuksiemme rajoissa olevaksi tavoitteeksi. Yksinkertaisia keinoja joista monet ovat kenen tahansa ulottuvilla, on tuotu esiin kerta toisensa jälkeen, kaikilla mahdollisilla retorisilla tyyleillä Linkolan maailmanlopunmanaamisesta Leopoldin (1900-luvun alkupuolella) romanttiseen tyyliin ja lukemattomien luonnontieteilijöiden datavyörytykseen. Ei ole mennyt perille, ei. En menisi vannomaan sen puolesta että järkipuhe menee perille tälläkään kertaa. Mutta nuoren ikänsä, Aspergerin suoman friikkiarvon ja onnekkaasti osuneen viraaliefektin ansiosta Thunberg on onnistunut edes kiinnittämään huomiota itseensä. Ehkä, ehkä jos hän oikein kovasti yrittää ja saa kaiken tuen mikä hänelle kyetään antamaan, hän vielä onnistuu hetkeksi saamaan näkyvyyttä edes jollekin esiin nostamistaan tieteellisistä faktoista. Toivottavasti näin tapahtuu pian. Jos ihmiskunta onnistuu ryhdistäytymään pikavauhtia, on 67%:n mahdollisuus pysäyttää ilmaston lämpeneminen 1.5 asteeseen. Toisin sanoen, 33% :n todennäköisyydellä nyt ehdotetut toimet ovat liian vähän liian myöhään. Itse pelaisin mieluummin venäläistä rulettia.  Siinä on sentään 83.3%:n mahdollisuus selviytyä.  Eikä panoksenakaan ole kuin pelaajan oma elämä. Totta puhuen, koska luotan siihen että lapsissa on paljon teräviä tyyppejä, luotan tietysti siihen että ellei Thunberg olisi nostanut meteliä, joku toinen lapsi olisi noussut lähiaikoina sen tekemään. Tällä hetkellä aikuiset eivät nimittäin oikein jätä hyvin informoiduille lapsille muuta vaihtoehtoa kuin toimia ja heittäytyä hankaliksi. Aikuisten vastuuttomuutta säälittävämpää on vain se miten isot ihmiset kehtaavat kohdella lapsia jotka pystyvät tekemään sen mitä aikuiset eivät.  Lopun antikevennykseksi: Muutama päivä sitten YLEn toimitusjohtaja  Merja Ylä-Anttila twiittasi aivan vahingossa hupsistakeikkaa vuodelta 2010 peräisin olevan Ylelle lipsahtaneen valeuutisen jonka sisällön YLE itse oli uutisoinut olevan höpöä jo edellisenä vuonna. Hupsistakeikkaa. Sittemmin Ylä-Anttila on myöntänyt ja korjannut erehdyksensä. Silti: Epic fail. Pitäisikö olla ihan pikkuisen huolissaan siitä että Ylä-Anttilan asemassa olevan henkilön tieto ilmastonmuutoksesta on sillä tasolla että tällaisen virheen tapahtuminen on ylipäätään mahdollista? ETA: Lisää antikevennyksiä: IBPS varoittaa sukupuuttoaallon kiihtymisestä. BBC: Seuraavat puolitoista vuotta voivat olla kriittisiä ilmastonmuutoksen rajoittamisen onnistumisessa.  12 vuodesta puhuva FridaysforFuture alkaa kuulostaa tämän rinnalta erittäin maltilliselta.

Avainsanat: bbc asiantuntija asenne asema anttila ranska ana aikuinen ahdistus ahdistua päättäjä päästö päivä pyytää puu puoli puita puhe postaus poliitikko pointti pohtia pitää pieni pelaaja parantaminen osaava opiskelija onnistua onni ongelma olennainen odottaa näyttää näkökulma nuori nostaa muutos muutama muut muistaa mitä mieli merja media mahdollisuus maailma luonto lumi lukija leijonat lause lapsi lainata käytös käyttää kysymys kylmä kuuma kuulla kuolema kotimainen kirjoittaminen kirjoittaa kiinnostava kertoa keino juttu johto ilmastonmuutos ilmasto ihmiskunta hän hesari henkilö henkilökohtainen heittää fakta fail esimerkki energia elämä brian yksinkertainen välitä vuosikymmenen voi viesti venäläinen vauhti varoitus valoisa valinta vaihtoehto vaihe vaatia uutisoida tässä työ tyyppi tuntea tulevaisuus tuki trendi toimitusjohtaja toimittaja toiminta tilaisuus tieto tiede teknologia tekeminen tavallinen tarjoilla suomi sisältö selviytyä sana saada yhteiskunta ilmiöt epic fails yrittää yle yleisö


blogivirta.fi