Tänään on 15.10.2019 06:53 ja nimipäiviään viettävät: Helvi, Heta, Hedvig ja Hedda. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Oisko ittestäs kivaa?:

Kaalinpää on verraton*! t. kettutytön äiti

Julkaistu: · Päivitetty:

Sillä aikaa, kun edellisen kirjoitukseni kommenttilootaan pullahteli jostain toinen toistaan ihmeellisempiä vertailuja erilaisten elämäntilanteiden kamaluuksista, me R:n kanssa olemme kuin olemmekin porskuttaneet eteenpäin. Turhautumisen hetkinä purin tarmoani (lue: raivoani) perinteisesti keittössä hääräämiseen ja väänsin pakastimen täyteen erilaisia ruokia odottamaan sellaisia hyviä päiviä, jolloin haluamme keskittyä johonkin muuhun kuin ruoanlaittoon. Lisäksi olen ommellut sitä ja tätä tarpeellista, kutonut muutaman pipon, sukkia ja sen sellaista sekä värjäillyt vaaleanpunaisia ja -keltaisia pikku tyttöjen vaatteita oransseiksi ja turkooseiksi, kun vaaleanpunainen-mittani (joka on aika pieni) tuli täyteen. Olemme iloksemme saaneet paljon käytettyjä lastenvaatteita, minkä lisäksi olen löytänyt kirppareilta vaikka mitä hauskaa - nyt kun vihdoin olen uskaltanut antaa itselleni luvan ryöstäytyä käsistä :). Viikkojen itkun ja hammasten kiristyksen jälkeen saimme toissapäivänä vihdoin ja viimein tiedon siitä, että saamme lähteä hakemaan lapsemme kotiin. Eilen kävimme ystävän kanssa jälleen kirpparikierroksella ja löysin mm. hauskan talvihaalarin korkeaan kolmen euron hintaan (Meillä on kyllä ulkohaalari, mutta halusin hakumatkalle jotain vähän mukavampaa päällepidettävää pitkälle automatkalle Helsingistä kotiin). Haalari on tekoturkki-tyyppistä pörröfleeceä ja raksittuani siitä pois kaikki valmistajan merkit ym halusin piristää sitä vähän jollakin. Jostain sain sitten yhtäkkiä päähäni ommella sen rintapieleen koristeeksi ketun, ja vasta kun olin valmis, tajusin, että tästä taisi tulla vähän statement ... kettutytön haalari! :) Eilen pesin pari koneellista lastenvaatteita, ja oli kyllä tippa silmässä kun laittelin niitä kuivumaan! Alkaa tuntua todelliselta tämä lapsiperheen elämä (ja kuten tarkkaavaisimmat huomannevat, kyllä, olen sortunut jopa lastenvaatekutsuille...). Olemme laitelleet asuntoa muutenkin vähän siihen kuntoon, että pienempikin ihminen säilyisi täällä hengissä. Emme aio vuorata hounekaluja kuplamuovilla tai hioa pöydänkulmia pyöreiksi, mutta pitkän mietinnän jälkeen hankimme keittön lattiaan asti ulottuvan avohyllyn tilalle (kierrätyspuusta tehdyn) kaapin, jossa astiat ym ovat oven takana eivätkä ehkä päädy pienen asukkaan päälle aivan niin helposti. Syöttötuolin olemme saaneet lainaksi ihanalta ystävältä, joka on auttanut muutenkin kaikessa aivan hirveästi! Vain pienen taistelun jälkeen, joskaan ei erityisen leppoisan tunnelman vallitessa, saimme koottua makuuhuoneeseen sukulaiselta saamamme matkasängyn (jonka mukana ei siis ollut kokoamisohjetta...), joka saa toistaiseksi riittää, kun emme yhtään tiedä, miten tyttösemme on tottunut nukkumaan. Ihan vähän olen kyllä ryöpsähtänyt tarpeettomankin ostamiseen: tämä ihana Nooan arkki oli erään pikkukaupan ikkunassa, ja kuolattuani sitä muutaman kerran menin sisälle asti vain katsomaan ... lopputuloksen arvaatte. Puolustuksekseni sanon vain, että sain sentään 20% alennusta tämän huikean kalliista hinnasta, koska tämän näyteikkunakappaleen eläinten "kulmat" olivat vähän kuluneet... :) Arkissa sisällä on pieni laskusilta, jota pitkin eläimet pääsevät laivasta pois. Eikö olekin ihana!? Niitä teistä, jotka minun laillani ovat talvisten kaaliruokien ystäviä, kehotan tekemään kaalipiirakkaa ja nauttimaan sitä iltateen kera nyt, kun nietokset vielä tuovat talven tunnelmaa. R nimittäin osti pari viikkoa sitten niin valtavan kaalinpään, että se olisi pelottanut koko Helsingin kaupunginvaltuuston maanpakoon ja tehtyäni cole slaw'ta viikon ajan melkein joka päivä päätin vihdoin luopua kaalipiirakkaneitsyydestäni. En löytänyt sellaista reseptiä, johon olisi tullut juuri niitä aineita, joita meillä sattui olemaan, joten tein tällaista:   Jospan talvinen kaalipiirakka Ainekset: keräkaalia, hapankaalia, omenaa, sipulia, mustapippuria, siirappia, voita, keitettyä kanamunaa, 1 raaka kananmuna. (Tarkkoja määriä en osaa oikein antaa: meidän kaalimme oli nimittäin niin suuri, että sitä tuli 4 isoa piirakkaa ja sain tehdä voitaikinaakin pariin otteeseen lisää... Hapankaalia minulla oli 250g, omenoita laitoin pari isoa ja keitettyjä munia 3 kpl.) Rahkavoitaikina: sekoita yhtä paljon rahkaa ja voita keskenään, lisää jauhoja kunnes taikina on sopivaa. Lisää vähän suolaa, siirrä taikina jääkaappiin. Voiteluun: 1 kananmuna Pilppua sipuli pieneksi + kaali suikaleiksi ja siirrä isoon paistinpannuun tai kattilaan, lisää köntsä voita, mausta mustapippurilla (meiramiakin oli tarkoitus laittaa mutta unohdin) ja siirapilla ja anna hautua noin tunti välillä sekoitellen. Lisää loppuvaiheessa pilputtu omena ja hapankaali ja lopuksi valmiiseen täytteeseen vielä silputtua, keitettyä kananmunaa sekä yksi raaka muna. Kaulitse voitaikinasta suorakaiteen muotoinen levy, täytä se vähän jäähdytetyllä kaalimössöllä, sivele reunat vedellä ja sulje piirakka nostamalla reunat sen päälle ja nipistelemällä ne kevyesti yhteen. Itse kaulitsen voitaikinan pienen jauhomäärän avulla leivinpaperin päällä, kokoan piirakan siinä ja kippaan lopuksi ympäri työntämällä käden leivinpaperin alle ja keikauttamalla koko piirakan saumapuoli alaspäin toisen leivinpaperin päälle (nimittäin jos piirakkaa yrittää nostaa kokonaisena, se hajoaa helposti, varsinkin jos täyte on vielä kuumaa). Pistele piirakka haarukalla ja voitele munalla, lopputaikinasta saa helpolla päälle koristeita vaikka piparkakkumuotilla. Paista 180-200 asteisessa uunissa vajaa tunti (kiertoilmalla 180 asteessa 35 min/4 piirakkaa).   Oikeastaan halusin tulla tänne kertomaan, että kaikki näyttäisi nyt olevan hyvin ja kiittämään vielä kerran kaikkia taustalla kanssamme odottaneita ja tsempanneita tuesta, se on ollut todella arvokasta! Aurinkoisia talvipäiviä kaikille, pitäkää meille peukkuja, kun siirrymme ensi viikolla Etiopiaan!   *) Sikäli kun jollakulla teistä nyt soi päässä tuo iki-ihana kaanon "Lanttu, peruna ja lanttu" (ai miten niin olen maalta/satavuotias?), jonka kertosäe kuuluu "kaalinpää on verraton, siinä ruokaa kylliks on!", en aio pyytää anteeksi: se on soinut päässäni jo viikon. P.S. Ne kuuluisat rattaatkin saatiin vihdoin haettua kolariautosta ja kuinka ollakaan, ne sopivat eteiseemme tukkimatta sitä läheskään kokonaan! LISÄYS: Te muut adoptioäidit (tai ketkä vaan), kertokaapa, mitä emme saisi unohtaa ottaa mukaan hakumatkalle!? Olemme tietysti kovasti jo miettineetkin, mitä tarvitsemme ja mikä on turhaa, mutta paras tukihan on tunnetusti vertaistuki! Ja kertokaapa viisaammat, kuinka paljon vaatteita tarvitsemme puoleksitoista viikoksi puolitoistavuotiaalle, tod näk jo kävelevälle henkilölle?  

Avainsanat: laiva laittaa lainata käsissä käsi kutoa koriste koko kirpputori kettu keskittyä keltainen kattila kananmuna kallis kappi kaali jääkaappi jauhot itku ikkuna iki ihminen ihana huikea hinta helsinki hautua haarukka haalari euro elämä eläin cole asunto astia aste arkki antaa anna alennus aines aine aika 250g siirappi ruoka ruoanlaitto resepti rahka raaka päähän päivä pyytää pipo piirakka piirakan pieni peruna pari paras pakastin ottaa ostaa ommella omena olin odottaa nostaa muutama muut mustapippuri muna mitä merkki me makuuhuone lähteä luopua lisätä levy leivinpaperi lapsiperhe lapsi vaaleanpunainen uuni unohtaa täyte tänne tyttö tuntua tunti tunnelma tuli tippa tieto tarkoitus talvinen talvi taistelu taikina suuri suola sukka suikale sipuli silmä äiti ystävä yrittää ympäri voitelu voitele voitaikina viikko vesi valmistaja valmis vaate


blogivirta.fi