Tänään on 18.09.2019 20:38 ja nimipäiviään viettävät: Tyyne, Tytti, Tyyni ja Pamela. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Oppitori:

Raamatusta peräisin olevia sanontoja

Julkaistu: · Päivitetty:

Voi sitä, joka tentissä 11. hetkellä [Matt. 20:1-16] yrittää potkia tutkainta vastaan [Ap. t. 26:12-18; vuoden 1992 käännöksessä 'pistin'] ja ruveta säveltämään omiaan. Hän joutuu odottamaan jobinpostia [Job 1] ja pukeutumaan säkkiin ja tuhkaan [esim. Hes. 27:28-32]. Jos mitään ei muistu mieleen, ei kannata tehdä tentaattorista syntipukkia [3. Moos. 16]. Ehkä paikallaan on jonkinlainen Salomon tuomio [1. Kun. 3:16-28]: jos tentti tuntuu liian vaikealta, vikaa on sekä tentaattorissa että tenttijässä. Kun valmistautuu liian myöhään eikä hoida leiviskäänsä [Matt. 25:14-30; vuoden 1992 käännöksessä 'talentti'] hyvin, etsikkoaika menee umpeen [Luuk. 19:41-44] ja seurauksena voi olla itku ja hammasten kiristys [esim. Matt. 13:36-43]. Sillä hedelmistään puu tunnetaan [Matt. 7:15-20]. Ja tässä suhteessa voidaan todeta vuosi vuodelta: ei mitään uutta auringon alla [Saarn. 1]. Jokainen kai yrittää tulla omalla uskollaan autuaaksi ["jokainen tulkoon omalla uskollaan autuaaksi" ei ole peräisin Raamatusta, vaan se on Preussin kuninkaan Fredrik II:n (k. 1786) lausahdus koskien protestanttien ja katolisten suhdetta]. Toisaalta epäilevien tuomaiden [Joh. 20:24-29] ei kannata kätkeä kynttiläänsä vakan alle [Matt. 5:14-16], vaan on syytä yrittää kaikkensa ja hieroa älynystyröitään. Ehkä kysymys ei kuitenkaan ole niin vaikea kuin se näyttää. Sillä etsivä löytää [Matt. 7:7-8], ja työmies on palkkansa ansainnut [Luuk. 10:3-7]. Vaikka et olisi koskaan Raamattua avannutkaan, käytät kuitenkin Raamatusta peräisin olevia sanontoja. Professori ja suomen kielen tutkija Kaisa Häkkinen kertoo, mistä vanhahtavat ilmaukset juontavat juurensa. " Munaskuita myöten " Nykyihminen ei enää puhu munaskuista, kun hän tarkoittaa munuaisia, mutta vanhassa Raamatun kielessä munaskuut mainittiin monta kertaa. Esimerkiksi profeetta Jeremia sanoo Herralle ”Sinä tutkit munaskuut ja sydämen”, kun hän tarkoittaa, että Jumala tuntee ihmisen sisintä myöten. Munaskuilla tarkoitetaan tässä ihmisen sisimpiä ajatuksia ja tunteita. Suomen murteissa munaskuut merkitsevät aivan konkreettisesti munuaisia, mutta vanhassa Raamatussa sanaa on käytetty vertauskuvallisesti.  Jos tuntee jonkun munaskuita myöten, se tarkoittaa, että tuntee hänet perinpohjaisesti. " Kätkeä kynttilänsä vakan alle " Jos jonkun sanotaan kätkevän kynttilänsä vakan alle, tarkoitetaan, että hän peittelee osaamistaan eikä jaa tietoaan muille. Sanonta perustuu Vuorisaarnan kohtaan, jossa Jeesus puhuttelee kuulijoitaan maailman valoksi. Nykyisessä Raamatussa tämä Matteuksen evankeliumin 5. luvun kohta kuuluu: ”Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan.” Vanhoissa raamatunkäännöksissä lampun paikalla oli kynttilä, mutta ajatus on ollut koko ajan sama. Valoa ei saa piilottaa, vaan sen täytyy antaa loistaa kaikille. Nykysuomessa vakka tarkoittaa yleensä pyöreää tai soikeaa puuastiaa, mutta vanhassa kansankielessä ja Raamatussa se on ollut myös suurehkon viljamitan ja mitta-astian nimitys. Sellaisella olisi voinut aivan konkreettisesti peittää kynttilän tai lampun valon, jos joku olisi niin halunnut tehdä esimerkiksi kainouttaan tai tyhmyyttään. " Liha on heikko " Kun Jeesus ennen vangitsemistaan rukoili Getsemanen puutarhassa, hän kehotti Pietaria ja muita opetuslapsiaan valvomaan ja rukoilemaan. Palatessaan hän kuitenkin löysi opetuslapset nukkumasta. Mikael Agricolan suomentaman Matteuksen evankeliumin 26. luvun mukaan hän sanoi silloin näin: ”Henki tosin on valmis, mutta liha ompi heikko.” Liha tarkoittaa tässä ihmisen ruumiillista puolta, joka voi antaa periksi paheille silloinkin, kun ihminen itse oikeastaan tahtoisi pysyä hyvänä ja kunnollisena. Nykyisestä Raamatunkäännöksestä tätä kohtaa ei enää löydy, sillä asia on ilmaistu toisella tavalla: ”Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko.” " Kuurnita hyttysiä ja niellä kameli " Jos ihminen vahtii ja moittii pikkumaisesti toisten tekemisiä mutta syyllistyy itse laiminlyönteihin ja leväperäisyyteen, voidaan sanoa, että hän kuurnitsee hyttysiä mutta nielee kamelin. Sanonta on peräisin Matteuksen evankeliumin 23. luvusta, jossa Jeesus moittii kirjanoppineita tekopyhyydestä. Nykyisessä Raamatussa hän sanoo: ”Hyttysen te siivilöitte, mutta nielaisette kamelin!” Täsmälleen samaa merkitsi vanhakin sanonta, sillä kuurnitseminen tarkoittaa juuri siivilöimistä. Samaa verbiä voidaan käyttää vertauskuvallisesti muissakin yhteyksissä, esimerkiksi määrärahaehdotuksia tai asiapapereita voidaan kuurnita, kun niitä arvioidaan ja karsitaan ylettömän pikkutarkasti. Moni yleinen sanonta on peräisin Raamatusta ”Raamattu on vuosisatojen ajan ollut suomalaisten tärkein kirja. Kristinopin lisäksi siitä on ammennettu elämänohjeita ja käyttäytymissääntöjä. Aivan tavallisissakin opetustilanteissa sanat ovat saaneet erityisen painoarvon, jos ohjeet on annettu Raamatun sanoja lainaamalla”, professori Kaisa Häkkinen toteaa. Useat tutuilta kalskahtavat lauseparret ovat jääneet pysyvästi kieleen, ja niitä ymmärtävät ja käyttävät sellaisetkin ihmiset, jotka eivät itse ole koskaan syventyneet Raamattuun. ”Monet kohdat ovat jo Raamatussakin ehtineet muuttua, kun sen kieltä on aikojen kuluessa uudistettu, mutta vanhat sanat ja merkitykset elävät edelleen vanhoissa sanonnoissa”, Häkkinen sanoo. ” Ei mitään uutta auringon alla ” Monien konserttien, taidenäyttelyjen, sisustusmessujen ja muotinäytösten arvosteluissa nähty sanonta perustuu Saarnaajan kirjan ensimmäisen lukuun, jossa Saarnaaja sanoo kaiken olevan turhuutta. Ihmisen työstä ei ole mitään hyötyä. Sukupolvet tulevat ja menevät toistensa jälkeen, mutta kaikki tapahtuu niin kuin ennenkin. Yhdeksännessä jakeessa Saarnaaja päätyy toteamaan: Ei ole mitään uutta auringon alla. Myös sanonnan osaa auringon alla käytetään itsenäisenä ilmauksena tarkoittamassa maailmassa tai olemassa olemista. Suomalaisessa Raamatussa ilmaus on täydellisen lauseen muodossa, mutta sananlaskuksi se on kiteytynyt latinankielisen Vulgatan mukaisessa asussa, jossa ei ole erillistä predikaattisanaa: Nīl sub sōle novum. ” Itku pitkästä ilosta ” Sanonta ei ole suora sitaatti Raamatusta, mutta ajatus on sieltä peräisin. Se on alun perin hieman pitemmän kokonaisuuden osa. Sananlaskujen kirjan 14. luvussa todetaan: Naurunkin pohjalla voi olla suru, ja kun ilo päättyy, murhe jää. Ensimmäisessä suomalaisessa Bibliassa vuodelta 1642 kohta oli muotoiltu yksinkertaisemmin: Nauron jälkeen tulee murhe, ja ilon peräst on suru. Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa on ajatuksen kansanomainen versio, jonka alkuosa on täsmälleen sama kuin nykyinenkin sananlasku. Loppuosa perustuu arkielämän havaintoon: Itku pitkästä ilosta, nikka kauvan nauramasta. ” Työmies on palkkansa ansainnut ” Sananlasku perustuu Luukkaan evankeliumin kymmenenteen lukuun, jossa Jeesus lähetti matkaan 72 opetuslasta ja antoi ohjeita, miten piti menetellä ihmisten kanssa. Jos heidät toivotettiin tervetulleiksi taloon ja tarjottiin syötävää ja juotavaa, se piti ottaa vastaan, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Vanhimmissa raamatunkäännöksissä kohta on muotoiltu hieman toisin, esimerkiksi vuoden 1642 Bibliassa työmies on palkkans ansiolinen. Ajatus on kuitenkin sama: tehdystä työstä ansaitsee palkan, ja evankeliumin levittäminen on arvokasta työtä. Työnteon ja syömisen suhde on ilmaistu toisesta näkökulmasta Paavalin toisessa kirjeessä tessalonikalaisille: jos joku ei suostu tekemään työtä, hänen ei pidä myöskään syödä. Tämä on suomalaisten suussa kiteytynyt muotoon ken ei työtä tee, ei sen syömänkään pidä. ” Kaikella on aikansa ” Saarnaajan kirjan kolmas luku alkaa nykyisessä raamatunsuomennoksessa seuraavasti: Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Sen jälkeen Saarnaaja luettelee suuren joukon tavalliseen elämänmenoon ja elämänkaareen kuuluvia asioita. Virallisesti hyväksytyissä raamatunsuomennoksissa tekstinkohdan asu on hieman vaihdellut, mutta se ei ole ollut juuri täsmälleen siinä muodossa, jossa se tunnetaan sananpartena. Vuoden 1642 Bibliassa alku kuuluu: Kaikilla on heidän aikans, ja kaikilla, mitä taivaan alla aljetaan, on heidän hetkens. Luvun alkuun lisätyssä summaariossa, jossa selostetaan sisällön pääkohdat, teksti on kuitenkin ollut sananparren mukaisessa asussa esim. vuonna 1933 hyväksytyssä Vanhan testamentin suomennoksessa.  Sananlaskujen kirja selittää maailman menoa Raamatussa on Sananlaskujen kirja, ja monet muutkin Raamatun kohdat sisältävät tiiviiseen muotoon kiteytettyjä sanontoja, joita on pidetty yleisinä totuuksina tai jumalallisen viisauden ilmentyminä. ”Kirkon opettajat ovat aina arvostaneet sananlaskuja ja rikastaneet niillä puheidensa ja kirjoitustensa sisältöä”, Kaisa Häkkinen kertoo. ”Ensimmäisen suomalaisen sananlaskukokoelman julkaisi Paimion kirkkoherra Henrik Florinus vuonna 1702. Kokoelmansa esipuheessa hän ylisti Jumalaa, joka oli lahjoittanut ihmisille kyvyn ymmärtää maailman menoa ja luontoa ja selittää niitä taitavasti sananlaskujen avulla kaikille opiksi ja hyödyksi.” ” Itku ja hammasten kiristys ” Sanonta juontuu Matteuksen evankeliumin 22. luvusta, jossa kerrotaan kuninkaan järjestämistä häistä ja häihin kutsutuista vieraista. Heistä yksi ei ollut pukeutunut asianmukaisiin juhlavaatteisiin, ja hänet kuningas käski heittää ulos pimeyteen, jossa oli oleva itku ja hammasten kiristys.  Nykysuomalainen sanoisi, että hampaita kiristellään, kun niitä purraan yhteen tuskan tai raivon vallassa, ja uusimmassa raamatunsuomennoksessa kohta onkin muotoiltu toisin: Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Sanontaan on kuitenkin vakiintunut kiristys, joka on peräisin jo Agricolan Uudesta testamentista. ” Hävityksen kauhistus ” Hävityksen kauhistus mainitaan Matteuksen evankeliumin 24. luvussa, jossa kerrotaan maailman lopun merkeistä kuten sodasta, nälänhädästä ja maanjäristyksistä. Kohdassa viitataan profeetta Danielin ennustukseen, joka löytyy Danielin kirjan 11. luvun 31. jakeesta. Daniel profetoi Pohjoisen kuninkaasta, joka hyökkää Etelään. Ensimmäisen eli vuoden 1642 suomalaisen Raamatun mukaan jakeen 31 loppuosa kuului seuraavasti: Ja hänen käsivartens pitää siinä oleman, ne saastuttavat Pyhän vahvistukses ja saattavat pois jokapäiväisen uhrin ja nostavat hävityksen kauhistuksen. Tämä tärkeä kohta oli painettu tavallista suuremmin kirjaimin, että se erottui muusta tekstistä. Nykyisessä Raamatussa sotajoukot tulevat, saastuttavat pyhäkön ja pyhän vuoren, lakkauttavat päivittäisen uhrin ja asettavat pyhäkköön turmion iljetyksen. Sama turmion iljetys on nykyään myös Matteuksen evankeliumissa, mutta se tuskin koskaan kiteytyy samanlaiseksi sananparreksi kuin ensimmäisen suomennoksen hävityksen kauhistus. ” Kaiken pahan alku ja juuri ” Ensimmäisen Timoteuksen kirjeen 6. luvussa todetaan nykyisen raamatunkäännöksen mukaan, että rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Vanhimmissa suomennoksissa on puhuttu pelkästään kaiken pahan juuresta, ja tämä ilmaus on ollut käytössä vielä vuonna 1938 hyväksytyssä suomennoksessa. Ilmeisesti kohta ei alkuperäisessä muodossaan ole kuulostanut tarpeeksi vakuuttavalta, joten Raamattua vapaasti siteerattaessa siihen on juuren rinnalle lisätty tehosteeksi alku. Suomalaisessa virkakielessä alku ja juuri ovat esiintyneet parina jo 1600-luvulta lähtien. Mallina on voinut olla ruotsin vastaava ilmaus roten och upphovet till något, joka on vieläkin vanhempi. ” Puhua kuuroille korville ” Raamatussa on useita kohtia, joissa puhutaan korvista, kuulemisesta ja kuuntelemisesta. Esimerkiksi Hesekielin kirjan 12. luvussa todetaan uppiniskaisesta kansasta, että vaikka heillä on silmät, he eivät näe, vaikka heillä on korvat, he eivät kuule. Sanonnaksi kiteytynyt puhua kuuroille korville ei ole sellaisenaan suora sitaatti Raamatusta, vaan siinä ovat yhdistyneet Raamatun ajatus ja yleisesti tunnetun klassisen sananparren muoto. Esimerkiksi latinaksi tunnetaan sanonta Ad surdas aures canere, joka tarkoittaa kuuroille korville laulamista. Raamatulliset tehokeinot Raamattu ei ole kaunokirjallisuutta, mutta sen kielessä on paljon samoja piirteitä, joita käytetään tehokeinoina niin kaunokirjallisuudessa kuin arkipuheessakin. Tosin me nykysuomalaiset emme Kaisa Häkkisen mukaan enää tunne Raamatun tekstiä välttämättä niin hyvin, että pystyisimme heti tunnistamaan raamatullisten sanontojen alkuperän – eivätkä kaikki sanonnat Raamatussakaan toki ole enää siinä muodossa kuin ne ovat olleet ennen. Suomenkielisen taidekirjallisuuden uranuurtaja Aleksis Kivi oli Raamattunsa lukenut. Hänen kielessään oli Kaisa Häkkisen mukaan runsaasti sanontoja ja rakenteita, joiden esikuvat oli saatu vuonna 1776 ilmestyneestä Bibliasta eli Vanhasta kirkkoraamatusta. ”Näille ilmauksille on aikanaan antanut voimakkaan lisävärityksen ihmisten tietoisuus siitä, mistä ne olivat peräisin ja mihin yhteyteen ne alun perin kuuluivat. Asiasisältönsä lisäksi ne olivat suoria viittauksia Raamattuun, kirjojen kirjaan, jonka sanaa ihminen ei voinut asettaa kyseenalaiseksi”, Häkkinen toteaa. ” Pestä kätensä jostakin asiasta ” Jos ihminen pesee kätensä jostakin asiasta, se tarkoittaa, ettei hän halua enää puuttua siihen eikä vastata siitä omasta puolestaan, vaan ongelma annetaan muiden ratkaistavaksi. Sanonta perustuu maaherra Pontius Pilatuksen menettelyyn, kun hänen piti tutkia Jeesuksen syyllisyyttä tai syyttömyyttä. Matteuksen evankeliumin 27. luvussa asia kuvataan seuraavasti: ”Kun Pilatus näki, ettei mitään ollut tehtävissä, ja kun meteli yhä paheni, hän otti vettä, pesi kätensä väkijoukon nähden ja sanoi: Minä olen syytön tämän miehen vereen. Tämä on teidän asianne.” Käsien pesemisestä tuli vertauskuvallinen teko, joka ilmaisi irtisanoutumisen ylivoimaisesta ongelmasta. " Silmätikku, tikkuna silmässä " Silmätikuksi voidaan nimittää jotakin kiusana tai vaivana olevaa asiaa tai kiusallisen huomion kohdetta. Sanonnan juuret johtavat 4. Mooseksen kirjan 33. luvun loppuun, jossa annetaan ohjeita maan valloittamista varten. Nykyisen raamatunkäännöksen mukaan asukkaat piti hävittää, koska muuten he pistäisivät valloittajia piikkeinä silmiin ja okaina kylkiin. Vanhimmissa suomenkielisissä Raamatuissa kylkiin pistivät keihäät ja silmiin orjantappurat, joilla tässä yhteydessä tarkoitettiin orjantappuran piikkejä. Raamatussa ei siis puhuttu tikuista, mutta Johannes Wegeliuksen postillassa vuonna 1747 oli piikkien tai okaiden paikalla juuri silmäin tikku. Kansankielessä tikku on valittu sanontaan ehkä siksi, että se on Suomen oloissa helpommin ymmärrettävä vertauskuva kuin vanhojen Biblioiden orjantappura. " Viimeinen villitys " Viimeinen villitys saattaa tuoda nykysuomalaisen mieleen uuden, nopeasti leviävän muoti-ilmiön, joka saa ihmiset riehaantumaan ja toimimaan aivan järjettömästi, mutta alun perin on kysymys paljon vakavammasta asiasta. Viimeinen villitys löytyy Matteuksen evankeliumin 27. luvun lopusta, jossa kerrotaan Jeesuksen hautaamisesta ristinkuoleman jälkeen. Ylipapit ja fariseukset muistuttivat maaherra Pontius Pilatusta siitä, että Jeesus oli eläessään ollut villitsijä. Jos opetuslapset pääsisivät varastamaan hänen ruumiinsa haudasta, he voisivat väittää Jeesuksen nousseen kuolleista. Silloin viimeinen villitys olisi ensimmäistä pahempi. Agricolan Uudessa testamentissa puhuttiin jälkimmäisestä villityksestä, ja tämä sanamuoto säilyi 1800-luvulle asti, mutta kun kalevalaisesta alkusoinnusta tuli ihailtu tyylikeino kirjakielessäkin, vanha sanonta sai uuden, tyylikkäämmän muodon.    " Varjella niin kuin silmäteräänsä " Silmäterä eli pupilli on silmän keskellä oleva aukko, jonka kautta valo pääsee silmän sisään verkkokalvolle ja tuottaa näköaistimuksia. Silmäterä on näkemisen kannalta olennaisen tärkeä, joten sitä on syytä varjella mahdollisimman tarkkaan. Vastaavalla tavalla voi hartaasti suojella myös muita erityisen tärkeitä asioita tai olentoja. Viidennen Mooseksen kirjan 32. luvussa kerrotaan, kuinka Jumala löysi Jaakobin autiosta maasta ja varjeli kuin silmäteräänsä. Sama vertaus on ollut suomalaisissa Raamatuissa alusta alkaen. Merkitykset muuttuvat Kielelliset ilmaukset ovat monitasoisia ja usein myös monitulkintaisia. Sanoilla ja sanojen taivutusmuodoilla voi olla monia eri merkityksiä, mutta asia- ja lauseyhteys auttaa yleensä ratkaisemaan, mikä niistä milloinkin kannattaa valita. ”Tulkinnan kannalta järkevät vaihtoehdot tulevat mieleen helpoimmin. Merkitykset muuttuvat yleensä siihen suuntaan, että konkreettinen muuttuu abstraktiksi ja kirjaimellinen perusmerkitys vertauskuvalliseksi. Ihmisen on helpompi ottaa haltuunsa vaikeita käsitteellisiä asioita, jos hän voi verrata ja rinnastaa niitä arkipäivän konkreettisiin tekoihin ja tapahtumiin", Kaisa Häkkinen toteaa. Vertauksen avulla esitetty asia on helpompi oppia ja muistaa, koska siihen liittyy omakohtaisia kokemuksia ja elämyksiä. Vertausten käyttö on Häkkisen mukaan tärkeä opettamisen muoto Raamatussa. Monet raamatulliset ilmaukset jatkavatkin edelleen elämäänsä arkipäivän kielenkäytössä aivan toisessa merkityksessä kuin ne ovat alun perin olleet Pyhässä kirjassa. Kielelliset tehokeinot: ” Häpeäpilkku ” Häpeäpilkku ei ole mikään konkreettinen pilkku tai tahra, vaan sillä viitataan johonkin häpeää tuottavaan, arvoa tai mainetta tahraavaan seikkaan. Alkuperäiset häpeäpilkut löytyvät 5. Mooseksen kirjan 32. luvusta jakeesta 5.  Nykyisessä Raamatussa se kuuluu seuraavasti: Kelvottomasti rikkoi häntä vastaan tämä kiero ja katala sukupolvi, ne, jotka eivät enää ole hänen lapsiaan vaan kansansa häpeätahra. Aiemmassa suomennoksessa vuoteen 1992 asti kohdassa puhuttiin häpeäpilkuista, jotka ovat vanhaa perua. Agricola ei suomentanut koko Raamattua, mutta tämän kohdan hän kuitenkin valitsi käännettäväkseen: Se nurja ja paha suku hänestä poislankeepi, he ovat häpiän pilkat ja ei hänen lapsians. 1700-luvun raamatunkäännöksissä häpiän pilkat tiivistettiin häpiäpilkuiksi. Opettavaiset sananlaskut: ” Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu ” Juhlapuheissa ja kiitossanoissa ahkerasti viljelty sananparsi perustuu sanamuodoltaan ensisijaisesti Paavalin kirjeeseen roomalaisille. Sen 13. luvussa kerrotaan kristittyjen velvollisuuksista esivaltaa kohtaan. Verot ja tullit on maksettava asianomaisille ja esivaltaa on kunnioitettava.   Mikael Agricolan Uudessa testamentissa vuodelta 1548 kohta kuului: Antakaat – – niillen kunnia, joille kunnia tulee. Florinuksen sananlaskuissa se on kiteytynyt yksikölliseen muotoon Kunnia sille, jolle kunnia tulee. Nykyisessa Raamatussa on lyhyemmin kenelle kunnia, sille kunnia. Paavalin kirjeen taustalla on Jeesuksen ohje fariseuksille Matteuksen evankeliumin 22. luvussa. Siellä Jeesus sanoi vuoden 1642 Biblian mukaan: Antakaat keisarille, kuin keisarin ovat, ja Jumalalle, kuin Jumalan ovat. Vanhan Raamatun kieli vakiintuneissa sanontatavoissa: ” Koi syö ja ruoste raiskaa ” Vuorisaarnassaan Jeesus kielsi ihmisiä kokoamasta itselleen maallisia rikkauksia, koska niillä ei ollut pysyvää arvoa. Ensimmäisen suomalaisen Raamatun eli vuoden 1642 Biblian mukaan hän sanoi näin: ”Älkäät tavarata kootko maan päällä, kusa ruoste ja koit raiskaavat.” Raiskaaminen on vanhastaan tarkoittanut turmelemista ja haaskaamista, ja sitä se tarkoittaa tässäkin sanonnassa. Ruoste turmelee rautaa edelleenkin, ja koiperhoset ja niiden toukat ovat tunnettuja tuholaisia. Sen sijaan raiskaamisesta saattaa nykyihmiselle tulla ensisijaisesti mieleen väkisinmakaaminen, joka voidaan ymmärtää yhdenlaiseksi turmelemisen muodoksi. Uusimmassa raamatunsuomennoksessa kohta on varmuuden vuoksi ilmaistu toisella tavalla: ”Siellä (taivaassa) ei koi eikä ruoste tee tuhojaan.” Vääriltä mielleyhtymiltä vältytään, mutta ytimekäs alkusointu ruoste raiskaa on menetetty. Väkevät vertauskuvat: ” Pukeutua säkkiin ja tuhkaan ” Kun nykypäivän suomalainen pukeutuu säkkiin ja tuhkaan, tarkoitetaan, että hän haluaa osoittaa suruaan tai katumustaan jollakin selvästi havaittavalla tavalla. Sanonnan juuret löytyvät Vanhasta testamentista, jossa se kuvaa kirjaimellisesti katumuksen osoittamista: katuja pukeutuu säkkikankaasta tehtyyn surupukuun, istuu tuhkaan tai tomuun ja sirottelee sitä päälleen. Nykyisessä Raamatussa puhutaan tomusta tai mullasta, esimerkiksi Esterin kirjan 4. luvun alussa Mordokai pukeutuu säkkikankaaseen ja sirottelee multaa hiuksilleen. Säkki ja tuhka ovatkin peräisin vanhemmista käännöksistä. Esimerkiksi vuoden 1642 Bibliassa Mordokai reväis vaatteens ja puetti itsens säkillä ja tuhvalla. 

Avainsanat: yrittää ymmärtää yhteys vuosi vuori voimakas voi virallinen viimeinen versio vero veri vastata vanha vanhempi valo valmis valittu todeta tikku tietoisuus valita teko tee tarkoittaa tarjota talo tahra syötävä syödä vakka vaikea uhri tässä työstä työmies tutkija tutkia tuska tuottaa tuomio tuoda tunne syö suru suora suomentaa suomenkieli suomi suomalainen suojella sukupolvi suku suhde sub sota sisältö silmä sanonta sana sananparsi sananlasku salomon testamentti tentti teksti tuli tuhka ruveta ruotsi ruoste rinta rauta rakenne raivo raiskaus raamattu pysyä puhua professori profeetta pohjoinen pyhä puuttua puu pukeutua pohjalla pitää pilkku pestä pari panna palkka paimio paha paavali ottaa osoittaa oppia opetuslapsi opettaja ongelma ohje odottaa näyttää näkökulma nykypäivä nykyinen nimittää multa muistaa mooses mitä mitta minä mikael merkitsi merkki muuttua muoto muoti me matteus matt matka malli maine maa maaherra luku luonto löytää aurinkolasi lähetti fredrik evankeliumi etelä kirje kirja kirjaimellisesti kieli ken keisari katu kaisa jää juuret jumala julkaista jonkinlainen jokainen johtaa johannes jeesus jaakob itsenäinen itku ilmiö ihminen häntä hän häkkinen häät hyökätä hyttynen hieronta hesekieli henrik heittää heikko hammas kristitty korva konkreettinen kolmas koko kohde kohdassa klassinen kivi kirkkoherra kysymys kynttilä kuvata kunnia kuningas liha lause lapsi lamppu lahjoittaa esteri esittää esimerkki käyttää asussa asukkaat asu astia arvokas arvioida elävä elämä elämys daniel auttaa aukko alkuperäinen alku aleksis ajatus agricola arkipäivä arkielämä antaa ansaita alusta ad alkuperä käytetty käsi


blogivirta.fi