Tänään on 23.08.2019 21:01 ja nimipäiviään viettävät: Signe, Varma ja Signhild. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Filosofian puutarhassa:

Suuria puolueita eivät faktat hetkauta

Julkaistu: · Päivitetty:

Suurimpien puolueiden kansanedustajilta kysyttiin uuden ilmastoraportin jälkimainingeissa , miten he toteuttaisivat raportin suosituksia metsäkatoon ja ruuan kulutukseen liittyvistä toimista. Tulokset ovat karua luettavaa. Neljällä puolueella viidestä (Perussuomalaiset, Kokoomus, Keskusta ja SDP) uusi tieto ei ole aiheuttanut erityisempää tarvetta tarkistaa vanhoja kantoja niistä asioista jotka raportti nostaa esiin ongelmina joihin tulisi puuttua nopeasti. Perussuomalaisten mielestä nykymenon sopii Suomessa jatkua, muut puhuvat ympäripyöreästi siitä että jotain (mitä?) tarttee tehdä jossain vaiheessa. Omien eturyhmien lyhyen tähtäimen edut ovat selvästi suurempi huoli kuin koko valtion etu isommassa mittakaavassa. Poikkeuksen nuivasta linjasta tekivät Vihreät, jotka ainoina ovat sitä mieltä että lihansyöntiä tulisi rajoittaa. Tosin heilläkin ovat kunniassa pehmeät keinot kuten kasvisruuan tarjonnan lisääminen joukkoruokailussa. Tästä voisi päätellä, että nykypoliitikkojen varaan ei tarvitse liikoja laskea. Epic fail on vähintään hyvin pedattu. Nyt ilmastonmuutoskeskustelussa on edetty jos siihen vaiheeseen että denialistit alkavat olla marginaalissa, vaikka toki äänekkäässä sellaisessa. Sen sijaan vastuuta ilmastonmuutoksen torjunnasta sysitään kilvan ees taas ja selitetään vuorotellen vuolaasti miksi juuri minä en voi tehdä mitään ja sellaista on rumaa edes vaatia. Poliitikot työntävät vastuuta kuluttajille ja äänestäjille, kansalaiset poliitikoille, kuluttajat yrityksille ja yritykset kuluttajille. Vastuu ilmastonmuutoksen torjunnasta on tullut mustamaija jonka kukaan ei halua jäävän omaan käteen. Aloitteellisuuden ja vastuun ottamisen sijaan etsintäkuulutetaan maailman rakastetuin taruolento ja supersankari, Joku Muu, ja se ainoa asia josta vallitsee jonkinlainen konsensus on, että vastuu ja kaikki vähänkään rasittavalta kuulostavat hommat kuuluvat hänelle. Voisimme tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi vielä paljonkin ilman että kenenkään perustarpeet tulisivat uhatuiksi- mikä ei ole kovin radikaalia tilanteessa jossa ilmastonmuutos jo tappaa ihmisiä joka vuosi. Emme tee, koska emme halua. Jos haluaisimme, minulla olisi radikaali ehdotus vastuun jakamiseen: " Kukin tehköön voitavansa." Siis minä teen sen minkä voin, sinä teet sen minkä sinä voit. Otamme sen maijan kauniiseen käteen ja toteamme ettei se purekaan vaan päin vastoin voimaannuttaa, parantaa elämänlaatua ja lisää merkityksellisyyden tunnetta. Hyväksymme, että aikaisemmin emme ole syystä tai toisesta, ehkä jopa hyvästä, toimineet aina viisaimmalla mahdollisella tavalla mutta tulevaisuudessa haluamme pystyä parempaan. Hyväksymme, ettemme ole moraalisen erinomaisuuden huippuja vaan että sekin on alue jolla voimme, ja jolla meidän kannattaa yrittää edistyä. Tältä pohjalta teemme voitavamme ja pyrimme tukemaan muitakin siinä yrityksessä. Kuulostaako täysin mahdottomalta? Onko tämä aivan liikaa vaadittu aikuisilta? Hyvin mahdollisesti on. Kollektiivisena harhana vaikuttaa toistaiseksi olevan, että jos mitään ei tehdä, kaikki jatkuu kuten ennenkin maailman tappiin. Kohta puhutaan jostain muusta. Jotkut tuntuvat jopa ajattelevan, että tieteelliset faktat ovat vain mielipiteitä jotka järkevä ihminen voi myös valita ohittaa jos se vaikuttaa hauskemmalta vaihtoehdolta. Jos taas ilmastonmuutosta ryhdytään torjumaan päättäväisesti, seurauksena on verojen nousu, kommunistinen diktatuuri ja elinolojen muuttuminen sietämättömiksi ilman että vastineeksi saadaan yhtään mitään. Lisäksi kaikille tulee kestoluonteisesti huono omatunto, syyllisyys ja ahdistus -ikäviä tunteita joiden kärsimiseltä voi välttyä helposti pistämällä silmät kiinni, sormet korviin ja laulamalla oikein kovaa. Sanotaan nyt tämäkin vielä kerran: n iin, siis sehän meni niin päin että elinolot uhkaavat muuttua sietämättömiksi jos mitään ei tehdä. Sitä että voitavansa tekeminen on oikein ja viisasta, ei hetkauta tippaakaan se, mitä Joku Muu tai peräti Kaikki Muut valitsevat ajatella, tehdä tai jättää tekemättä. Edes sillä kuinka todennäköistä yrityksessä onnistuminen tai epäonnistuminen on, ei ole väliä vaan eettisesti olennaista on vain se, kumpaa lopputulosta omat valinnat ovat olleet edistämässä. Meillä on faktat edessämme (ja tiede tuottaa niitä lisää koko ajan), tiedämme mitä pitää tehdä. Mutta kuten poliitikot mielellään korostavat, loppu on kiinni omista asenteistamme ja omista valinnoista. 

Avainsanat: yritys yrittää vuosi voida voi yhteiskunta etiikka epic fails arki sinä raportti radikaali vihreät vero vastuu varaa valita vaikuttaa vaihe vaatia uusi tuottaa tunne tieto tieteellinen tiede tekeminen teet teen tee tarvita tarkistaa tarjonta tappaa suositus suomessa sormi pystyä puuttua puolue puhua poliitikko pitää perussuomalaiset parantaa onko omatunto nousu nostaa muuttua muut muu mitä mittakaava minä maija luettavaa lopputulos laskea käsi kuluttaja korva kokoomus koko keskusta keino kaunis kansalainen jättää jonkinlainen jolla ilmastonmuutos ikävä ihminen huono huoli fakta fail etu epäonnistua ehdotus esteettinen diktatuuri alue ajatella ainoa aiheuttaa ahdistus


blogivirta.fi