Tänään on 23.08.2019 20:44 ja nimipäiviään viettävät: Signe, Varma ja Signhild. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Mikko Saari:

Kaikille yhteinen koulu - edellytyksiä onnistuneeseen inkluusioon

Julkaistu: · Päivitetty:

Kritiikki inkluusion toimimattomuudesta on kiehunut julkisessa keskustelussa ainakin kuluneen vuoden ajan. Viimeisimpänä keskustelun avauksina ovat olleet Iltalehden " miesopettajan rankka avautuminen " sekä YLE:n uutisointi, jossa " asiantuntijat puolustavat inkluusiota ". VIP-verkoston asiaa rakentavasti avaava tiedote " Kaikille yhteinen koulu voi onnistua! " julkaistiin 8.8.19. Tiedote ei näyttänyt saavan juurikaan huomiota sosiaalisessa mediassa mutta tämän selkeän kirjelmän pohjalta tutkailen inklusiivisen koulun toiminnan onnistumisen edellytyksiä. Lähestyn inklusiivisuutta melko kapeasta ja subjektiivisen arkisesta näkökulmasta eli siitä, että on pieniluokka sekä yleisopetuksen ryhmä, joiden välillä vastavuoroisesti ja suunnitellusti inkluusiota toteutetaan. VIP-verkoston tiedotteessa todetaan: " jokaisen lapsen ja nuoren oikeus on saada mahdollisuus käydä koulua ikätovereittensa joukossa omassa lähikoulussaan. ". Toisaalta "... luokkamuotoinen erityisopetus on tärkeä osa kaikille yhteisen koulun erityisen tuen oppilaille tarjoamia palveluita ". Lisäksi tiedotteessa painotetaan, että " oppilaalla on oikeus saada erityistä tukea ja kuntoutua, jotta hänen on mahdollista toimia ja olla osallisena oppimisessaan, vahvistuneena omana itsenään" .  Nämä kolme asiaa ovat mielestäni inkluusion merkityksen ymmärtämisen ja sitä kautta toteutumisen kannalta keskeiset. Näistä juontuu myös ajatus vertaisuuteen, vertaisten merkitykseen ja vertaisoppimisen merkitykseen.   Näen nimenomaan vertaisuuden käsitteen avaamisen tärkeänä inkluusioon liittyen. Jos tätä ei ymmärretä toiminnan taustalla, inkluusion idea ei toimi vaikka kunnassa olisi kuinka resurssia opetuksen toteuttamiseksi. Toinen puoli eli resurssin puuttuminen (riittävä määrä opettajia, muuta henkilöstöä, koulutusta ja tiloja) johtaa tietenkin siihen, että inkluusiota on käytännössä mahdoton toteuttaa koulussa. Se, että inkluusion merkitys ymmärretään, voi myös edistää parhaassa tapauksessa riittävän resurssin saamista opetukseen. Lapsen mahdollisuus  oppimiseen  vertaistensa kanssa Inkluusion suunnittelussa ja toteuttamisessa vuorovaikutuksen tulee olla opetusryhmien välillä kaksisuuntaista sekä johdettua ja suunniteltua, kuten VIP-tiedotteessa todetaan. Opetusryhmillä viittaan yleisopetuksen ryhmiin sekä erityisen tuen pienryhmiin. Pienryhmiä tarvitaan ja niissä olevaa ammattitaitoista henkilöstöä. Mutta pienryhmä ei voi olla mikään lapsen sijoituspaikka ja sitä kautta pysyvä olotila. Erityisen tuen lähtökohtana tulee olla pyrkimys lapsen kasvun tukemiseen niin, että jossain vaiheessa erityisen tuen päätös voidaan jopa purkaa. Toki osalla lapsista luontainen olemuksellisuus ja tuen tarpeet ovat niin suureet, että pienryhmän tarve on lapsella läpi perusopetuksen ja myös sen jälkeisessä koulutuksessa. Mutta silti paljon tukea tarvitsevankin lapsen kasvu ja kehitys hyötyvät suunnitellusti toteutetusta inkluusiosta. Inkluusiota tulee katsoa kokonaisuutena ja sen on oltava mahdollista jokaiselle oppilaalle koulussa. Jokaisella tulee olla mahdollisuus oppimisen tukeen, vertaistensa seuraan ja siten myös vertaisten tarjoamaan tukeen oppimisessa. Vertaisuus on siten ainakin kaksiulotteinen käsite. Vaikka erityistä tukea tarvitseva oppilas tarvitsee usein lähtökohtaisesti opetusta pienemmässä ryhmässä, niin jokaisella lapsella on vahvuuksia, joita hänen tulisi saada toteuttaa sekä vahvistaa yleisopetuksessa, vertaistensa ikätovereiden kanssa. Se, että lapsi pääsee toteuttamaan ja kokemaan oppimista yleisopetuksen ryhmässä omien vahvuuksiensa ja rajoitteidensa puitteissa, vahvistaa lapsen luottamusta itseensä oppijana. Kun lapselle tarjotaan mahdollisuus oppia ja saada oppimisen sekä tekemisen mallia vertaisiltaan, edistää inkluusio tällöin lapsen luottamusta omiin kykyihin sekä vahvistaa itsetuntoa ja -tuntemusta. Vastavuoroisesti yleisopetuksen oppilailla on yksilöllisiä, yksittäisiä tuen tarpeita. Suunnitelmallisesti ja vastavuoroisesti inkluusiota toteuttaen yleisopetuksen oppilaan tai tehostetun tuen piirissä olevan oppilaan on tarpeellista päästä oppimaan pienempään ryhmään erityisopettajan ohjaukseen. Suunnitelmallisesti ja vastavuoroisesti toimien inklusiiviset järjestelyt eivät kuormita yleisopetuksen ryhmäkokoja. Viimeistään tässä kohtaa tarvitaan johtamista. Johtaja määrittää ja huolehtii vastavuoroisuuden toteutumisesta ja sitä kautta koulun erityisen tuen resurssin tehokkaasta ja tarkoituksenmukaisesta hyödyntämisestä kaikkina koulupäivinä. Erityistä tukea tarvitsevalle oppilaalle oma pieni ryhmä on opetuksen järjestämisen lähtökohta. Erityisen tuen ryhmä on lapsen oppimisen ja kasvun tuen tarpeen näkökulmasta hänen vertaisryhmänsä. Erityistä tukea ja pienryhmästä selkeästi hyödyn saava lapsi tarvitsee kotipesäkseen vertaisryhmän, jossa taitava erityisopettaja osaa sekä pystyy järjestämään opetuksen yksilöllisesti, lapsen kasvua ja kehitystä edistäväksi, joissain tapauksissa jopa kuntouttavaksi toiminnaksi. Tämä on vertaiskäsitteen toinen puoli ja myös lapsen kasvun tarve sekä etu. Lopuksi - muistilista inkluusiivisen koulun perustaksi VIP-tiedotteessa todetaan (oikein), että inklusiivisen koulun on mahdollista toteutua, kun resurssit ovat riittävät, inklusiiviset käytänteet ovat suunnitellut ja johdetut. Lisäisin listaan vielä sen, että inkluusio toteutuu ryhmien välillä vastavuoroisesti ja vertaisoppimisen mahdollisuuksia toteuttaen, lapsen tarpeen mukaisesti. Suunnitelmallisuus ja johtaminen ovat kuitenkin toiminnan kivijalkaa. Vaikka resurssit olisivat kunnossa ja kouluissa olisi pieniryhmiä sekä riittävästi henkilöstöä mutta suunnitelmallisuus tai johtaminen ontuvat, toimiva inkluusio ei välttämättä toteudu. Toimintakulttuuri voi rakentua joko sellaiseksi, että pienryhmät ja yleisopetuksen ryhmät toimivat toisistaan erillään ja opettajat eivät tee juurikaan keskinäistä yhteistyötä tai vain erityistä tukea tarvitsevia lapsia integroidaan yleisopetukseen. Inkluusiosta tulee summittaista, erityisopetukseen annettua resurssia haaskaavaa sekä oppilaita ja henkilöstä kuormittavaa toimintaa, jossa lapsen etu häviää resurssikeskustelun jalkoihin. Jotta inklusiivisen koulun idea saataisiin toimivaksi ja kehittyväksi käytänteeksi, voisi seuraava kysymyslista toimia päättäjistä oppilaisiin - miten koet inkluusion ja sen taustalla olevien asioiden toteutuvan kohdallasi: Resursseista päättävät ja päätöksentekoa valmistelevat henkilöt: Tiedätkö, mikä on erityisen ja tehostetun tuen tarve alueenne kouluissa?  Tiedätkö, miten erityisen tuen järjestelyt ovat hoidettu alueenne kouluissa? Tiedätkö, kuinka paljon käytätte vuosittain rahaa erityisen tuen järjestelyihin alueenne kouluissa? Tiedätkö, mitä opetuksen inkluusiolla tarkoitetaan ja mitä toimiva inkluusio edellyttää? Tiedätkö, miten täydennyskoulutuksen varattu resurssi käytetään alueenne kouluissa? Miten arvostuksesi koulua ja koulutusta kohtaan näkyy käytännön tekoina? Koulun erityisopetuksesta vastaava rehtori / koulun rehtori: Tiedätkö, miten aktiivisesti ja millaista yhteistoimintaa erityisen tuen ryhmät ja yleisopetuksen ryhmät toteuttavat keskenään? Arvioitteko ja suunnitteletteko rehtorin johdolla säännöllisesti koulunne inklusiivisia käytänteitä ja niiden toimivuutta? Kuka määrittää koulussanne, miten inkluusiota toteutetaan koulussanne? Oletko tietoinen, millaisia täydennyskoulutustarpeita opettajilla ja muulla henkilöstöllä on inklusiiviseen toimintaan liittyen? Oletko tyytyväinen koulunne tiimitoimintaan ja opettajien yhteistoimintaan? Opettaja : Teetkö aktiivisesti yhteistyötä tiimisi / vuosiluokkaasi kuuluvan erityisopettajan kanssa / ja vastaavasti erityisopettaja yleisopetuksen opettajan kanssa? Suunnitteletteko yhdessä opetusta ja oppilaiden tarkoituksenmukaisia opetusjärjestelyjä? Toteutatteko koulussanne samanaikaisopetusta? Onko koulunne tiimitoiminta aktiivista ja vaikuttavaa? Ovatko inklusiiviset käytänteet, joita toteutatte, vastavuoroisia siten, että oppilaan siirtymä pienryhmästä yleisopetukseen ja toisinpäin on sujuvaa? Voitteko yhdessä tuumin todeta, että opetukseen annettu resurssi on tehokkaasti käytössä eli yleisopetuksen ryhmät eivät kasva ja kuormitu inkluusion seurauksena ja erityisen tuen ryhmissä olisi tilaa tuen tarpeessa oleville oppilaille? Arvioitko, että luokkasi oppilaat kokevat olevansa tasavertaisia kouluyhteisön jäseniä? Vanhempi: Onko sinulle kerrottu, miten koulun erityinen tuki sekä mahdolliset inklusiiviset käytänteet ja mahdollisuudet ovat järjestetty? Kokeeko lapsesi olevan tasavertainen jäsen osana koulua? Oppilas : Koetko olevasi osa kouluanne ja muita ikäsiäsi oppilaita? Koetko saavasi riittävästi apua oppimiseesi? Tuntuuko oppiminen ja koulunkäynti mielekkäältä?

Avainsanat: erityinen erityisopetus asiantuntija apua aktiivinen ajatus katsoa kasvu jäsen julkinen julkaista johtaminen johtaja johtaa johto jalka itsetunto iltalehti idea hoitaa henkilö etu vip-verkosto perusopetus inkluusio erityinen tuki yle yhteistyötä yhteinen voi vip verkosto varattu vanhempi vaihe uutisointi tässä tuki tukea toteutua toteuttaa toiminta todeta tietoinen tiedote tee tarve tapaus taitava sosiaalinen seuraava saada ryhmä resurssi rehtori rankka rakentua raha päätös päättää päästä purkaa puoli puita piiri pieni palvelu oppia oppiminen oppilas opetus opettaja onko oikeus näyttänyt näkökulma nuori määrittää muualla mitä merkitys media mahdoton mahdollisuus mahdolliset lähtökohtainen lähtökohta luottamus lapsi käydä käsite kunta kulunut kritiikki koulutus koulunkäynti koulu kokonaisuus kokea keskutelu keskustelu kerrottu kehitys


blogivirta.fi