Tänään on 18.08.2019 22:11 ja nimipäiviään viettävät: Leevi ja Bo. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
villen blogi - isin päiväkirja:

"Paluusaarna 2019"

Julkaistu: · Päivitetty:

Paluu keskustan alueseurakunnan papistoon ja saarnavuoro Kaupunginkirkossa ja Lahjaharjun kappelissa 11.8.2019 9. sunnuntai helluntaista / "Totuus ja harha" Job 28:7-15.23-28; 1.Joh.4:1-6; Matt. 7:15-23  ”On tie, jota ei korppikotka näe eikä haarahaukan silmä erota.” Jobin kirjan mainiossa runossa etsitään tietä, joka onkin erityinen tie. Se on tie, jota korppikotkat ja haukatkaan, nuo koulun biologian tunnilta tutut tarkkakatseiset petolinnut, eivät huomaa yläilmoissa liidellessään ja haeskellen katseellaan tien reunoista haaskoja tai pikkunisäkkäistä, joita voisivat viedä pesäänsä, tulla ravituiksi ja niin selvitä elämässään. Ei, kyseessä on tie, jota ei silmin voi nähdä. Tie, jonka pinnasta ei kuulu askelten rahina. Tie, joka ei ole käsin kosketeltavissa. Se on jotain muuta kuin ulkoista ja pinnallista. Jotain syvempää ja ratkaisevaa. Jotain sisäistä. Se on sydämen tie, tie viisauteen, ymmärrykseen, tie uskoon ja luottamukseen. Ehkä päivän teeman äärellä voisi sanoa, että se on myös totuuden ja rehellisyyden tie. Jonkin sellaisen, minkä tuntee sydämessään oikeaksi. Jobin runo toteaa kuitenkin synkästi, että ”ihminen ei tunne tietä sen luokse, tästä maailmasta sitä ei voi löytää.”  Aika pessimistinen näkemys. Etenkin siitä näkökulmasta, kun koulut ovat juuri alkaneet tai ovat alkamassa. Ehkä joku tuttu lapsi tai nuori on taas aloittamassa lukuvuotta ja pääsee näin oppimaan petolinnuista tai muista eläimistä, tai muusta elämästä. Kai koululaisille ja opiskelijoille tulisi olla hieman tsemppaavampi kannustuslause, kuin että ”ihminen ei löydä viisauden tietä”. Että kannattaa edes yrittää ja toivoa, että jotain oppisi. Jobin runo onneksi jatkuu: ”Jumala yksin tuntee tien viisauden luo.” ja ”Ihmiselle hän sanoi: Viisautta on Herran pelko, ymmärrystä se, että karttaa pahaa.” Tie on siis löydettävissä. Jumala tuntee sen, joten sitä voi pyytää ja etsiä. Herran pelko merkitsee kunnioitusta ja nöyryyttä, nöyryyttä ymmärtää, että viisaus tulee ulkopuolelta, Jumalan lahjansa. Totuuden Henki, johda sinä meitä, laulavat monet koululaisetkin. Rukous on askeleen ottamista kohti tuota tietä. Yhteys Jumalaan ravitsee, yhteen kokoontuminen ja dialogi muiden etsijöiden kanssa vahvistaa, Raamatun sanat kuljettavat tietä pitkin. Viisautta ja ymmärrystä voi siis opetella. Uusissa opetussuunnitelmissa korostetaan sitä, että opittavat asiat liittyisivät jotenkin omaan elämään, arkitodellisuuteen ja kokemuksiin. Niin asioille syntyy merkitys, niistä tulee tärkeitä, niillä on jotain väliä, kun ne eivät ole jotain irrallista sanahelinää, vaan menevät pinnan alle, ehkä sydämeen asti. Myös tämän päivän rippikouluissa puhutaan ilmiöpedagogiikasta, jossa tarkastellaan jotain nuorille tuttua ilmiötä ja pohditaan, miten usko Jumalaan, tai raamatuntekstit, tai lähimmäisenrakkaus voisivat liittyä siihen. Oppiminen mahdollistaa huikeita asioita. ihminen saa aikaan vaikka mitä, kun motivaatio, olosuhteet ja fokus ovat kohdallaan. Puut tuottavat hedelmää. Eikä tarvitse olla koululainen, voimme jokainen oppia ja löytää viisauden tien. Aina se ei vain löydy ihan suorinta reittiä. Elämän koulussa oppiminen tapahtuu usein yrityksen ja erehdyksen kautta, virheistä oppimalla, uteliaasti kokeilemalla.  Totuus ja harha kasvavatkin elämämme polkujen varrella rinnakkain. Molemmat ovat meille tuttuja, elämän oppitunneilla olemme tehneet hyviä valintoja ja huonompia, olemme onnistuneet ja pettyneet, olemme rakentaneet jonkin kestävän varaan, mutta ehkä myös jonkin ohikiitävän. Utelias elämänasenne ja halu oppia vievät myös harhateille, ohdakepuskiin ja orjantappuroiden sekaan. Ehkä oleellista on ymmärtää, että aina voi kääntyä ympäri ja oppia erehdyksistä. Ehkä viisautta onkin nähdä oma keskeneräisyytensä, olla itselleen rehellinen ja tuoda päivänvaloon oma sisimpänsä. Ehkä totuus tekee joskus kipeää, mutta se myös vapauttaa.   Rehellisyys itselle ja muille, rehellisyys Jumalan edessä, vapauttaa teeskentelystä ja on avain sisäiseen kasvuun. Armon voi ottaa vastaan, vasta kun tunnustaa, että on sen tarpeessa. Elämän koulutiellä on monenlaisia opastajia. Jeesus varoittaa vääristä profeetoista. Kaikki ei aina ole sitä, miltä näyttää ja kuulostaa. Yleinen mielipide, jokin huipputrendikäs tuulenvire tai vain väärillä faktoilla perusteltu kiiltokuvaideologia saattavat alkuun vaikuttaa ihan toimivalta ratkaisulta, mutta ovatkin ehkä pidemmän päälle pettäviä. Ihmisen väärä varmuus ja ulkokultaisuus paljastuu.  Lampaiden asuihin pukeutuneiden susien keskellä on onneksi myös hän, joka kutsuu itseään hyväksi paimeneksi. Hän, joka näkee sydämeen ja jolle sydämen asioilla on väliä. Jobin runo lupaa, että Jumala tuntee viisauden tien. Sydän saa luottaa, että Jumala on nyt myös näyttänyt sen tien meille, kun hän lähetti Poikansa luoksemme tähän maailmaan. Hän, Jeesus, sanoo olevansa tie, totuus ja elämä. Hän tuntee nimeltä ja sisimpiä salaisuuksia myöten. Ja silti hän kutsuu seuraansa, seuraamaan tietään eikä lupaa vain helppoa maastoa. Viisauden tie voi myös olla melkoista tarpomista. Mutta se on reitti myös kasvuun kristittynä.  Kasvuun ja oppimiseen liittyivät motivaatio, olosuhteet ja fokus. Kirkkona ja kristittyinä me voimmekin kysyä: Onko meillä koululaisten tavoin motivaatiota löytää tämä tie, jota ei haukan katse tavoita? Onko motivaatiota kasvaa uskossa ja luottamuksessa, lennellä ahnaasti korppikotkien tavoin ja pyrkiä näkemään suurempia kokonaisuuksia, etsiä elämän maastosta tarttumapintaa ja kysellä miten Jumalan tahto voisi liittyä omaan elämään ja päästää tämän kyselemisen ja etsiskelyn myös pintaa syvemmälle, sydämen tasolle. Ja ovatko sitten olosuhteet kunnossa? Vahvistavatko olemassa olevat puitteet sydämen uskoa ja luottamusta vai pitäisikö puitteita muuttaa? Onko seurakunnassa oikeaa toimintaa uskon kasvamiselle, sellaista toimintaa, joka koskettaisi tai liittyisi arkitodellisuuteen? Ovatko kirkon ovat fyysisesti ja kuvainnollisesti auki ja kynnys matala, onko kristittyjen yhdessäololle ja oppimista ja kasvua tukevalle dialogille olosuhteet tarpeeksi kohdallaan? Tai onko fokus oikeassa suunnassa? Ettemme tuijottaisi vain omaa keskeneräisyyttämme, mikä saattaa lannistaa (jos ajattelee, että eihän ihminen viisauden tietä voi löytää). Vaan katsoisimme häntä, joka sanoo olevansa tie, kuulisimme häntä, joka sanoo olevansa totuus ja seuraisimme häntä, joka sanoo olevansa elämä. Hän, Jeesus, oli kutsumuksessaan motivoitunut ja kuuliainen. Hän täytti lain ja Jumalan tahdon. Hän uhrautui rakastamansa maailman puolesta ja antoi armon laumalleen evääksi ja hedelmätarhansa kasvualustaksi. Hän kutsuu jokaista seuraansa, hän antaa anteeksi, sallii kääntyä ympäri ja aloittaa uudelleen.  Siksi, vaikka ihminen voi saavuttaa vaikka mitä, ei saavutuksillaan tule tai tarvitse yrittää kosiskella Jeesuksen suosiota. Hän kutsuu luokseen ihan sellaisina kuin olemme. Hän katsoo sydämeen ja tuntee meidät. Hän vapauttaa totuuteen ja sitten auttaa kasvamaan hänen opetuslapsinaan. Hän itse ravitsee meitä ja saa tekemään hyviä hedelmiä, sillä hänen kanssaan olosuhteet ovat kunnossa. Hyvän tekeminen, rakkauden teot siis seuraavat uskoa, ei päinvastoin. Siinä yksi viisaus, joka mm. petolinnuilta menee myös aika usein ohi.

Avainsanat: aika pelko ottaa oppia oppiminen opiskelija opetella onnistuneet onni onko olosuhde näyttää näyttänyt näkökulma näkemys jeesus ilmiö ihminen nähdä nuori häntä hän herra henki helluntai hedelmä hedelmiä halu fyysinen erota erityinen elämä eläin biologia avain auttaa asu armo antaa etsiä motivaatiot motivaatio monenlainen mitä mielipide merkitys melkoinen me matt maailma löytää aurinkolasi lähetti luottamus liittyä laulaa lapsi kysyä kynnys kristitty koulu koululainen kirkko kirja kestävä keskusta katse kasvu kasvaa kartta jumala jokainen job seurakunta selvitä salaisuus saavutus sydän suurempia susi suosio sunnuntai sinä runo rukous reitti rehellinen rakkaus raamattu päivä pyytää pyrkiä puu poika pinna silmä yritys yrittää ympäri ymmärtää väärä voi yksin yhteys vaikuttaa usko uskoa tuttu viisaus viedä varmuus varaa vapaus valinta teko tekeminen teema tuottaa tuoda tunnustaa tunne totuus toivoa toiminta tie tarvita tahrto


blogivirta.fi