Tänään on 17.08.2019 13:53 ja nimipäiviään viettävät: Verneri, Verner ja Veronika. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Olen mitä olen:

Avainnaulakko

Julkaistu: · Päivitetty:

Lupasin hakea eksälle matkalaukun (joka mahtuu lentokoneen matkustamoon) vanhemmiltani töiden jälkeen. Vanhempani asuvat työpaikkani lähellä. He olivat itse mökillä. Tämä oli heinäkuussa, minun lomien jälkeen. Ajoin paikalle työkaverin kanssa, jonka olin luvannut heittää kotiin. Kaveri odotti autossa, minä hain laukun. Ovella tajusin ettei minulla ole avaimia. Hämmennyin. Minulla on heidän asuntonsa avain. Mukana. Aina . Nyt. Ei ole. Soitan mutsille. Kysyn onko vara-avaita. Kahdella naapurilla. Kumpikaan ei ole kotona. Toinen merellä, toinen Raisiossa. Minun on täytynyt irroittaa avain ja jättää se kesäloman ajaksi avainnaulakkoon. Ajattelen. En kyllä muista, mutta pakko. Ajan työkaverin kotiin. Ajan omaan kotiini. Tuijotan avainnaulakkoa. Ei ole täällä. Ekana työpäivänä minulla ei ollut työpaikan tagia mukana, koska olin irroittanut sen ja laittanut sen avainnaulakkoon. Oletin, että olen myös irroittanut vanhempieni avaimen ja laittanut samaan naulakkoon. En ollut. Sitten muistin. Lomalla olin heittänyt isäni siskolleni luokse samalla reissulla, kun olin haken siskoni/hänen lapsensa ja isälleni oli annettu minun avaimeni, koska oli sieltä menossa käymään kotona. Soitan vanhemmilleni. Mutsi muista avainjutun, faija ei. Kuitenkin selvitän, ettei avainta nyt ole. Faija sanoo soittavansa ja sanoo soittavansa takaisin. Faija soittaa takaisin. On saanut kiinni yhden talonyhtiönhallituksen jäsenen, jolla on vara-avain, mutta hän lähtee mustikkaan tunnin sisällä. Sanon, että riittää hyvin, koska kun ajan takaisin se on vain 24 minuuttia. Ajaessani vanhemmilleni huomaan, että olisi pitänyt tankata jo tulomatkalla, mutta enköhän pääse näillä -----lle . Pelillä. Otto 2. Hallituksenjäsen tulee avaamaan minulle oven. Saan lopulta laukun, mutta nyt minun on ajettava tankkaamaan. Ajan kylmäasemalle. Yritän syöttää korttia, mutta automaatin ohjelma jumiutuu. Yritän pari kertaa. Sama juttu. Siirrän auton toiselle tankkauspisteelle. Automaatti pelaa moiteettomasti. Silmäilen näkyykö jotain aspan numeroa. Samalla rikkinäiselle pumpulle ajaa vanhempi pariskunta. Katson kun rouva yrittää syöttää korttiaa koneeseen. Huudan: - Se ei taida toimia... ei ainakaan hyväksynyt minun korttiani. - Ai... taitaa olla sama vika kuin viimeksi... - Niin... Jotenkin ällistyin. Tämä vika on tuttu heille, mutta he eivät ole soittaneet tai vieneet asiaa mitenkään eteenpäin. Vanhempi pariskunta. Eläkeläisiä. Tuli tunne, ettei heillä ollut elämässä liikaa tekemistä. Tietenkin tämä oli vain tunne. Ehkä veivätkin/soittivatkin, muttei mitään ollu tehty. Kuitenkin se tuntui siltä, että ongelma oli havaittu kyllä, mutta mitään ei oltu tehty. Oli odotettu et joku tekis jotain . Nyt minusta tuntui että tätäkö varten olin ajanut tänne asti?  Juuri tänä hetkenä, jotta kuulin juuri nuo sanat . Unohdin tankata lähtiessä että minun oli tultava tankkaamaan juuri tänne. (Olin suunnitellut jo aamusta että tankkaan jo kun vein työkaverin kotiin) Tätäkö varten, että minä sitten soitan aspaan ja kerron tuon toisen automaatin temppuilevan? No näin tein. Soitin ja kerroin. Kerroin myös mitä rouva oli sanonut. Ajoin lopulta kotiin. Reissu kesti ajallisesti 4x 24 minuuttia. Siis pelkkine matkoineen. Epilogi  Matkalaukkua ei oltu otettu edes mukaan. En kysynyt miksi.

Avainsanat: yrittää vara vanhempi työ tätäkö tänne työpaikka työkaveri tuttu tuntua tunne tuli syöttää soittaa soitin rouva reissu pelata pariskunta pari otto onko ongelma olin ohjelma numero mutsi muisti mitä minä minuutti meri luvata loma lentokone laukku lapsi kotona koti kortti kone kesäloma kaveri jättää jäsen juttu jolla isä hän heittää heinäkuu hakea avain auto automaatti asua ajaa


blogivirta.fi