Tänään on 18.09.2019 03:45 ja nimipäiviään viettävät: Tyyne, Tytti, Tyyni ja Pamela. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Liiolii:

Pyhän Laurin vaelluksella

Julkaistu: · Päivitetty:

Blogin kohtalo on ollut mielessä aina välillä. Joko loppuu lähestyy, kun päivitystahti aina vain hiipuu ja kommentteihin (kiitos!) vastaan luvattoman myöhässä? Vielä en kuitenkaan luovuta, vaan kerron viime lauantaisesta pienestä pyhiinvaelluksesta Vantaan pyhän Laurin kirkolle.  Vantaan luterilaiset seurakunnat järjestävät joka toinen vuosi tämän pyhiinvaelluksen. Tänä vuonna teemana oli vanha Kuninkaantie. Reippaimmat vaeltajat lähtivät matkaan Helsingistä, mutta minä lähdin reitille isäni kanssa kohti pyhän Laurin kirkkoa Vantaan Tikkurilasta. Tämä olikin kaikkein lyhyin reitti, 4,5 km, ja se oli sopivasti nimetty vaivaisten vaellukseksi. Matka kulki joen vartta myötäillen. Välillä pysähdyttiin lepäämään. Pappi kertoi tauoilla Martin Lönnebon rukoushelmistä. Myös pyhä Lauri, marttyyri Laurentius Roomalainen, tuli tutuksi. Hänen muistopäivänsä on sekä idän että lännen kirkon kalentereissa yhä samalla päivällä, 10. elokuuta.  Minä ja matkaseurani varjokuvassa. Isä otti polkupyörän mukaan ja ajoi sillä myöhemmin kotiin. Reitti kulki loppumatkasta peltojen keskellä. Aurinko paahtoi tässä aika kuumasti. Pyhän Laurin kirkko näkyi jo peltojen takana, kohta oltaisiin perillä. Päämäärä saavutettu! Evästauko myllyllä ja sitten kirkolle. En ollut koskaan ennen käynyt pyhän Laurin kirkolla. Sisään vain kurkistin ovelta, sillä kivikirkossa oli jo meneillään keskiaikainen messu. Kirkon puistossa oli hurjasti väkeä, siellä vietettiin Helsingan keskiaikapäivää. Kuumuus verotti vähän jaksamistani, mutta kiersimme katsomassa isän kanssa muutamat kojut ja poikkesimme myös kappeliin, jossa Kalevalaiset naiset esittelivät muinaispukuja. Ei ihan keskiaikainen menopeli tämä, mutta paluumatkan Tikkurilaan köröttelin nykivällä ja kuumalla kyydillä, aidolla museobussilla! Lähes päivälleen kolme vuotta aiemmin olin hiukan pitemmällä pyhiinvaelluksella Vormsin saarella Virossa . Oikeastaan jokainen kirkkomatkakin on pieni pyhiinvaellus. Aina ei tarvitse lähteä Santiago de Compostelaan (vaikka se olisi kyllä hienoa!), pyhän tunnun voi tavoittaa läheltä ja aivan odottamattakin.

Avainsanat: päivä pyhä pieni pappi olin minä messu matka länsi lähteä lauri laurentius kuuma kohtalo kirkko keskiaika jokainen jokiu isä itä helsinki elokuu blogi aurinko aika vantaa vanha tässä tuli teema tarvita saari reitti ulkoilua pyhiinvaellus vuosi voi viro


blogivirta.fi