Tänään on 25.08.2019 16:17 ja nimipäiviään viettävät: Loviisa, Lovisa ja Louise. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Oppitori:

Maakuntalaulut, suomenkieliset ja tunnetuimmat

Julkaistu: · Päivitetty:

Linkkejä suomalaisuudesta Täällä on mm. maakuntalauluja ja muita isänmaallisia. Mukana voi laulaakin. En huomannut, että nämäkin laulut ovat jo yhtenäisenä esityksenä Kotikirjaston uumenista -sivustossa, osassa isänmaallisia lauluja . Samalta tekijältä löytyy muitakin herkkuja . Tekijän linkkejä . Hänen kiiltokuvakokoelmansa innoittamana innostuin päivittämään Runot, lorut, värssyt -artikkeliani. Vaasan marssi on kahden nykymaakunnan eli Etelä-Pohjanmaan ja rannikon Pohjanmaan maakuntalaulu . Sen ruotsinkieliset sanat on kirjoittanut Zacharias Topelius ja sävelmän on luonut Karl Collan . Suomenkieliset sanat on tehnyt Alpo Noponen . Sanat 1. Miss' laaja aukee Pohjanmaa, veet merten virtain vaahtoaa, me siellä maassa hallojen niin kasvoimme kuin kuuset sen: Ei niitä sää voi säikyttää, |:ei kuihtumaan saa talvetkaan:| ei puute, kurjuus korpimaan, ei kuihtumaan saa talvetkaan ei puute kurjuus korpimaan. 2. Kuin aallot järvein tuhanten käy rannoillamme yhtehen, niin liittohon myös meidät saa sun nimes', kallis synnyinmaa. Jos vainomies sun sulkis ties, |:niin kuolemaan me taistellaan:| kuin Vaasan urhot ainiaan, niin kuolemaan me taistellaan kuin Vaasan urhot ainiaan. 3. Et turvatta, sa Suomi jää, on vankka pohjas ranta tää, ja muuris meidän olla suo, jot' eivät myrskyt maahan luo. Pois unteluus ja hervakkuus! |:Niin onnehen maan pohjoisen:| vie kunto, työ sen poikien, niin onnehen maan pohjoisen vie kunto työ sen poikien. Hämäläisten laulu on Hämeen maakuntalaulu, jonka on sanoittanut J.H.Erkko saksalaisen kansansävelmän pohjalta. 1. On mulle Suomi suloisin, vaan Häme siitäi kallehin: |: sen tuskin tiedän vertaista, niin kaunista, niin herttaista kuin kulta Hämeenmaa!:| 2. Lempeitä laaksoin lehtoja ja lintuin laulupuistoja |: ja marjaisia kankaitaan en unhottaa voi milloinkaan - oi Hämeen kallis maa!:| 3. On Hämeen pellot viljavat ja kasket kullan loistavat |: ja tuhannet sen tuomistot, sen niityt, norot, varjostot! Ei maata vertaistaan!:| 4. Kun taivas tääll´on loistoisa ja iltatähti kultaisa ja ruskot yhtä runsahat |: syysöiden sähköt leimuvat ja talvet suojaisat! :| 5. Ei impee missään rakkaampaa, ei siveempää, ei jalompaa, |: kuin Hämeen valkotukkainen, tuo sinisilmä neitonen on rusoposkinen.:| 6. Ja kansaa kussa löytänen niin jäykkää kuin on Hämehen, |: niin vakavaa, mi auraltaan ei suotta siirry milloinkaan, halveksi säätyään.:| 7. Jos miestä missä tarvitaan maan eestä vaikka kaatumaan, |: niin uljaita on urhoja, on järkeä, on kuntoa, jos toimeen tartutaan.:| Karjalaisten laulu 1. Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa, kuin on kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa!  :,: Lauluna sen kosket kuohuu, järven aallot loiskuaa, säveleitä salot huokuu, ikihongat humajaa. :,: 2. Perintönä laulun juuret meill' on entisajoilta, jolloin kaikki toimet suuret laulun tehtiin mahdilla, jolloin meidän kankahilla taitomiehet askaroi, nuotioilla nokisilla ongelmoita askaroi. 3. Yli Suomenniemen vielä maine kuulu kulkevi, kuinka Väinön kannel siellä koko luonnon lumosi; kuinka Seppo taitoniekka Sammon kirjokannen loi, tahi Kaukomielen miekka sota-innoin salamoi. 4. Ei oo meillä rikkautta eikä maamme viljavaa, vaan on laulun runsautta, kylvämättä kasvavaa;  :,: sit' ei pane Idän halla eikä Pohjan pakkaset, se ei sorru sortamalla, sitä ei lyö rakehet. :,: 5. Kyll' on kansa Karjalankin monet kovat kokenut, väkivallan raaimmankin iskut tuimat tuntenut; kestänyt on sodan pauhut, sorrot vuosisatojen, sodan pauhut, vainon kauhut, kolkot vuodet katojen. 6. Mutta meiltä laulun mahti mennyt maan ei rakohon, säveleiden sorja tahti viel ei vierryt pakohon. Josko murhe mieltä painaa tahi riemu kohottaa, laulu,soitto, meiltä aina yhtä herkäst' irtoaa. 7. Konsa vaino Suomeamme kovin kourin koittelee, silloin kurja Karjalamme Suomen surut soittelee.  :,: Ja kun onnen päivän koitto Suomellen taas sarastaa, silloin riemun suuri soitto Karjalasta kajahtaa! :,: Nälkämaan laulu , jota myös Kainuun marssiksi kutsutaan, on eniten laulettuja maakuntalaulujamme. Sen tilasi vuonna 1911 Ilmari Kiannolta Kajaanin maanviljelysseura seuran omaksi lauluksi, ja sen sävellystyö tilattiin Oskar Merikannolta. Seuran sihteeri katsoi, että sanoja oli liikaa ja sovitteli säveltäjän kanssa säkeet nykyiseen järjestykseen. Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa! Meidänpä mainetta mainivat nuot koskien ärjyt ja surkeat suot! Meidänpä vapautta vaarat on nää! Meidän on laulua lahtien päät! Meille myös kevätkin keijunsa toi, rastas ja metso täälläkin soi. Taival lie hankala - olkoon vaan! Luonto lie kitsas - siis kilpaillaan! Kolkasssa synkeän syntymämaan pirttimme piilköhöt paikoillaan! Vainojen virmat, oi vaietkaa! Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaa! Miekkaa ei tarvis - tarmoa vaan puolesta hengen, heimon ja maan. Nosta jo rintaasi maausko uus, taannuta taika ja vanhoillisuus! Maamies, muista, miss' onnesi on, riihesi rikkaus riippumaton! Kainuhun kansa, ah arpasi lyö! Missä on ryhtisi, kunniatyö? Meidän on uudesta luotava maa, raukat vaan menköhöt merten taa! Keski-Suomen kotiseutulaulu Keski-Suomen kotiseutulaulu on Keski-Suomen maakuntalaulu. Se on yksi Suomen itsenäistymisen jälkeen Suomen historiallisten maakuntien maakuntalaulujen rinnalle luoduista uusien maakuntien maakuntalauluista. Laulun runoili nimensä mukaisesti korpilahtelainen Martti Korpilahti ruotsalaisen Ivar Widéenin sävelmään. Sen ensiesitys oli vuonna 1920 . 1. Männikkömetsät ja rantojen raidat, laaksojen liepeillä koivikkohaat, ah, polut korpia kiertävät, kaidat, kukkivat kummut ja mansikkamaat! Keitele vehmas ja Päijänne jylhä, kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen , vuorien huippujen kauneus ylhä, ah, kotiseutua muistoineen. 2. Syntymäpaikka kun on sydän Suomen siis sitä suottako kiittelisin? Täällähän aukeni ens' elon huomen, tänne ma toivon hautanikin. Täällä on naapuri heimoni verta, täällä on ystävä voittamaton, tänne, ah, tänne on kaipaus kerta, täällä on kaikki, mi kallista on! Kymmenen virran maa Kymmenen virran maa on Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin maakuntalaulu . Sen on sanoittanut A. V. Koskimies ja säveltänyt Oskar Merikanto . Sinänsä "kymmenen virtaa" on herättänyt keskustelua. On käsitetty, että Pohjanmaan jokiin luetaan Oulu- , Siika- , Pyhä- , Kala- , Lesti- , Perhon- , Ähtävän- , Lapuan- sekä Kyrönjoki , mutta onko kymmenes esimerkiksi Kemijoki , pidetään tulkinnanvaraisena. Toisaalta laulussa on säkeistö: Kemi, Tornio, Ounas, Oulu ja Ii,olen nähnyt uomanne aavat. Ja mieleni laajeten lainehtii ja suoneni tarmoa saavat. Jokes uljahat syöntäni suurentaa, oi Kymmenen virran maa. Eli laulu Kymmenen virran maa käsittelee myös Peräpohjolaa , joka oli historiallisen Pohjanmaan osa. Tämän vuoksi laulu on myös Lapin maakuntalaulu. Kymmenellä virralla ei välttämättä tarkoiteta joitain tiettyjä jokia vaan se on kuvaannollinen ilmaisu. Sanojen "Kymmenen, kymmenen virran maa" voidaankin tulkita tarkoittavan kymmenien tai satojen virtojen maata. Maa ponteva Pohjolan äärillä on, se on entistaistojen tanner. Niin rohkea, reima ja horjumaton, se on muistojen mainio manner. Tämä maa minun mieltäni innostaa, se on kymmenen, kymmenen virran maa! Revontulta sen talvinen taivas luo, kun pakkanen parhaana räiskää, ja tunturilaaksojen vuolas vuo, se kallioseinihin läiskää. Niin mieltäni nostaa ja juhlistaa tämä kymmenen, kymmenen virran maa! Kesäaurinkos kanssa ma valvonut oon ja viettänyt yötöntä yötä. Ja vaipuen vienohon haaveiluun vain katsonut Luojan työtä. En tenhoas tuota voi unhottaa, oi kymmenen, kymmenen virran maa. Olet voiman ja vilppauden kotimaa – tätä kannat kaksoisleimaa. Se mieleni toivoja toinnuttaa, se antavi intoa reimaa. Oi loistaos loitos aikojen taa, tulevaisten toivojen kallis maa! Kesäpäivä Kangasalla, Pirkanmaa 1. Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen; niin kauas kuin silmään siintää, nään järviä lahtineen. Kas Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee,  :,: ja Roineen armaiset aallot sen rantoa hyväelee. :,: 2. Kuin lemmikin sulosilmä, niin kirkas, niin sininen, on välkkyvä Vesijärvi, mi hiljalleen keinuen tuoll´ hiipivi heidän luokseen ja satoja saariaan.  :,: Niin helläst´ tuuditteleepi kuin emonen lapsiaan. :,: 3. Vaan ympäri lehtorantain on hongikko mietteissään ja vanhuksen lailla katsoo kuin lapset lyö leikkiään. Ja peltojen laihot heitä ne tervehtii aaltoillen,  :,: ja niityn kukkivat nurmet luo tuoksuja tuulehen. :,: 4. Mik´ aarre, oi köyhä Suomi, ois sulosi vertainen! Tuon järvies sinivälkkeen, tuon hopeisen kultaisen! Jos murhe tai riemu nostaa tääll´ lauluhun säveleet,  :,: niiss´ ainiaan kuvastuupi nää kirkkahan-sinervät veet. :,: 5. Mä vain olen lintu pieni ja siipeni heikot on; vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lentohon, ja nousisin taivoon asti luo Jumalan istuimen  :,: ja nöyrin, hartahin mielin näin laulaisin rukoillen: :,: 6. Oi taivahan pyhä Herra, sä Isämme armias! Ah kuink´ on sun maasi kaunis, kuink´ ihana taivahas! Sä järveimme säihkyellä suo lempemme tulta vaan.  :,: Oi Herra intoa anna ain maatamme rakastamaan. :,: Savolaisen laulu Savolaisen laulu on Savon ja savolaisten maakuntalaulu. Se on myös Suomen ensimmäinen maakuntalaulu . Savolaisen laulun on sanoittanut A. Oksanen ja säveltänyt Karl Collan . Ensimmäisen kerran Savolaisen laulu esitettiin ravintola Kaisaniemessä Savo-karjalaisen osakunnan erojaisillassa 9.joulukuuta vuonna 1852 . Mun muistuu mieleheni nyt suloinen Savonmaa. Sen kansa kaikki kärsinyt ja onnehensa tyytynyt, tää armas, kallis maa! Kuin korkeat sen kukkulat, kuin vaarat loistoisat! Ja laaksot kuinka rauhaisat, ja lehdot kuinka vilppahat, kuin tummat siimehet! Sen salot kuin siniset on, puut kuinka tuuheat, ja kuin humina hongikon syv' on ja jylhä, ponneton, ja tuulet lauhkeat! Ja kussa tähdet tuikkivat kovalla talvella, ja kussa Pohjan valkeat suloisemmasti suihkavat kuin Savon taivaalla? Tok' yhtä vielä muistelen, sen suihke armaampi, se silmä on Savottaren, johonka taivas loistehen ja sinens' yhdisti. Me emme liioin kerskuko, sanomme kumminkin: Muu Suomi ellös ilkkuko, jos meill' on hoikka kukkaro, jos köyhiks' keksittiin. Useinpa pelto kultainen se sulla kellerti, kun meidän vaivan, viljehen kumohon löi vihollinen ja poltti tuhkaksi. Ja monta kertaa sattui niin, kun meitä vainot löit, kun vaimot, lapset kaadettiin ja miehet sortui sotihin, sä rauhan leipää söit. Jos kielin voisi kertoa näkönsä vanhat puut, ja meidän vaarat virkkoa, ja meidän laaksot lausua, sanella salmensuut; Niin niistäpä useampi hyv' ois todistamaan: "Täss' Savon joukko tappeli, ja joka kynsi kylmeni edestä Suomenmaan!" Siis maat' en muuta tietää voi Savoa kalliimpaa, ja mulle ei mikään niin soi kaikesta, minkä Luoja loi, kuin: "armas Savonmaa!"   Satakunnan laulu 1. Kauas missä katse kantaa yli peltojen, missä kaartaa taivon rantaa salo sininen, siellä Satakunnan kansa tyynnä kyntää aurallansa maata isien. 2. Virtaa läpi vainioiden Kokemäen vuo. Suurten selkäin, korpisoiden mailta tullen tuo, koskin kuohuu, tulvoaapi, kansan mieltä kasvattaapi, uutta voimaa luo. 3. Täällä muinoin töin ja toimin raatoi rauhan mies, luonnon voitto loitsuvoimin, synnyt syvät ties. Kotipelto kasvun kantoi, raatajalle onnen antoi lämmin kotilies. 4. Vaan kun vaipui sortoon kansa Satakunnan maan, niinkuin karhu korjustansa vihan vimmassaan kansa sorron ikeen alta nousi, vaati vainoojalta vanhaa vapauttaan. 5. Vielä Satakunnan mailla miehet vakaiset tuntee esi-isäin lailla luonnon tuottehet. Hallan soista karkoitellen rauhan töihin taltutellen kosket kuohuiset. 6. Koska Suomen viljelystä uhkaa sorron yö, häätämään käy hävitystä täällä kansan työ. Nousee Satakunnan kansa, entisellä voimallansa karhun kämmen lyö. Uusmaalaisten laulu on Uudenmaan maakuntalaulu, jonka on sanoittanut Kaarlo Terhi (k. 1921) ja säveltänyt Jean Sibelius . 1. Missä maat on mainiommat, vetreämmät veet, sadat saartaa niemet, lahdet rakkaampaata rantaa! Missä virrat viehkeämmät, salmet seljänteet, maa ja meri auliimmin aarteitansa antaa! Uusmaa Suomen kruunussa on helmi kirkkahin, täällä kukkaan puhkeaapi tiede, taidekin, tääll' on Suomen pää ja sydän, into hehkuvin, lempi lämpöisin. 2. Jäykkänä ja pystypäin, kuin luoto meressä, ajan aallokossa seisoo uusmaalainen kansa; vapauden tunto sykkii lasten veressä, valppahana vainon torjuu, oikeus turvanansa. Suomen siskosarjassa on nuorin Uusimaa; parhaan työmme, lempemme ja laulumme se saa. Uusmaa, nimes uljahana kanna aikain taa, meidän Uusimaa! Työtehtäviä: Ota selvää sinulle oudoista sanoista ja ilmauksista. Yritä löytää vaikka You Tube -esityksiä ja laula mukana. Minkälaisesta Suomesta nämä laulut kertovat? Epävirallinen Peräpohjalaisten kansallislaulu, Kotiseutu Pohjolassa Tiivis lista ns. koululauluista:  Laulu You Tubessa Laulun sanat Dropboxissa   Arvon mekin ansaitsemme Ateenalaisten laulu Eldankajärven jää Elämää juoksuhaudoissa Finlandiahymni Hämäläisten laulu Kalliolle kukkulalle Kansalaislaulu Karjalaisten laulu Karjalan jääkärien marssi Kauan on kärsitty Keski-Suomen kotiseutulaulu Kesäpäivä Kangasalla Kotimaani ompi Suomi Kotini Kymenlaakson laulu Kymmenen virran maa Lapin maa Maamme Muistoja Pohjolasta Nälkämaan laulu Oi, kallis Suomenmaa On suuri sun rantas autius Oolannin sota Partisaanimarssi Porilaisten marssi Satakunnan laulu Savolaisten laulu Sillanpään marssilaulu Sininen ja Valkoinen Siniristilippumme Sinun maasi Soi kunniaksi Luojan Sotilaspoika Suomen laulu Suomen valta Taistojen tiellä Taivas on sininen Tuonne taakse metsämaan Täällä Pohjantähden alla Uusmaalaisten laulu Vaasan marssi Vala Varsinais-Suomen laulu Yksi ruusu on kasvanut  laaksossa Älä itke äitini Äänisen aallot   Arvon mekin ansaitsemme Ateenalaisten laulu Eldankajärven jää Elämää juoksuhaudoissa Finlandiahymni Hämäläisten laulu Kalliolle kukkulalle Kansalaislaulu Karjalaisten laulu Karjalan jääkärien marssi Kauan on kärsitty Keski-Suomen kotiseutulaulu Kesäpäivä Kangasalla Kotimaani ompi Suomi Kotini Kymenlaakson laulu Kymmenen virran maa Lapin maa Maamme Muistoja Pohjolasta Nälkämaan laulu Oi, kallis Suomenmaa On suuri sun rantas autius Oolannin sota Partisaanimarssi Porilaisten marssi Satakunnan laulu Savolaisten laulu Sillanpään marssilaulu Sininen ja Valkoinen Siniristilippumme Sinun maasi Soi kunniaksi Luojan Sotilaspoika Suomen laulu Suomen valta Taistojen tiellä Taivas on sininen Tuonne taakse metsämaan Täällä Pohjantähden alla Uusmaalaisten laulu Vaasan marssi Vala Varsinais-Suomen laulu Yksi ruusu on kasvanut laaksossa Älä itke äitini Äänisen aallot

Avainsanat: lapua lapsi lappi laakso laaja köyhä kärsiä kynsi kuusi kurjuus kuolema kunto kultainen kulta kukkia kukkaro kukka kova kotka koti kotimaa koko kokemäki kirkas kesäpäivä keskustelu kertoa kemijoki kemi kaunis kauneus katse kasvu karl karjala karhu kantaa kansa kangasalla kallis kala kajaani kainuu kaarlo jää järvi järki järjestys jylhä juuret jumala juhlistaa joulukuu joukko jean isku isi innoitus iltatähti ilmari ilmaisu ihana itä häme historiallinen herättää herra henki helmi heimo etelä esitys esittää esimerkki ensiesitys elämä elo dropbox anna aarre aalto ruotsalainen runo rohkea rinta rikkaus reima ravintola rauha ranta raita pää päivä pyhä puute puu poika pohjola pohjoinen pohjantähti pohjanmaa pirkanmaa pieni perintö pelto pane pakkanen painaa oulu oolannin onni onko oksanen oksa oikeus nuori nostaa naapuri muu muisto musti muistella mies mieleni miekka metso meri savolainen savo satakunta me martti marssi manner maine maata maa maakunta löytää lämmin luoda luonto luoja loru lista lintu lempi leipä lausua laulu sampo salo saksalainen suru suomi suomenmaa suomenkielinen suomalainen suo suihke sota soitto sininen silmä siika sihteeri sibelius seura seppo tuoksuj tumma tuli tulkita tube tornio topelius todistus tiivis tietää tiede terhi talvinen talvi taivas taika tahti tahi sa ruusu sää säveltäjä sähkö sydän suuri vaiva vaino v uudenmaan töihin tänne tähti työ tuuli voima voi virta vihollinen viha varsinais vapaus valta valkoinen vakava maakuntalaulut äiti yötä ystävä yritä you ympäri väkivalta vuosi voitto


blogivirta.fi