Tänään on 21.09.2019 11:47 ja nimipäiviään viettävät: Mervi, Gunborg ja Gunlg. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Keltainen kirjasto:

Petina Gappah Muistojen kirja – Kertojana murhasta syytetty Memory, zimbabwelainen albiinonainen

Julkaistu: · Päivitetty:

Petina Gappah. Muistojen kirja.  On aina erityisen hienoa, kun Keltaisessa kirjastossa julkaistaan kirjailijoita, jotka eivät ole länsieurooppalaisia tai pohjoisamerikkalaisia. Ja ovat kaiken lisäksi naisia! Pidän Keltaisesta kirjastosta siksikin, että se yksi omista globetrottereistani ja ihmisoikeuksien puolella. Ja siksi, että se julkaisee zimbabwelaisen Petina Gappahin Muistojen kirja -kaltaisia kirjoja. Miten voisin ilman kirjallisuutta tuntea edes aavistusta siitä, millaista on albiinona syntyneen köyhän zimbabwelaisnaisen elämä? Tai millaista on asua vuosia vankilayhteisössä ja pitää olotilaa lohdullisena? Tai miten politiikka, muuttoliike, taloussuhdanteet ja taikausko voivat vaikuttaa yhden pienen tytön elämään eteläisessä Afrikassa? Albiinotytön, ja kirjan edetessä naisen, nimi on Mnemosyne eli Memory. Shonan kielessä – se on Memoryn lapsuuden kieli – asenteet ja asema ilmaistaan substantiiviluokissa. Memory on murungudunhuna , musta nainen, jota leimaa dunhun , naurettavuuden ja teeskentelyn aavemainen valkoisuus. Perinteen mukaan esittäytyminen aloitetaan aina kertomalla asema perheessä – ei omalla etunimellä. Albiinouuteen liittyy mystiikkaa ja taikauskoa – esimerkiksi sellaista, että albiinon katse voi tappaa. Memory käyttää suurimman osan ajastaan yritykseen olla näkymätön. Edes myöhemmin Lontoossa asuessaaan hän ei sulaudu väkijoukkoon. Olisin voinut ottaa Whizin (kierot) silmät, Lavinian ontumisen ja lisätä siihen vielä Nhaun arven ja Juopon puhetavan, jos olisin saanut iholleni hieman väriä Memory viettää lapsuutensa kahden huoneen talossa Hararen Mufakossa osoitteessa Mharapara Street 1468. Yhdeksänvuotiaana vanhemmat myyvät hänet valkoiselle miehelle. Kirjan alussa Memory odottaa vankilassa oikeuskäsittelyä, jossa häntä syytetään kasvatti-isän murhasta. Memoryn tarina hypähtelee vankilasta vanhempien ja sisarusten luokse Mharapara Streetille, kasvatti-isän Summer Madnessin kartanosta aina Lontooseen. Vaikka siirtymiä on paljon, niitä on vaivaton seurata. Kysymykseen Memoryn syyllisyydestä vastataan vasta loppupuolella – Gappah tietysti tietää, mistä tarinan jännite syntyy: Memoryn lapsuudessa Mharapara Streetille ei ollut auringonvalolta suojaavia jakandroja tai liekkipuita. Pieni tyttö osaa uskoa lasten leikit ja laulujen sanat, mutta ei voi niihin osallistua. Mharapara Streetille kotiutunut kristillisyys ei estä asukkaita uskomasta esi-isiin ja taikoihin, joiden tehtävä on suojella onnettomuuksilta, murheilta ja sairauksilta. Niiden avulla meediot voivat vaihtaa ihmisen sukupuolta ilman leikkauksia tai hormonihoitoja. Tehdä kaikkea muuta, paitsi muuttaa albiinon ihon edes hitusen tummemmaksi. Kasvatti-isän Lloydin koti, Summer Madnessin kartano, on niin kaukana kuin mahdollista Mharapara Streetistä maantieteellisesti ja elinolosuhteilta. Mharapara Streetillä sykki arjen sinfonia – kaikki inhimilliset äänet olivat kaikkien kuultavina. Summer Madnesissa doorialaisten pylväiden keskellä ei äänikään värähdä. " Kartanoissa kärsitään murheista jopa enemmän kuin pölyisillä kaduilla, koska siellä niille on liikaa tilaa " , Memory epäilee. Memoryä kalvaa hylätyn lapsen viha, vaikka toisaalta etuisuuksia on tarjolla. Kasvatti-isä tarjoaa yläluokan brittiläisen sivistyksen ja elitistisen koulutuksen. Valkoisen miehen ja nuoremman albiinonaisen yhteiselo herättää tietysti ihmetystä. Tästä huolimatta he onnistuvat rakentamaan ylä- ja alamäkien jälkeen lämpimän ihmissuhteen. Joka päättyy siihen, kun Lloyd löydetään kuivapesulasta murhattuna. Oikeudessa Memoryä epäillään Lloydin rakastajattareksi ja omaisuuden kavaltajaksi. Oikeuslaitoksen oikeuskäytäntö noudattaa kaikkia tunnettuja rasistisia ja seksistisiä ennakkoluuloja varallisuudesta, sukupuolesta ja rodusta. Memoryn tilannetta ei auta se, että Zimbabwen oikeuslaitos kieltää lapsikaupan olemassaolon. Myös Zimbabwen talouskriisi vaikuttaa oikeuslaitoksen toimintakykyyn. Kuolemaantuomittujen oikeudenkäynnit pitkittyvät, koska maasta puuttuu pyöveli! Gappahin kirja on poliittinen kaikilla tasoilla. On ihan pakko tuntea feminististä inhoa siitä, että  Zimbabwessa(kin) lehmän varastamisesta saa vankeustuomion – raiskaamisesta selviää sakoilla. Toisaalta korruptioon ja kavallukseen syyllistynyt naisvanki voi laittaa olympialiikkeen polvilleen – eikä tunne siitä katumusta. Rikkaiden valkoisten rahat ovat peräisin uuden talouden timantti- ja teräskaupoista. Vastaitsenäistyneessä Zimbabwessa kaikki värilliset eivät tätä sulata. Poliitisten ja taloudellisten ongelmien seurauksena eteläisessä Afrikassa on laaja muuttoliike. Gappahin Zimbabwe tuntuu enemmän sulatusuunilta, kuin perinteisessä mielessä kansallisvaltiolta. Memory saa kiittää tarinansa kertomisesta toista naista. Amerikkalainen journalisti kiinnostui afrikkalaisalbiinon tapauksesta ja pyysi Memoryä kirjoittamaan tarinansa muistikirjaan. Muistojen kirjassa on monia käänteitä. Niistä yllättävimpiä on muistojen kuperkeikka: Miten voi aloittaa elämänsä uudelleen, kun on saanut tietää, että kaikki mitä piti totena olikin jotain muuta? Kuinka voi alkaa ymmärtää elämäänsä uudelleen? Kaikesta tästä Gappah kirjoittaa kirkkaasti ja sydämellisesti. Hurjaa aihetta on lähestytty hygieenisesti, sillä karmimiskynnys ei missään kohti ylity eikä julmuus nosta silmiin vihankyyneleitä – tässähän edesmennyt Toni Morrison oli mestari. Oikeastaan päinvastoin: Lopussa Gappah tarjoaa lukijalle lohtua ja Memorylle selityksiä selittämättömälle. Ne ylittävät ainakin kaikki omat odotukseni, sillä kolonialismin, kansanvaellusten, taikauskon ja ihmismielen syövereistä löytyy kirouksia, joita ei länsimaalainen lukija välttämättä olisi omin aivoin kyennyt päättelemään. Muistojen kirja oli aiheeltaan hyvin suuri kirja. Ilmestyessään se kuitenkin noteerattiin hillitymmin, kuin hurjan aiheen perusteella olisi uskonut. Jos Gappah olisi kertonut tarinansa rosoisemmin ja villlimmällä otteella uskon, että Memoryn tarinasta olisi voinut tulla ainakin ilmestymisvuotensa puheenaihe.

Avainsanat: petina gappah muistojen kirja yritys ymmärtää voi viha viettää vankila vanhemmat valkoinen vaikuttaa vaihtaa uskoa tyttö tuntea tunne toni timantti tietää tehtävä tarjota tarina tappaa tapaus talo syntyä suuri suojella summer sulata sukupuoli sivistys sinfonia silmä seurata rikas rakentaa raha puheenaihe politiikka poliittinen pitää pieni perinne perhe ottaa osoite osallistua ongelma omin lontoo lisätä leikkaus omaisuus oikeuslaitos oikeus odottaa noudattaa nimi nainen koti kirjoittaa leikki muuttaa musta muisto morrison kirjasto kirja julkaista journalisti isä iho ihmisoikeus ihminen häntä hän lehmä laulu lapsuus lapsi mitä mies mestari hurja huone kirjallisuus kirjailija kieli herättää esimerkki ennakkoluulo elämä brittiläinen asukas asua asema arki amerikkalainen alku aihee afrikka memory maa katse kartano katu julmuus laittaa lämmin lukija laaja köyhä kristillisyys kouluts


blogivirta.fi