Tänään on 20.09.2019 00:45 ja nimipäiviään viettävät: Varpu, Vaula ja Erna. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Muna vai Kana:

Autio ja tyhjä

Julkaistu: · Päivitetty:

Oli tarkoitus olla tänään muualla ja menossa, mutta kotona olen. Tai siis mökillä. Huomenna tulee täyteen 4 viikkoa mökkiasumista putkeen. Tämä on ennätys. Olen vähän jässähtänyt tänne, enkä ole jaksanut raahata tavaroita takaisin kerrostalolle. Katsotaan, jos se tällä viikolla tapahtuisi. Ensi viikonloppuna kesälainassa ollut sänkykin haetaan pois. Syksyn merkit ovat saapuneet luontoon ja muutenkin. Siskontyttö aloitti eskarin, puinnit alkoivat aikaisin tänäkin vuonna eli nyt perjantaina, sairastuin flunssaan ja mieli on ollut syksystäkin alakulossa. On jotenkin heikko ja hauras olo. Puintiaika ja yskä ei tunnu kivalta yhdistelmältä. Mutta koitan olla armollinen itselleni, niin vaikeaa kuin se välillä onkin. ”Minun armoni riittää sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”. Syksyssä mieli kääntyy talvikautta kohti. Ja se jälleen vähän ahdistaa. Kesässä on maatilalla niin paljon enemmän elämää (vaikka kanat eivät sitten tulleetkaan), että se menee erilaisissa touhuissa. Mutta talvikausi on enemmän haahuilua. Ja lisäksi pimeys vie minulta pois vähäisetkin energiat. Silti kaipaisi, että olisi jotakin tiedossa talveksikin, jotakin mikä innostaisi. Katselin viime viikolla kotiin tulleita kansalaisopistojen esitteitä. Jotkut jutut kyllä kiinnostivat oikeasti. En jaksa sitoutua monena iltana olemaan jossakin läpi talven, mutta tuntui, että silti laajasta tarjonnasta sai jotakin ideoita. Yksi ajatus on pianonsoitto. Jos sitä vielä uskaltaisi alkaa koittaa näin aikuisena uudelleen. Tavallaan aivan alusta, vaikka ala-asteikäisenä soittanut olenkin. Uusien asioiden oppimiseen tarvitaan niin paljon nöyryyttä. Hyväksyä se, ettei osaa ja että tekee virheitä. Ja että oppiminen on nyt niin paljon hitaampaa ja vaatii itseltäkin niin paljon enemmän kärsivällisyyttä. Tämä pieneksi tuleminen ja aasta aloittaminen on minulle hyvin vaikeaa. Varsinkin käytännön asioissa, jotka ovat helposti muiden nähtävillä. Olen ollut hyvin teoreettinen ja oppiminen on pitkään ollut niin pään tiedon lisäämistä. Nykyään muisti pätkii niin paljon, että tuntuu, ettei sinne enää mitään enempää teoriaa sopisikaan, kun kaikki vanhakin on unohtunut. Mutta hyvin pienellä ja varovaisella tavalla käytännön asiat ovat alkaneet kiinnostaa vähän enemmän. Voisiko niitä vielä uskaltaa, vaikka pelkäänkin tulevani jotenkin murskatuksi ja arvostelluksi. Niin usein asiat ovat jääneet haaveiden tasolle. Eikä ole ollut voimaa ja tarpeeksi tahtoa toteutukseen, vaan on jotenkin masentunut ja lamaantunut vain. Ja toki moniin haaveisiin on liittynyt myös se joku toinen ihminen, jota ei sitten ole ollut olemassakaan. Mutta toki kaikki asiat eivät ole tällaisia – esimerkiksi pianoa yleensä soitetaan yksin.. Olen jatkanut Tarja Vilppolan kirjaa ”Läsnäolossa”. Se on ollut mielenkiintoinen kudelma Jumalan läsnäoloa, sielun ja tunnemaailman asioita ja kehollisuutta. Erittäin kaunista tekstiä jotenkin ihmisen ytimestä ja läsnäolon tarpeesta. Hyväksyvää ja lämmintä tekstiä seksuaalisuuden, turvallisuuden, ihmisyyden, Jumalayhteyden ja tunnetarpeiden syvyyksistä. Ja ihmisen rikkinäisyyden vaikutuksista. Yhteyden ja erillisyyden terveistä ja rikkinäisistä muodoista. Itselle on edelleen kipeä ja jotenkin pelottava alue omaksi itseksi tuleminen näkyvällä tavalla. Niin helposti hukkaan itseni toisten mielipiteisiin ja tunteisiin. Tämä puintiaika nyt esimerkiksi ahdistaa taas todella paljon. Ja syy siihen on ensisijaisesti toisten ahdistus. Itselle tulee myös sellainen olo, että silloin hukkaa itsensä hyvin pahasti ja kulkee aivan täysin virran vietävänä eli toisten mielipiteiden mukaan. Ehkä siksi tämä flunssa juuri tähän kohtaan ahdistaa myös hyvin paljon, kun pelkään etten pysty kuuntelemaan heikon kehoni tarpeita, vaan on pakko vaan mennä ja tehdä vaikka ei jaksaisikaan. Hiljaisen äänen voi tukahduttaa, mutta silti se siellä jossakin huutaa lujaa. Läheiset ihmissuhteet pelottavat, koska tuntuu, että hyväksytyksi tulemisen kaipuussani antaisin itsestäni niin paljon pois. Voisin hyvin kuvitella, että jos alkaisin seurustella epämusikaalisen kanssa, unohtaisin hyvin pian nyt ajattelemani pianonsoiton. Tai milloin unohtaisin mitäkin ja pyrkisin aivan liiaksi sopeutumaan ollakseni sitten katkerana jonkun ajan kuluttua. On outoa, mutta vieläkin 42-vuotiaana tuntuu, että on alueita ja asioita, jotka eivät ole päässeet näkyville ja esiin. Etten ole aivan tällainen kuin mitä nyt näkyy ulospäin. On ituja sinne ja tänne, mutta näissä olosuhteissa niillä ei ole ollut tilaa kasvaa. Ja sitten kuitenkin edelleen haluan uskoa Jumalan aikatauluihin. Että hänen voimansa on suurempi kuin esteet. Että kananpoikaset pääsevät ulos kuorensa sisältä ja perhoset koteloistaan, kun ne ovat siihen valmiit. Vaikka tyhjyys välillä ahdistaa on se myös mielenkiintoista. Mitä Jumala tekee, millaisia unelmia Hän antaa, mitä tahtomista ja mitä tekemistä silloin kun joku luonnollinen (ura)putki on katkaistu? Mitä tyhjyydestä versoo, kun ”maa oli autio ja tyhjä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.”? Olisiko siinä kuitenkin tilaa Jumalan luomistyölle, Hänelle, jolle tyhjyys on parasta toiminta-aluetta? Vähän sairaana, heikkona ja tyhjänä tänäänkin. Ajattelemassa vähän tyhjältä tuntuvaa talvikautta. Ja sittenkin antaen tyhjyyteni Hänelle, jolla on voima luoda uutta. Tyhjästä ja autiosta maasta. ” Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä oli tehnyt, ja näki, että se oli erittäin hyvää. ” (1. Moos. 1:31)

Avainsanat: ihminen idea hän hyväksyä huutaa hukkaan henki heikko flunssa esimerkki erilainen ennätys elämä autio antaa alusta alue ala ajatus aikuinen ahdistus ahdistaa kuvitella kudelma kotona kipeä kiinnostaa kesä kaunis kasvaa kana jumala jolla ihmissuhde merkki masentunut maa läsnäolo luonto luonnollinen luoda luja pimeys perhonen pelottava oppiminen olosuhde olo muualla muisti mitä mielipide mieli mielenkiintoinen tapahtua talvi tahtoa syy syksy soittaa sielu seksuaalisuus sairas saapua pää unelmia tänne tyhjä turvallisuus tuntua tunne toiminta tieto teoria teksti tarkoitus tarja vuotias voima voi virta virheitä viikonloppu vaikutus uskoa ääni yskä yksin yhteys


blogivirta.fi