Tänään on 20.10.2019 23:10 ja nimipäiviään viettävät: Kasperi, Kauno, Kasper ja Jesper. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Filosofian puutarhassa:

Yhdenvertainen kohtelu ei ole erityiskohtelua

Julkaistu: · Päivitetty:

Ylellä pääsivät tänään näkyvästi esiin vammaiset ihmiset joiden vamma näkyy selvästi päällepäin. He kokevat, että huono ja jopa suoranaisen häijy käytös vammaisia ja heidän avustajiaan kohtaan on viime vuosina lisääntynyt. Samaa kertoo Suomen Ihmisoikeusfoorumin ja vammaisjärjestöjen tuore verkkokysely jonka 1500 vastaajasta liki puolet koki suhtautumisen vammaisiin menneen huonompaan suuntaan viimeisten kahden vuoden aikana. Noin kolmasosa vastaajista ilmoitti kokeneensa halventavaa tai vähättelevää kohtelua usein tai melko usein. Noin neljännes oli joutunut tilanteeseen jossa hänen ihmisarvonsa ja oikeutensa elää oli kyseenalaistettu. Jutussa ilmiölle pohditaan syitä: huono käytös on yleisemminkin yleistynyt. Länsimaisen kulttuurin pimeissä pohjavirroissa kulkee yhä normaaliuden ihannointia siihen pisteeseen että  erilaisuuden näkymistä ei voida sietää vaan se herättää pelkoa ja aggressioita, ohi puhumisena, piittaamattomuutena. On myös yleistä että päälle päin näkyvän vamman oletetaan merkitsevän myös älyllistä vammaa (Minulle on tosin tässä kohdassa epäselvää, millä muulla oikeudella kuin tilaisuus tekee varkaan-logiikalla älyltään vammaista ihmistä saisi kohdella hävyttömästi). Eräs haastateltu kertoi joutuneensa sellaisen lääkärin kynsiin jota hänen vammansa kuvaaminen kiinnosti enemmän kuin auttaminen. Huono käytös ilmenee räyhäämisen ja tuijottelun lisäksi muillakin tavoilla: tungettelevina kysymyksinä (kertaus: se miksi joku näyttää siltä miltä näyttää tai mikä hänen diagnoosinsa on, ei kuulu meille muille, ei vaikka miten kovasti haluaisimme tietää), kiireenä jonka alle hitaammin liikkuvat uhkaavat jäädä, ennakkoluuloista ja rajoittavista stereotypioista käsin toimimisena, ulkopuolelle sulkemisena. Sosiaalisen eläimen konstit käyttäytyä inhottavasti lajitovereita kohtaan ovat monet. Vammaiset eivät vaadi erityiskohtelua vaan arjen yhdenvertaisuutta. Oikeutta liikkua rauhassa, oikeutta samaan yksityisyyteen ja peruskohteliaisuuteen jota terveet pitävät helposti itsestäänselvänä. Oikeutta siihen että elämisen, yhteiskuntaan osallistumisen ja pystymisen rajat asettavat omat kyvyt ja halut eivätkä muiden asenneongelmista nousevat esteet. Sellainen yhteiskunta jossa nämä asiat kuuluvat vain vahvimmille ja reippaimmille ei ole sivistynyt yhteiskunta. Töllöttäjät ja huutelijat eivät edusta normaaliutta vaikka kenties sulautuvatkin massaan helpommin kuin heidän huomionsa kohteet -ja olemme hukassa jos jonakin päivänä edustavat. Asennevammoista kärsivät ovat todellakin päästään vajaita sekä järjen että terveen empaattisuuden osalta. He ovat niitä joiden todella olisi syytä siivota itsensä pikimmiten näkymättömiin ja kuulumattomiin. He ovat niitä joiden käyttäytymiselle ei pitäisi olla tilaa julkisilla paikoilla eikä koko sivistysvaltiossa. Jälleen kerran etiikka on hyvin yksinkertaista: saamme valita, annammeko tilaa erilaisuudelle vai vihamielisyydelle ja huonolle käytökselle. Passiivisuus, "sekaantumatta oleminen" ja välinpitämättömyys eivät ole vaihtoehtoja vaan jokainen ottaa omalla käytöksellään pakostikin kantaa siihen hyväksymmekö ennemmin huonon käytöksen vai ne joihin se kohdistuu. Molemmille emme voi antaa samaan aikaan tilaa vaan jos hyväksymme toisen lähellämme, meidän on oltava valmiita aktiivisesti puuttumaan niihin tilanteisiin joissa toinen ilmaantuu näköpiiriin. Jos valitsemme olla näkemättä ja kuulematta huonoa käytöstä, sekaannumme ikävään tilanteeseen siten että mahdollistamme sen ja asetumme huonosti käyttäytyvän puolelle -mahdollisesti sillä lopputuloksella että hän rohkaistuu käyttäytymään jatkossakin huonosti, ja sillä lopputuloksella että perseilyn uhri saa jälleen kokemusperäistä vahvistusta sille käsitykselle että maailma on ikävä paikka. Muusta tasa-arvokamppailusta tiedämme, että räikeä huono käytös on vain jäävuoren huippu syrjinnän kulttuurissa. Siksi meidän kaikkien olisi varmaan syytä tykönämme miettiä, millä tavoin normaaliuden ja kulttuurin kauneusnormien ihannointi ovat läsnä oman ajattelun taustalla ja millaisia tunteita erilaisuus meissä herättää. Räikeimpiä syrjinnän muotoja harrastavat ovat vielä vähemmistössä. Hiljaisia hyväksyjiä, huonon käytöksen hyssyttelijöitä ja ymmärtäjiä on jo paljon enemmän. Ennakkoluuloisia ja stereotyyppisiä asenteita löytyy lähes kaikilta -ja yleensä ne ovat vaikeimmin juurittavissa niistä jotka riippuvat tiukimmin kieltävät sen mahdollisuuden että niitä voisi löytyä itseltä. 

Avainsanat: huono hukassa edusta arki antaa aktiivinen ajatella huippu herättää haastattelu etiikka eläin edustaa länsimainen liikkua käytös käyttäytyä kynsi siivota piste pelko paikka ottaa oikeus näyttää nousevat muualla muoto miettiä maailma löytyä lääkäri ulkopuolella uhri tässä tuore tunne tilaisuus terve syrjintä suomi sosiaalinen ilmiöt yle yhteiskunta yhdenvertaisuus voida voi vastaaja vammainen valita vaatia kohde kohdassa kiinnostaa kantaa järki jokainen jatko ilmoittaa ikävä hän kuvata kulttuuri koko


blogivirta.fi