Tänään on 17.09.2019 07:38 ja nimipäiviään viettävät: Aili, Aila, Hildegard ja Hildegerd. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Suvikumpu:

Hetkiä

Julkaistu: · Päivitetty:

Voi, miten kaunista puutarhassa on vielä syyskuussakin! Valkokletra (Clethra alnifolia) Ihania, lämpimiä kesäisiä päiviä ja toisena päivänä taas sade-ennätys. Tänään puolen päivän aikaan satoi täällä Raumalla 21,5 mm yhden tunnin aikana. Tulin silloin juuri kauppareissulta kotiin, tovin sain istua pihalla odottamassa, että rankin sade meni ohi.  Sitten kiireesti saavit ja kastelukannut rännien alle, nyt saavat kasvihuoneen kasvitkin välillä sadevettä, kun ovat koko kesän saaneet tyytyä porakaivoveteen. Valkokletra (Clethra alnifolia) Maanantainakin satoi, juuri sopivasti meidän suuren istutusviikonlopun jälkeen. Saatiin kaikki viimeaikaisilta retkiltä hankkimani uudet taimet istutettua.  Uusien kasvien tieltä piti siirtää toiseen paikkaan muutama vanha kasvi, osa niistä odottaa vielä istuttamista. Sunnuntaina ehkä saan nekin maahan. Uusista kasveista on ihan oma postaus tulossa...... Maanantaisen sateen jälkeen tiistaina aamulla paistoi aurinko ja kaikkialla kimmeltelivät vielä kastepisarat. Metsä on täynnä hämähäkin verkkoja, jotka näkyvät vain juuri tällaisina aamuina. Yöpaitasillani kävin kuvaamassa näitä helminauhoja, sillä tämä satumainen maisema on näkyvissä vain hetken. Eipä siinä paljon ehdi pukemaan :D Melkein ihanampi kuin hämisten helminauhat on valkokletra, joka oli salaa aukaissut ensimmäiset kukkansa. Olen ostanut tämän jo muutama vuosi sitten Vakka-Taimesta. Ulla siellä varoitteli  tämän olevan vähän arka, talven aikana saattaa paleltua oksia, mutta kyllä se silti hengissä selviää. Istutin sen lasikasvihuoneen seinustalle syvämultaiseen, happamaan kasvualustaan puolivarjoon. Siellä se on viihtynyt oikein hyvin, mutta vasta nyt se ehti ensimmäisen kerran aukaista kukkansa. Joka vuosi siinä on ollut kukkanuppuja, mutta ne eivät ole ehtineet avautua ennen yöhalloja. Kukissa on suorastaan tyrmäävä tuoksu, ihana, mutta tosi voimakas! Tässä on vaaleanpunaiset kukat.  Minulla on myös toinen, edelliskesänä töistä ostamani valkokletra, jossa on valkoiset kukat. Se ei vielä ole aukaissut nuppujaan, mutta silloin ostaessani siinä oli kukat.  Kukkakärpäset ja kimalaiset ovat ihastuksissaan näistä kukista. Varmasti perhosetkin olisivat, jos niitä vain olisi täällä. Mihin lienevät nekin kadonneet. Ahkerat pikkuiset työmiehet työn touhussa punahatun kukassa.    Satukasvi on myös kirsikkasorvarinpensas ( Euonymus planipes ), jonka siemenkodat ovat kuin koruja.      Lehdet ovat jo vähän saaneet ruskaväriä ja punaisten siemenkotien sisältä paljastuvat keltaiset siemenet. Siemenillä tuntuu olevan hyvä itävyys, sillä pensaan juurella on paljon siementaimia.   Keijuängelmä ( Thalictrum rochebrunianum)  on jo nimensäkin puolesta satukirjan kasvi. Ihanat korkeuksissa tanssahtelevat vaalean lilat kukat ovat kuin pieniä keijuja. Hämähäkinseittimetsikössä puolukat alkavat kypsyä. Ilta illalta metsä pimenee. Varresta irti kiertää muurahainen raa'an puolukan lampuksi kekoon. (Risto Rasa/Metsän seinä on vain vihreä ovi. Otava 1971) Leipomisjutut jatkuvat vielä vähän aikaa, huominen päivä kuluu karjalanpiirakoiden paistamisessa. Onneksi ei ole enää hellekelejä..... Syysmarkkinat ovat lauantaina. Jännittävää, sataako vai paistaako silloin. SYYSsmarkkinoilla saattaa kyllä sataakin, mutta poutasää kyllä kelpaisi...... ♥

Avainsanat: postaus pieni ovi otava onni odottaa muutama muurahainen metsä maisema lämmin kuvata kukka kukat koru koko kesä keltainen kaunis kasvihuone kasvi kadota jännittävä istua ilta ihana ennätys aurinko puutarhassa pihalla perenna vuosi voi vihreä vanha valkoinen vakka vaaleanpunainen vaalean ulla tässä työmies tyytyä tuoksu tie talvi taimi siemen seinä sade rauma päivä puolukka punainen


blogivirta.fi