Tänään on 23.09.2019 05:38 ja nimipäiviään viettävät: Mielikki ja Tekla. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Punaturkkinen puolisukeltaja:

Heipoista hyvästeiksi

Julkaistu: · Päivitetty:

Aamukampani on jo kuin kaljuuntuville valmistettu. Tikku siellä, toinen täällä, aukkoja enemmän kuin De Wallenin alueella. Niinhän siinä nimittäin siis lopulta kävi, että työt päättyvät muutaman viikon päästä. Onneksi arvoisan toimitusjohtajamme spekulalla leukaan revitty hymy ei ohene eikä palkkiovirta tyrehdy. Aluksi uuden ajan menestysjohtajana pidetty päällikkömme jähmettyi tehtaan miljoonavoittojen hieman hiipuessa samanlaiseksi kuin kaikki muutkin kirjainrajoitteiset ongelmanratkojakollegansa. Tiukan paikan tullen olalla keikkuvasta Louis Vuittonin uhkailupussista löytyvät aina vain ne tutut kirjaimet y ja t.  Niinhän homma toimii kyllä muuallakin. Postin toimitusjohtajan palkkiot ovat jo sitä luokkaa, että pelkät verkkopankkitunnuksetkin painavat korttipakan verran. Lisää tietenkin pitäisi saada, joulukin tulossa ja possulle huntu. Toistaiseksi Malisen alaiset saavat vielä työstään palkkaa, mutta eiköhän se epäkohta ole paikallisesti sovittavissa. Orjatyöstä irtisanoutuvista pitääkin sitten huolta juuri tällaisia laiskureita varten kehitetty aktiivimalli.  Samaa tähtipölyköyttä vetävät pelottelevat meitä johtajakadolla. Palkkojen ja palkkioiden laskiessa parhaat osaajamme kuulemma pakenevat ulkomaille asti yhteistoimintamenettelemään. Onko paras osaaja muka se, jonka aikana alamäkeen mennään niin lujaa, että pulkasta irtoaa pohja, eikä alamaisten alennetuilla palkoilla saa hankittua paikka-aineksia edes liukuriksi asti? Saisiko sellainen johtaja silloin vapaasti lähteäkin? Sen sijaan, että jaetaan työntekijöille verokortit, tai lähetetään Rinteen oppien mukaisesti kurkistelemaan tyttäriä ikkunoista, kerätään kaikki osaamattomat ja ylipalkitut toimitusjohtajat parijonoon, istutetaan Turun funikulaariin ja katsotaan kuinka ikkunat huurtuvat idealamppujen olemattomassa tuikkeessa.  Viime päivät töissä ovat olleet jo lähinnä heippojen jättöä, mikä tuntuu harmittavan jo enemmän kuin itse töiden loppuminen. Muutaman ihmisen olisin halunnut napata mukaani, viedä tuohon lähelle Näsijärven rantaan ja odottaa kun syksy tuo hämärän ja keltaiset illat. Heipoista kasvaa aina niin helposti hyvästit. 

Avainsanat: louis keltainen kehittää kasvaa johtaja ilta ikkuna ihminen hymy huntu homma alamäki aktiivimalli aines vuitton viedä ulkomaa työ työt työntekijä tuttu turku toimitusjohtaja tikku tehdas syksy saada rinne ranta päästä posti pohja paras palkkio palkka paikka onni onko odottaa näsijärvi napata muutama muka luokka luja


blogivirta.fi