Tänään on 15.09.2019 11:07 ja nimipäiviään viettävät: Sirpa ja Runar. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Möysä:

Syyskuun yhdeksännen pyhät sanat klo 11

Julkaistu: · Päivitetty:

Sattuipa eräänä kauniina päivänä niin että taivaankannen takanurkasta yllättäen esiin pyllähti meteoriitti, tällä kertaa ihmiskuntaa vihaava taivaankappele. Iski maanpintaan pyyhkäisten koko ihmisen suvun tuonilmaisiin. Muihin elollisiin olentoihin se ei kajonnut. Kävipä siis niin, että koht'sillään maapallon pinnalla tuulten mukana kuljeskeli ja lehteili miljoonien kirjojen armada, mutta jäljellä ei ollut yhtäkään, joka olisi kyennyt niitä lukemaan. Dekkareiden, scifin ja eroottisen kirjallisuuden joukossa maapallon pinalla nuhjaantui miljardien pyhien kirjojen joukko. Mutta pyhiä sanoja ei kukaan kuullut,  ei  ollut ymmärtämässä – jumalan sana, jumalien sanat olivat lakannnet puhumasta. Oli kestävä muutamia vuosikymmeniä, muutamia vuosimiljoonia ennen kuin tarinointiin kykenevä ihminen oli uudelleen kehittynyt niin, että pystyi kumartamaan kivipaatta, salkoa, polvistumaan oksattoman, kukkulan korkeimman puun juurelle, asettelemaan pieniä kiviä ympyrän muotoon, lakaisemaan metsään pyhän pihan, oppi avaamaan kirjan, ymmärtämään sen merkkejä, päättämään, että merkit olivat kaikkivaltiaan sanelemia, lyömään kirjallaan lähteellä istuvaa naapuriaan päähän, koska tämä luki kirjaa aivan nurinperin.  **

Avainsanat: jumala joukko ihminen ympyrä vuosikymmen syyskuu suku sana päähän pystyä pyhä puu pinta piha pieni oppi muoto merkki maapallo koko kello kivi kirja kirjallisuus kestävä kehittyä kaunis


blogivirta.fi