Tänään on 16.10.2019 00:36 ja nimipäiviään viettävät: Sirkka, Sirkku, Stella, Vesta ja Diana. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Silmänkääntövankila:

Pipikaula (*)

Julkaistu: · Päivitetty:

Taiteilija istui pimeässä huoneessaan. Hän katseli tietokoneensa näyttöä, sen kylmä valo siveli kasvojen huokosia. Oli huominen. Taiteilija ajatteli tilinsä saldoa, lapselle pitäisi ostaa kengät, hammaslääkäri oli pakko peruuttaa. Hänen tarkoituksensa oli kirjoittaa seuraava kirja, mutta se mikä oli koskaan tuntunut miltään, oli lakannut tuntumasta siinä vaiheessa kun nimensä oli nähnyt ensimmäisen kerran lehdessä. Se oli ollut erilaista. Taiteilija värähti. Kuuma sormi kihnutti hänen hermonpäitään. Se oli ollut erilaista silloin kuin ei ollut tehnyt muille kuin itselleen. Nyt hän oli kävellyt kirjakaupan halki ja nähnyt oman teoksensa pinottuna, hänen itse tekemänsä kansikuva hohti neonvärein. Näytönsäästäjä räpsähti päälle. Viivat yhtyivät toisiin viivoihin ja muodostivat verkostoja. Ne väreilivät, hymisivät hyvää oloaan taiteilijaan. Verkostoja. Hän oli osa sitä kaikkea nyt. Ennen kuin oli pitänyt yhtään näyttelyä galleriassa, ennen kuin oli julkaissut ensimmäistäkään kirjaa, taiteilija oli ollut varma siitä että juuri se oli kaiken tarkoitus. Että teos oli teos vasta kun joku toinen ihminen sen näki ja koki. Vasta kun se oli mahdollista kaupallistaa. Vasta kun siihen sai liittää oman nimensä merkiksi niille jotka olivat joku muu kuin hän. Oli taiteilijan todellisuus ja muiden, ja taiteilija tunsi itsensä tärkeäksi kertoessaan muille millaista oli olla. Millainen oli maailma. Kissa naukaisi huoneen ovella. Taiteilija kääntyi tuolissaan ja katsoi. Kissakin katsoi, käänteli hetken korviaan, istahti sitten kynnykselle ja alkoi silmät suljettuaan nuolla etukäpäläänsä. Taiteilijan läpi kulki ravistus. Tuoli narahti, hänen hampaansa kalahtivat yhteen. Taiteilija kuvitteli hetken olleensa jossain muualla, ehkä kaukanakin. Hän tökkäsi hiirtä, ja näytölle palasi tekstinkäsittelyohjelma, siinä ensimmäisen luvun ensimmäinen lause. Seinän takana vaihto-opiskelijat popittivat päivän hittejä, liesituulettimesta leijui yksiöön makeaa savua. Taiteilija tiesi ettei kirjoittaisi enempää sinäkään iltana – mutta ennen kuin täyttäisi kaksikymmentäviisi hän julkaisisi kirjan, niin hän oli päättänyt. Sittenpä näkisivät. Sittenpä tietäisivät millaista on kun on merkittävä. Taiteilja sulki tietokoneen. Aamun ensimmäinen luento oli aikaisin, ja taiteilija halusi vielä käydä kävelyllä jokirannassa ennen nukkumaan menoa. Ulkona pakkanen huursi puita. Joku oli kävellyt taiteilijan ikkunan alle hankeen hymynaaman. (*) Pipikaula : "A Hawaiian quisine dish of salted and dried beef."

Avainsanat: varma valo vaihto vaihe tuoli todellisuus tietokone teos tarkoitus taiteilija sormi seuraava seinä savu päivä puita palata pakkanen ostaa opiskelija näyttö näyttely muualla muu millainen merkittävä makea maailma luento liittää lehti lause lapsi käydä kävely kävellä kylmä kuuma korva kissa kirjoitus kirjoittaa kirja kirjakauppa kengät kasvo julkaista ikkuna ihminen hän huone hitti hammaslääkäri halki beef


blogivirta.fi