Tänään on 18.10.2019 09:24 ja nimipäiviään viettävät: Satu, Säde ja Lukas. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Sukututkijan loppuvuosi:

Kymijoen luostarista

Julkaistu: · Päivitetty:

Langinkoskella kahdesti käydessäni ( tuolloin ja tällöin ) en muista kuulleeni historiasta, josta jakoi tietoa Ylen artikkeli Kapinalliset munkit elivät hurjaa elämää unohdetussa luostarissa Kymijoen varrella: Rikkoivat lakia ja häiriköivät naapureita . Sen mukaan "keisari [Paavali I] lahjoitti Langin- ja Siikakosken kalastusoikeudet yksinoikeudella Valamon munkeille." "Munkit rakensivat Siikakoskelle vaatimattoman sivuluostarin" ja "Langinkoskelle 1800-luvun alussa ortodoksisen kappelin eli tsasounan, joka seisoo edelleen alkuperäisellä paikallaan kosken äärellä." Haminan rauhan jälkeen tarkemmin määrittelemättömänä aikana "Munkit jättivät Kymijoen taakseen ja luostari purettiin." Karhulan lukion teksti taitaa olla paikanmääreiden suhteen tarkempi sijoittaessaan myös kappelin Siikakosken läheisyyteen eikä alavirrassa olevaan Langinkoskeen. "Luostarirakennus purettiin vuonna 1901 ja sen tilalle rakennettiin kaksi vuotta myöhemmin Munkkisaaren maja, mutta keskellä Siikakoskea olevaan saareen rakennettu neitsyt Marian kappeli on vieläkin pystyssä." (Munkkisaari merkitty ylle Senaatin kartaston lehteen X 39 , jonka oikeassa alakulmassa Kyminlinna, jossa käydessä luostarista ei myöskään puhuttu.) Vielä kesällä 1847 luostarin rakennukset seisoivat ja niistä kirjoitti Antero Warelius Suomettareen 14.9.1847: Jouduttuani taasen valtatielle ja pötkittyäni kappaleen itään päin, tulin Kymiin. Täällä poikkesin katsomaan Luostaria, jota paikalla Monastieriksi kutsuvat. Se on Kymin virran itäisellä rannalla, rakettu Valamon munkeille, joiden oli määrä kalastaa tässä, kruunulta heille lahjoituilla kalapaikoilla. Jonkun vuoden olivat munkit kalastamassa ; mutta nyt ovat kaikki mennet takasin Valamoon ja katsoneet parhaaksi ottaa valmista rahaa kalavedestänsä. 4000 hopia ruplaa kuulin nykyisen vuoroojan maksavan vuodessa munkeille.  Luostarin portin päällä oli jumalankuva, mutta portin alla niin julma ja kiukkuinen kahlekoira etten vertaista ole nähnyt. Tätä hillitsemään sain vanhan suomalaisen miehen, joka oli elinaikansa ollut munkeilla palveliana, ja sopei siis nyt minulle tulkiksi ja johdattajaksi mennessäni Luostarin sisäpuolta katsomaan. Pari nuorta venäläistä kohtelin alasessa kerrassa, jossa oli munkein koto, ravinto kamari ja esimiehen asunsia; ylisessä oli munkein kammiot (eli sellit), kaikki nyt tyhjinä.  Katsomaan kirkkoakin, joka on saaressa keskellä koskea, Luostarin alla, vei vanhus minun. Täällä oli kaikki hyvässä järjestyksessä ikänkuin äsken olisi jumalanpalvellusta pidetty. Kuvia oli sekä kauniita että rumia, ja kaikille tiesi mies, joka "Valamossakin oli renkinä ollut" (tätä sanoi hän usein, ja vähän isosesti) antaa selitystä. Kyllä hän selitti "Helvetinsilmääkin" joka oli alttaritaululla, mut en muista enää mitä hän sanoi siitä. Jäänyttä kirkkopihkaakin eli pyhän savun ainetta sain siltä hyvällaiselta äijältä palaisen, mutta tämä mureni plakkarissani ja tuli hukkaan ennenkun jouduin sen suloista suitsutulta maistamaan. 

Avainsanat: 1800-luku ylle yle yksinoikeus vuosi virta venäläinen vanhus valmis valamo tässä tuli teksti suomalainen suhde senaatti savu saari rupla ravinto rauha rakentaa rakennus raha pyhä purkaa puhua portti pari parhaaksi ottaa nuori neitsyt munkki mitä mies maria maja maistaa luostari lukio lehti lahjoittaa kymi koski kesä kappeli julma itä hän hurja hukkaan historia hamina esimies elämä artikkeli antero antaa alku aine


blogivirta.fi