Tänään on 23.10.2019 05:25 ja nimipäiviään viettävät: Severi, Severin ja Sren. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Basic Instinct 2:

En ole kuollut vieläkään

Julkaistu: · Päivitetty:

Elämääni on tullut mies. Kaiken paskan ja pahan olon keskelle ja juuri silloin, kun energiat ovat niin luotaantyöntäviä, ettei kukaan voi päästä lähelle. Kaikki lähti siitä, kun yläkerran naapuri pyysi minua joitakin viikkoja sitten avuksi siirtämään sohvaa asunnossaan. Olin nähnyt miehen ja hänen ison koiransa usein pihalla, kun tulin aamuisin salilta. Mietin aina, että onpa hyvännäköinen mies isoilla silmillä ja helvetin pelottavalla koiralla. En sen enempää. Joku kerran kysyi täällä, miksi menen aina heti suoraan sänkyyn miesten kanssa. Siksi, että pelkään miehiä ja pelkkä jutteleminen on erittäin epämukavaa. Kun olen alasti ja panen, saan tilanteen hallintaan. Jostain syystä toimin naapurini kanssa eri tavalla. Alkuun en ollut hänestä millään tavalla kiinnostunut ja päätin, etten ala miksikään panokaveriksi, koska seksi ei kiinnosta eikä tunnu miltään. Muutama viikko sitten löysin itseni hänen luotaan ja vietimme pari iltaa vain jutellen. En muista illoista paljoakaan, koska jännitin ihan hulluna ja tilanne oli hirveä. Istuimme keittiön pöydän ääressä vastakkain ja mies tuijotti minua. Koska mies kertoi hyvin avoimesti asioistaan, minä tein samoin. Ajattelin, että minulla ei ole mitään menetettävää ja ehkä pääsen hänestä eroon, kun kerron joitakin asioita. Esimerkiksi, että olen masentunut eikä seksi tunnu minusta miltään. Nyt tilanne on se, että mies kertoo olevansa tosi ihastunut ja minullakin on tunteita. Harmi vaan, että itseinho on jotain niin jäätävää, että minun on vaikea ottaa vastaan mitään hyvää. Jos olemme (tai minä olen) hiljaa ja lähekkäin, minulla on hyvä olla. Heti jos ajattelen, että sanoisin miehelle jotain, ääni päässäni hiljentää minut. Se ääni on vähän kuin lapsuudessa äiti ja isä vihaisimmillaan, mutta paljon pahempi ja julmempi. Luuletko oikeasti, että sinulla on jotain väliä? Kukaan ei kestä kuunnella ääntäsi tai olla lähelläsi. Ole hiljaa. Sinun pitäisi kuolla pois. Kaikki toivovat, että kuolet. Jotain tällaista päässäni pyörii melkein koko ajan. Sitten kun vieressä on joku hyvä tyyppi ja kuuntelet tuota litaniaa pääsi sisällä, tulee ihan skitsofreeninen olo. Nytkin tekisi mieli pyyhkiä koko teksti pois, koska omien ajatusten lukeminen lähinnä oksettaa. Minulla on siedettävä olo, kun olen yksiössäni tai salilla treenaamassa, mutta muuten arki on hankalaa. Joudun pakottamaan itseni ulos enkä ehkä lähtisi minnekään, jos ei olisi nälkä tai satunnaisia työvuoroja. Ulospäin minusta ei kai huomaa mitään, mutta sisimmässäni heilun pesäpallomailan kanssa. Mutta koska asiat voisivat aina olla huonommin, uskon, että milloin tahansa voi tapahtua jotain hyvää. Tulihan tuo mieskin elämääni. Hän on hyvännäköinen, sporttinen, korkeasti koulutettu, rauhallinen ja vakaa. Hänellä on vahvat, lihaksikkaat käsivarret ja pitkät silmäripset. Hän on palauttanut kauan kadoksissa olleet seksihaluni, vaikka meillä ei seksiä aina olekaan eikä se tuntuisi miltään.

Avainsanat: ääni äiti yläkerta voi viikko vaikea tyyppi tunne tilanne teksti tapahtua sänky sporttinen sohva sinä silmä seksi sali rauhallinen pöytä päästä pyyhkiä pari paha ottaa olo olin nälkä naapuri muutama minä mies mieli masentunut lähteä lukeminen lapsuus kuunnella kuollut kuolla koulutus koko koira keittiö alasti ala ajatus aamu jännittää isä istua ilta ihastua hän esimerkki elämä arki


blogivirta.fi