Tänään on 13.11.2019 09:10 ja nimipäiviään viettävät: Kristian, Ano ja Krister. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Juha Molari:

Kuntoilijan filosofiaa: ei tarvitse todistella

Julkaistu: · Päivitetty:

Juttelin taannoin nuorimman poikani kanssa, joka ei halunnut vastata väkivallalla toisen pojan uhitteluun. Hän muisti hyvin, että edellispäivänä hän oli selättänyt painitreeneissä kaikki toverinsa. Sanoin, että ei tarvitse eikä saa "todistella" painiheitoin tai muutoin koulussa. Hän ymmärsi asian hyvin. "Riittää, kun itse tiedät." Eilen painitreeneissä kreikkalais-roomalaisen painin MM-pronssimitalisti oikein erityisesti kätteli ja kiitteli, kun pojallani niskalenkki lähtee niin napakasti.  Tietysti tuo ex-huippu-urheilija ja valmentaja on myös hieno ihminen. Kohteliaisuus on aina hyväksi. Hänelle se on luonteenomaista! Tiedän tietysti, että pieni poikani on vasta oppimassa alkeita eikä hänellä ole suurempia pyrkimyksiä. Poikani on kohdannut myös toisenlaista, vähemmän kohteliasta puhetta valmentajilta, mutta muissa lajeissa. Kirjoitin kuukausi sitten, että blogini menee hautausmaalle. Nyt tuo päivitys meni "hautausmaalle"! Kyseisen ilmoituksen ansiosta sain tyhjennettyä liikenteen blogiini. Se oli taktinen toimi. Kun sitten myöhemmin yllättäen pistin muutaman kuntoilupäivityksen kaikesta huolimatta blogiini, niin poliisin on helppo tunnistaa ne pari fanaatikkoa, joiden touhut ovat myös poliisin tutkinnassa. Nyt on poliisin asia käyttää tunnistetietoja sen mukaan, kuin poliisi näkee aiheelliseksi rikostutkinnan suorittamiseen ja henkilöiden löytämiseen. Jos poliisi tahtoo, se voi toimia tietojen valossa. Itselleni on vaikea ymmärtää tiettyjen tyyppien väännelmät, joissa he keksivät ja kehittävät aina oudon tulkintansa, jonka ehdottomuutta he toistavat. Äskettäin hölkkäsin Kivikon pujottelurinnettä ylös ja alas. Tuttu paikka myös Azim-painijalle, jonka kanssa juoksimme kerran tuon rinteen. Minä juoksin noin 50 minuuttia rinnettä ja matkaa kertyi pelkästään reilut 10 km. Veteraanifanaatikot katsovat, että sykkeeni kävi niin korkealla, että en voisi juosta kymppiä 50 minuuttia nopeammin. Tällä kohtaa on juuri alkanut ylämäkeen osuus, joka kestää useamman sataa metriä, kunnes mäen päällä käännös jyrkkään alamäkeen.  En ymmärrä, mikä vimma on pohtia sitä, mihin voisin tai en voisi juosta jotain kymppiä. Kymmeniä kirjoituksia vieraan ihmisen, ikämieshölkkääjän päivän pienestä ilosta. Fanaatikot eivät tajunneet, että pujottelurinnettä on hiukan hidas juosta. Itse asiassa jo tuolloin ja tuon jälkeen minun hamstring-kivut yltyivät. Sekin rajoitti juoksun vapautta. Alaspäin oli vaikea juosta, kun rinne oli niin jyrkkä. Mitä tulee itse "kympin vauhtiin", niin en ole koskaan 14 ikävuoden jälkeen tämän 40 vuoden aikana ollut yli 40 minuutin "kunnossa". Syksyn aikana olen kuntoillut vähemmän intensiivisesti, sillä olen halunnut antaa ns. hamstring-lihasten kroonistuneen kivun parantua. Silti olen joskus ärsyttänyt lihaksia liikaa. Pitkä kävely ja hölkkä näyttäisivät sopivan hyvin kivun hoitoon. Suurin ja ainoa ongelma on nyt parin viikon kokemuksen perusteella uni. Kuka tahansa voi tajuta, mikäli on tolkun ihminen, että kello 2:30-2:45 on yöllä niin varhainen herätys, että uni uhkaa jäädä riittämättömäksi. Tämäkin sopii jotenkin silloin, kun ja jos voin nukkua useamman tunnin laadukkaan päiväunen. Erilaisten kiireiden vuoksi päiväunet ovat estyneet liian usein. Tänään kello soi jo 2:30, mutta en halunnut herätä. Vasta tunti myöhemmin heräsin - yöbussia varten. Vuoden 2019 alussa siirryin miesten 55 - ikäsarjaan, mikäli olisin siis kilpaillut. Kaksi vuotta valmistauduin melko huolellisesti: vuosina 2017 ja 2018 oli molempina vuosina keskimäärin enemmän kuin 2 treeniä päivässä ympäri vuoden. Vuonna 2018 treenejä oli yli 700 kertaa. Pidin uhoa ja unelmaa, että olisin tullut riittävän hyväksi johonkin veteraanien hölkkäkisaan tms. En  kuitenkaan löytänyt kuntoa, johon olisin ollut tyytyväinen. Syksyllä 2018 oli vielä odotukset hyvät, mutta sitten tapahtui taantumaa.  Viime päivinä fanaatikot ovat spekuloineet erästä vuoden vanhaa aamukuntoilua, joka oli yksi kolmesta päivän aikana. Silloin juoksin 10x200m melko rivakasti, kuten käyristä on luettavissa. Palautushölkkä 200m oli toki hiljaista, yli 4,00 min/km-vauhtia, kuten sekin olisi luettavissa käyristä. Siitä huolimatta nämä fanaatikot keksivät kymmeniä pohdintoja, ikäänkuin minulla olisi joku näyttämisen velvollisuus heitä varten. Tuo treeni viime syksynä oli pettymys itselleni, sillä aikomukseni oli juosta 20x200 m vastaavalla tavalla. Aamuyön siivouksen jälkeen askeleessa ei ollut toivottua energiaa. Niin aloin kuntoilla enemmän, jotta saisin tuon tavoitetason. Syksyllä 2018 noin 30 kilometrin aamuhölkän jälkeen Liikuntamyllyssä juostut aitajuoksut ja hyppely repivät pakaroita pariin kertaan kipeästi, kuten lähimmät näkivät siellä. Korvaava liikunta ei ollut samaa kuin tehokas ja "vauhdikas" juoksu. Niin alkoi taantuma. Tällä hetkellä en unelmoi ja uhoa mitään lähivuosista. Seuraavaksi veteraanien sarja sattuu hyvin, kun täytän 60 vuotta. Siihen saakka olen vanha nuorempien joukossa M55 - sarjassa, jos ottaisin osaa. Olen pojalleni opettanut, että ei tarvitse "todistella". Niin kyllä ajattelen itsekin: ei tarvitse ikinä osallistua mihinkään, olipa kunto hyvä, parempi tai huonompi. Omaksi iloksi lenkkeilen ja teen muuta: jos kuntoliikunta häiritsee muita, se on heidän ongelmansa. Olen vapaa ihminen tietysti osallistumaan kisoihin, jos tahdon. Hiukan jopa toivoin tänä vuonna, että urheiluseurassa ikämiehet olisivat tehneet viestijoukkueen, niin olisin toki juossut katsastuksen sitä varten tarvittaessa, mikäli he eivät vauhtiani tunne. Ei tullut joukkuetta, joten seuraava kerta ehkä 5 vuoden kuluttua. Odottelen hitaasti ja harvakseltaan kuntoillen - en edes enää joka päivä - seuraavat 3 vuotta, kunnes vuosi tai pari ennen 60 ikävuotta, voin taas tiivistää kuntoilua, jos kunto nyt kehittyisi paremmin tuota sarjaa varten sillä kertaa. Tämän syksyn 2019 otan joka tapauksessa erittäin rauhassa. Päämääränä on pakaroiden kivuttomuus. Uudenvuoden jälkeen voin tiivistää lenkkeilyä. Toivottavasti voin hiihtää paljon, sillä minulle hiihto on tehnyt hyvää hapenottokyvyn kehittämiseksi. Lasten treeneissä liikun neljä kertaa viikossa. Suurin iloni on auttaa omia lapsia liikkumaan. Yksi lapsistani onkin jo ammattiurheilija, joten häntä ei tarvitse ohjata. Vanhin on kolmissakymmenissä aikuinen hyvässä asemassa. Kaksi nuorinta kaipaa kannustusta. Siinä ohessa tuen myös muiden lasten liikkumista. Kenties Flying Finns loppuhuipennuksessa seuramme lapset kahmivat taas menestystä ja mainetta. Prioriteetti yksi on omat lapset: he tuovat haasteita ja onnellisuutta. Omat henkilökohtaiset pyrkimykset ovat sivuasioita: ne eivät kanna yhtä pitkälle. Terveisin, Juha

Avainsanat: ex energia blogi auttaa asema antaa alku alamäki ainoa aikuinen 2017 kunto korkealla kokemus kipu kisa kirjoitus kilometri kello juosta juoksu ihminen häntä hän huolellinen huippu hoito hiihtää hiihto hieno hidas herätä herätys henkilökohtainen henkilö helppo filosofia tuki treeniä treeni toivo tieto tehokas teen tarvita tapahtua tajuta syksy suurempia siivous seuraava sataa sarja rinne päiväuni päivä päivitys puhe poliisi poika pohtia pieni pettyä pari parantua paikka osallistua ongelma ohjata nukkua neljä muutama muisti mitä minä minuutti mies metri menestys maine liikunta liikkua liikenne lihas lapsi laadukas käännös käyttää kävely kuukausi kuntoilu ympäri ymmärtää väkivalta vuosi voi velvollisuus vastata vapaus vapaa vanhin vanha valmentaja vaikea uusivuosi urheilija uni tuttu tunti tunne


blogivirta.fi