Tänään on 20.10.2019 09:58 ja nimipäiviään viettävät: Kasperi, Kauno, Kasper ja Jesper. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Niin kaukana, mutta niin...kaukana.:

And We Run Round the Mountain

Julkaistu: · Päivitetty:

There's nowhere left to hide from the lies we tell ourselves. I've already scaled your tallest peak, there's no higher I could go from here. Maybe it was obvious. I was never good enough  what you came here for, I'm a dead weight in a raging storm. Wear me like a crown of thorns, and run round the mountain. And when the flood came through, you were all I had to hold on to. Everyday I fall for you, and we run round the mountain. (Ed Prosek - The Mountain) Varmaan kolmas kerta kun yritän kirjoittaa viikon sisään. Aina jää kesken ja ajattelen, että jatkan taas seuraavana päivänä paremmalla ajalla. Sitten kun tulen koneelle ja katson sitä edellistä kirjoitusta...voi helvetti. Niin hirveästi tunteeni ja ajatukseni heittelevät. Johtuen ihan Tanskiksesta itsestään ja tästä tilanteesta, joka progressiivisesti huonontuu päivä päivältä. En olisi ikinä uskonut, että päädymme tähän silloin joulukuun lopussa. Ehkä se vaikein asia minulle myöntää on se, ettei sitä kiinnosta yhtään. Ihan todella, ei kiinnosta. Nyt on kohta kesäkuun ensimmäinen viikko historiaa. Kuukausi sitten sovittiin että tulee kesäkuun puolivälissä. Sitten tapahtui se minun kyllästymiseni kun olin heittämässä kaiken roskiin ja päätin etten odota sitä enää. Sain jotenkin sellaisen kuvan, että se panikoitui ja yritti alkaa järjestää jotain, mutta en edelleenkään odottanut mitään. Olen ollut suht hiljaa nyt koko tämän viikon sen rehellisen purkauksen jälkeen. Kuitenkin eilen sitten kyselin, että miltä tää kesä näyttää, että jos se aikoo ilmestyä niin voiko sit ainakin paria viikkoa ennen ilmoittaa. Ettei vaan yhtäkkiä ilmaannu niin kuin joulukuussa. I haven't made any progress with my plans, no. Sorry. Ok, ajattelin, mutten sanonut mitään. Sitten tulee viesti. Toinen. Edelleen piste piste piste ennakoi uutta. Kiire töissä, kauheesti kaikkee, menee työmatkalle lauantaina, ei kerkee mitään. I'm starting to think August would be better. July is off the table now because my American colleague is on holiday then and they need me on standby.  Elokuu. Hei. Oikeesti. En edes vaivautunut sanomaan mitään. Kyllä se tietää. Se on tosta heinäkuustakin ihan varmasti tiennyt jo pidempään, mutta antoi silloin viime kuussa ymmärtää että olisi vapaa kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin. En ymmärrä miksi se ei kerro minulle ikinä mitään. Jos nämä on niitä oikeita syitä, niin miksi se ei sano heti kun saa tietää? Ei, aina pitää kysyä ja sitten tulee tollasta no en voi ainakaan tulla koskaan, tyhmä. Mulla on töitä ja elämä, sori vaan.  Hiljaisuuteni selkeästi sitä mietitytti, koska myöhään illalla tuli lisää materiaalia. Ehkä voisi tulla pikavisiitille 17.6. Pitää kysyä porukoilta pystyisikö ne katsomaan koiraa sen aikaa. I don't know though, a bit pressured with work. Päässäni vaan soi se. To me it's just not worth the money. Mutta mitään en sanonut. My parents are asleep, I can't wake them up to ask about this , se lisäsi mielestäni jotenkin todella defensiivisesti. En ollut sanonut sanaakaan. Vaatinut sitä heti kysymään. Nauratti. Annoin sen floodata chattia vielä hetken. Sitten. We don't have to do this, you know. I don't know what that means , se vastasi heti. I just want to see you. It's really not much more complicated than that to me. Missä helvetissä sitten oot ollut koko vuoden, ajattelin myrkyllisesti. Well if you figure it out, let me know. I'll write it down in my calendar so I won't forget , se vastasi.  En mä tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Oon tehnyt molempia. Eilen sateessa kuuntelin vaan repeatilla surullista musiikkia ja tunsin jotain voimaantumista. Tätä kirjoittaessani olen pyyhkinyt muutamankin kerran silmiäni. Se sattuu. Se sattuu ihan oikeasti. Enkä voi vaan päättää, että ihan sama. Ei se vaan Tanskiksen kanssa toimi niin. Sitä ahdistaa eikä se oikein halua tulla, eihän tämä mitään muuta voi tarkoittaa. Toisaalta sitä pelottaa ilmeisesti irrottaakin kokonaan enkä ymmärrä miksi. Eihän tästä selviä edes meidän ystävyys kun tämä on näin kamalaa. Jollain tavalla haluaisin vielä, että se tulee. Siis ei viikoiksi elokuussa. Vaan ihan vaan kahdeksi päiväksi piakkoin. Haluan lopettaa tämän kunnolla, en jollain vihaisella viestillä kestokykyni rajamailta. Puhuittaisi oikeasti mitä tapahtui. Koska tämä tarkoittaa enemmän kuin se edes ehkä nyt tajuaa. Tai tajuaa ja siksi tämä on tällaista. Mitä se onkaan minusta ikinä miettinyt, että olisin täällä tavallaan sen tukena ja turvana kun sen elämä ei mene niin kuin se ajatteli tai sillä on yksinäistä ja paha olla...siihen emme voi enää tämän jälkeen palata. Minä pidin sitä etäällä silloin joulukuussa, en halunnut mitään lupauksia tai mitään. Mutta se itse rikkoi ne rajat ja sai minut uskomaan johonkin mikä ei ollut koskaan realistista. Se ei näe tätä samalla tavalla kuin minä, mutta se on haaskannut puoli vuotta minun elämästäni. Samalla elänyt omaansa vailla selkeästi mitään huonoa fiilistä asiasta. Varmaan ajattelee, että olen jotenkin todella ailahtelevainen. Mutta ehkä se ei ole realistista sekään. Ehkä sitä keskustelua ei vaan voi käydä vielä pitkiin aikoihin. Tai ehkä koskaan. Ei se ole mikään teini enää, vaan aikuinen, ja tämä on sen toimintatapa. Ikinä mikään ei ole sen syytä, se ei tee mitään itsetutkiskelua ikinä. Sillä vaan on töitä paljon ja hirveän supertärkeä elämä ja se, että kyseenalaistan sen kommunikoimattomuuden ja käytöksen lähinnä ärsyttää sitä. Ikinä se ei sano, että oikeesti. Anteeksi. Tein typerästi. Ei. Se on aina vaan yhtä hämmentynyt. Tai hei. Sanoi se siitä yhdestä yöstä silloin vuonna 2013, että silloin teki typerästi kun sanoi minulle niin pahasti. Ja meni sinne sohvalle nukkumaan. Nyt voin vetää vaan yhden johtopäätöksen. Se mitä se silloin sanoi, etten vaan ole sille sopiva ihminen ja olen liian kiltti ja tylsä, se oli kaikki ihan totta. Ehkä se unohtaa sen välillä, mutta tämä kaikki "eiku oikeesti vaan oot mulle liian hyvä ja siksi työnnän sut pois"-paska voi nyt loppua. Olisi kiva jos se syy olisi tuo jälkimmäinen, mutta se ei ollut silloin, eikä se ole nytkään. Nyt olen ehkä merkintä sen kalenterissa. Vanhempansakin varmaan jo heränneet. Mutta ei se kysy niiltä koira-asiasta. Ehkä viikon hiljaiselon jälkeen se ilmoittaa, etteivät ne voi hoitaa koiraa. So it goes. Toivottavasti jälkikasvulla tulee olemaan parempi miesmaku kuin mulla.

Avainsanat: hoitaa historia hiljaiselo helvetti heinäkuu everyday elämä elokuu chatti calendar august aikuinen ahdistaa 2013 tyhmä tuntea tuli tuki toimintatapa tilanne tietää they teini tee tarkoittaa tapahtua table syy surullinen storm starting sohvalle sit silmä sade päättää päivä puoliväli puoli pitää piste paska parents palata paha olin odottaa näyttää need nauraa mitä minä merkintä means me materiaali lupaus lopettaa like käytös käydä kysyä kuva kuunnella kuukausi kone kolmas koko koira kirjoitus kirjoittaa kiltti kesäkuu kesä keskustelu kalenteri jää järjestää july joulukuussa jouluku itkeä it ilmoittaa ilta ihminen holiday weight wear voi viikko viesti vetää vapaa unohtaa työ ystävyys yrittää you ymmärtää write


blogivirta.fi