Tänään on 19.10.2019 12:45 ja nimipäiviään viettävät: Uljas ja Viking. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Niin kaukana, mutta niin...kaukana.:

We Were Designed to Send Mixed Signals

Julkaistu: · Päivitetty:

In our grey matter, all grey matters. An embarrassment of riches in our heads, We gravitate to black or white instead. (Sleeping At Last - Mind) You know. I just realised something. It will never work out. Näpyttelin rauhallisena Facebook-chattiin Tanskikselle sen jälkeen kun se oli intoillut hankkivansa koiranpennun. Olin pelästynyt sitä puheenaihetta, enkä ihan heti tajunnut miksi. Se tajuamus tuli ihan yhtäkkiä metsässä kun olin jälleen kerran lapsen kanssa retkeilemässä läheisellä museoalueella. Istuin siinä kaivon kannen päällä, linnut lauloi. Aurinko oli jo matalalla. Oli tosi kaunista. Ehkä vähän itketti. Silleen kevyesti. On eri asia ajatella omassa päässään näitä ja silti vähän toivoa jotain toista lopputulemaa, mutta nyt se oli niin selkeää. Se ei tulisi koskaan takaisin. What's that? Se vastasi välittömästi. En enää kierrellyt ja kaarrellut tai selittänyt syitä ja seuraamuksia. You and I. I have no idea how you suddenly came to this conclusion. Näpyttelin sille vastausta jonkun aikaa, mutta se kerkesi ennen. I don't think we should have this conversation by text. I'll call in a couple of hours. You're right, totesin. We don't have to right now. We'll talk. Kävin saunassa enkä osannut oikein ajatella muuta kuin mitä tulisin sanomaan ja miten. Ei suututtanut tai itkettänyt tai mitään. Osaltaan tunsin jotain helpotusta siitä, että saisimme tälle nyt jonkun lopputuleman. Osaltaan jopa en jotenkin jaksanut edes selittää. Se ehkä oli vahvimpana tunteena kun vastentahtoisesti menin lopulta nukuttamaan lapsen ja otin puhelimen käteen. En vaan jaksanut. Aina pitää niin hirveästi selittää, enkä helvetti enää osaa sanoa asioita niin kuin kai pitäisi. Olin jo jotenkin valmiiksi ihan uupunut setvimään näitä asioita sen kanssa. I'm ready. Kaksi sekuntia ja sen nimi vilkkui ruudulla. Sen ääni oli pehmeä ja jotenkin lempeä. I'm not getting a puppy , se aloitti. It was just a thought. It was a silly thought. But this can't just be because of a puppy. Huokasin syvään. It kind of is, and kind of isn't. Olin harjoitellut tätä autossa. I want you to be able to do everything you want to. I don't want to have to tell you that you can't get a puppy if that's what you want to do. Mutta jos se hankkisi nyt koiranpennun kesällä, se ei voisi tulla. Ei se voisi ajaa vuorokautta muutamaviikkoisen vauvakoiran kanssa. Tai matkustaa itsekseen enää koskaan, koska kahta koiraa sen vanhemmat sen omien sanojensa mukaan eivät ottaisi hoitoon. Olisiko sillä edes aikaa pennulle töiden takia? Mutta se ei ollut se pointti. Pointti oli, että se on kaavailut tällaisia asioita. Että se jatkuvasti täytti elämäänsä asioilla, jotka tekivät meistä mahdottomuuden. Aivan kuin se sabotoisi tätä tietoisesti.  I feel like you are not coming back. And I think I'm right. Se myönsi että aikaa oli kulunut paljon enemmän kuin se oli ajatellut. Do you think I'm being unreasonable? Kysyin ihan rehellisesti tätä, koska välillä minusta tuntui että se ajatteli niin ja siksi ehkä oli niin etäinen. I don't like ultimatums, se totesi. Who does, kysyin lakonisesti. And I wish I didn't have to give you one but we have a past and it's forcing me to. Se mietti hetken. What do you want? Olin mielestäni vastannut tähän kysymykseen lukuisia kertoja näiden kuukausien aikana. What do you want, heitin takaisin. Peace. Se vastasi niin nopeasti, että jotenkin hätkähdin. En oikein vieläkään ole varma mitä se sillä tarkoitti, mutta selitti jotain että ei vaan osaa aina selittää kaikkea mitä tuntee. I miss you. I miss you every day. En tiedä miksi sanoin sen. Ehkä siksi, että se oli totta. I don't know if there's anything you could do that would make me stop loving you. That I do know. Puhuttiin menneisyydestä. Ja miksi minulle oli niin tärkeää, että joko oltiin jotain tai sitten ei mitään. Se ei ymmärtänyt. Sen mielestä way back when se olin MINÄ joka oli löytänyt jonkun muun. Joka ei ole totta. Se oli kaksi vuotta myöhemmin. Se oli itse löytänyt jonkun. Ja muutti sen kanssa asumaan. Se myös oli sitä mieltä, että kun olin Tanskassa, mitään ei tapahtunut meidän välillä moneen päivään. Joka myöskään ei ole totta. Kuvailin sen ensimmäisen päivän sille yksityiskohtaisesti. Se oli aivan hiljaa. Se ei muistanut sitä niin. Se myöskin luuli, että minä vihoissani lähdin silloin viimeisenä aamuna junalle herättämättä sitä. Kuvailin sen koko aamun sille. Kuinka olin halunnut vaan lähteä, mutta en osannut sinne junalle. Olin herättänyt. Olimme kävelleet asemalle. Se oli suudellut minua. Hiljaisuutta langan toisessa päässä voisin kuvailla hämmentyneeksi. That...why did I do that? That must have been confusing... Really, sanoin sarkastisesti. You think? That is you in a nutshell. Kello oli jo jotain ihan älytöntä, ehkä neljä yöllä, kun se alkoi tajuta tätä samaa, jonka minä olin tajunnut siellä metsässä. It's impossible, totesin kun se oli selittänyt jotain taas siitä ettei voisi muuttaa Suomeen, mutta ei myöskään haluaisi lasta Tanskan koulujärjestelmään. I think this has been a really good conversation. Maybe finally we are on the same page. Se mietiskeli jonkun aikaa. Kuulin jääpalojen kilinää sen juomasta. Näin tämä loppuisi, ajattelin rauhallisesti. Tajusin myös olevani 32. Olin virallisesti ollut sitä neljä tuntia. Hyvä hetki aloittaa puhtaalta pöydältä. Give me a date and I'll be there, se sanoi jotenkin painokkaasti. Kuin se olisi sillä hetkellä päättänyt jotain. I'm buying a new laptop. If you can make sure that there is good internet, I can stay for a longer period of time. We'll spend time together and see if this has a chance . I think we have to give it a proper one.  Se tulee kesäkuun puolivälissä. Autolla. Lähtee sitten kun lähtee. Jos se peruu, niin tämä on oikeasti tässä. Jos se tulee, on mahdollista että meidän molempien elämä muuttuu merkittävästi. Molemmat mahdollisuudet vähän mietityttävät, jotenkin nyt tuntuu tekohengitykseltä. Mutta mieli on rauhallinen. Eilen ei viestitelty paljoakaan, mutta se on ihan ok koska en edes tiedä mitä tuon maratonpuhelun jälkeen on oikein sanottavaa. Sanotaan sitten kesäkuussa.  I love you , se tekstasi vielä kun olin nukahtamaisillani. Don't forget. 

Avainsanat: puhua puhelin pointti pitää period pehmeä olin nimi neljä muuttaa mixed mitä miss minä miettiä mieli metsä menneisyys me matter matkustaa make lähteä longer lintu like laulaa lasta laptop lapsi käsi kuukausi kulunut koko koira kesä kesäkuu kello kaunis kansi kaivo it internet impossible idea hoito hetki herättää helvetti heitin harjoitella grey facebook elämä by black auto aurinko asua asema ajatella ajaa able ääni you who virallinen varma vanhemmat työ tässä tuntua tunti tuntea tuli toivoa tietoinen text tarkoittaa tanska talk tajuta syvä suomi stop spend saunassa ready rauhallinen pöytä päivä puoliväli


blogivirta.fi